Uskallatko lähteä kauppaan, jos rappukäytävästä kuuluu ääniä?

Pistä korvatulpat ja sitten rohkeasti vaan menoks.

Mielellään odotan että on hiljaista, mutta jos olen ehtinyt jo rappuun ja kuulen ääniä, niin en minä enää takaisin sisälle pakene.

En kauppaan mutta muuten ulos, vaikka lenkille, mutta kauppaan en uskalla mennä jos rapusta kuuluu ääniä.

Tietysti uskallan. Uskallan myös lähteä aamulla töihin, vaikka kuulen että naapurin mamma on myös lapsineen lähdössä töihin ja päiväkotiin ja että seinänaapuri on menossa lenkille koiransa kanssa.

Kyllä uskaltaisin.

Asun omakotitalossa nyt, mutta joskus 20 vuotta sitten asuin vähän aikaa kerrostalossa missä sattui ja tapahtui jotain lähes päivittäin.

Siis mitä ihmettä? No jos kuuluu huutoa yms., niin ehkä ensin kuuntelisin miten tilanne etenee, muta jos ei mitään kummallista meteliä kuulu, niin miksen menisi?

No riippuu toki äänistä. Jos kuulostaa siltä, että jotain paiskotaan pitkin seiniä, niin en lähde. Jos taas kuulen vaikka naapureiden keskustelevan rapussa/tulevan tai menevän koteihinsa, niin lähden.

Onko niitä ääniä kuulunut jo kauan?

Mitä uskaltamista on lähteä kauppaan, jos rapusta kuuluu ääniä? Kyllä mä ainakin tiedostan että mun taloyhtiössä asuu muitakin. Muutaman sanankin vaihdan jos satun törmäämään naapureihin.

Vierailija kirjoitti:

Mitä uskaltamista on lähteä kauppaan, jos rapusta kuuluu ääniä? Kyllä mä ainakin tiedostan että mun taloyhtiössä asuu muitakin. Muutaman sanankin vaihdan jos satun törmäämään naapureihin.

Sosiaalisten tilanteiden pelko. Ps. en ole koskaan tavannut kerrostalonaapuria, joka alkaisi jutella.

Mä huudan aina ennen lähtöäni postiluukusta rappukäytävään "Nyt mä tulen, poistukaa!" ja varmuuden vuoksi pieraisen perään. Saan aina kulkea rauhassa.

En uskalla. Odotan oveni takana, että muut ihmiset ovat poistuneet käytävästä ja sitten lähden.

Joskus käy niin, että kesken kaiken, kun olen itse käytävässä, joku ovi aukeaa ja toinen ihminen astuu esim. samalle porrastasanteelle. Silloin ei enää pääse pakoon ja on kohdattava toinen. Jos teen pienenkään "virheen", koko loppupäivä on pilalla ahdistuneen, neuroottisen ajatuskuvion takia.

"Virheitä" ovat esimerkiksi äänenkäytön tai äännön epäonnistuminen toista asukasta tervehtiessä, esim. kuuluu vain pihinää, kun yrittää sanoa "moi" tai säikähdys aiheuttaa puhe-elinten kangistumisen, jolloin "moin" sijaan sanookin vahingossa "mmööö" tms. "Virhe" voi tapahtua myös aistinelinten tai motoriikan puolella säikähdyksen vuoksi: saattaa esim. sokeutua hetkeksi (näkökenttä voi täyttyä "lumisateesta") tai raajoja liikuttavat lihakset kangistuvat, mikä voi johtaa horjahtamiseen tai muuten epätyypilliseen liikesarjaan.

Joskus nämä "virheet" saattavat piinata mieltä neuroottisella kompulsiolla jopa vuorokausia tapahtumisensa jälkeen, aiheuttaa ajan mittaan ketjureaktion tavoin unettomuutta, torikammoa, paniikkikohtauksia, ihmissuhdeongelmia, välttämiskäyttäytymistä, jopa työpaikan menetyksen, asunnottomuuden jne.

On siis järkevämpää minimoida "virheiden" riskit ja ajoittaa kulkeminen hetkiin, jolloin ei tarvitse kohdata muita ihmisiä.

Miksi en uskaltaisi? Eiköhän toi mun koira pidä mun puolia jos joku mun päälle hyökkää :D