Lue keskustelun säännöt.
Isän alkoholin käyttö.. auttakaa..
02.05.2016 |
Olen 24-vuotias ja isäni esimiesasemassa oleva, n. 60-vuotias mies. Asun jo omillani avopuolisoni kanssa ja isäni asuu samassa kaupungissa äitini kanssa. Isälläni on ollut ongelmia alkoholinkäytön kanssa jo useita vuosia. Monia lupauksia ja anteeksipyyntöjä kuultu, mutta silti aina jossain vaiheessa muu perhe saa häneen pettyä, kun on mennyt naukkailemaan pullolle ja on sitten juovuksissa. Viimeksi tämä tapahtui viikko sitten. Juomiskertojen välissä saattaa mennä viikkoja tai jopa kuukausiakin, mutta aina hän on ennen pitkää kuitenkin sortunut ryyppäämään. Viime vuonna hän jopa uhkasi tappaa itsensä, kun muu perhe (minä myös) oli aikeissa jättää hänet viettämään yksin joulua, koska hän oli luvannut olla joulun selvin päin mutta toisin kävi.
Olen ollut todella surullinen ja itkuherkkä isän viime viikkoisen juomiskerran jälkeen. Hän kyllä jälkikäteen soitti, pyysi anteeksi ja sanoi "jälleen jotain oppineensa". Niin mitäköhän?? Nuo sanat olen minä, äitini ja sisareni kuullut jo monta kertaa. Muutosta vaan ei tunnu tapahtuvan. Alkoholistihoitoon hakeutumista hänelle on ehdotettu, mutta sinne hän ei ole mennyt. Eikö hän todella ymmärrä, kuinka paljon mielipahaa hän läheisilleen aiheuttaa? Onko hän kenties narsisti, jota ei oikeasti edes kiinnosta? Hän tuntuu aina odottavan muilta anteeksiantoa ja loukkaantuu, jos häneen ei luoteta. Tuntuu, että varsinkin äitini katsoo tilannetta läpi sormien ja antaa isälle kaiken anteeksi.
Itsestäni tuntuu nyt, että oma mittani on täynnä. En haluaisi katkaista suhteita vanhempiini, mutta alkaa tuntua jo siltä, että oman mielenterveyteni ja hyvinvointini kannalta minun ehkä pitäisi. Onko täällä muilla kokemuksia tai vinkkejä tilanteeseeni?
Kommentit (5)
Olen itse jo yli kolmekymmentä ja isäni oli alkoholisti niin kauan kuin muistan, nyt jo kuollut. Moneen kertaan äitini sai kuulla, että juominen loppuu ja kaikki muuttuu, mutta kerta toisensa jälkeen lupaukset petettiin. Isäni oli kuitenkin lapsenlapsilleen kiva ja auttoi kaikessa. Vasta oikeastaan vanhempana ymmärsin, että miten vakava sairaus alkoholismi on eikä siitä helposti pääse irti. Jos isäsi ei ole millään lailla teille ilkeä niin sanoisin, että koita ymmärtää ja tukea, koska hän ei sille välttämättä voi mitään...älä ainakaan välejä laita poikki, saatat katua sitä myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on oikeus päättää, haluatko olla tekemisissä juovan alkoholistin kanssa. Olet tukenut isääsi, antanut anteeksi ja yrittänyt auttaa, mutta jos hän ei itse pysty tai halua ottaa apua vastaan, ei kenenkään voi odottaa jaksavan loputtomiin. Sano hänelle suoraan, että sinun rajasi on nyt tässä. Jos ei apua haeta eikä selvin pain pystytä omin avuin olemaan, silloin yhteydenpito loppuu. Ei sen takia, etteikö välittäisi tai rakastaisi, vaan siksi, että omasta hyvinvoinnista on myös huolehdittava, ja nyt menee oma jaksaminen niin äärirajoilla, että tama on pakko tehdä.
Äitisi tekee itse omat päätöksensä. Mutta hänenkin on hyvä tietää, että jatkuvalla anteeksiantamisella ja hyysäämisellä hän vain edesauttaa puolisonsa alkoholisoitumista. Hyväksyminen ja mahdollistaminen on lopetettava, jotta alkoholisti joutuu itse ottamaan vastuun itsestään. Muuten hän ei raitistu koskaan.
Al-anon on alkoholistien läheisten vertaisryhmä jonne sinun kannattaa ehdottomasti ottaa yhteyttä. Olet selvästi väsynyt ja regoit isäsi ryyppäämiseen vaikka oletkin jo muuttanut kotoa. Eihän se suhde vanhempiin katkea vaikka muuttaakin.
Vertaisruhmässä hämmästyy esim siitä, miten täysin identtisiä alkiholistien selitykset ja katumislauseet ovat! Siis ihan samat sanat ja tarinat vaiko olisi eti ikäisiä ja eri ammateissa olevia alkoholisteja. Aina järestään sama virsi. Tuokin isäsi sanonta "olen tästä oppinut jotakin" - ihan sanahelinää sillä alkoholista riippuvaisuus ei millään pienellä opetushetkellä hellitä. Sehän on todellista riippuvuutta.
Tarvitset tukea ja näkökulmaa ongelmaan ulkopuolelta. Tunteesi äitiisi ja isääsi ovat niin mukana että se sekoittaa ja sairastuttaa sinutkin.
Alkoholisti perheessä vaikkapa isäsi kaltainen tuurijuoppo sairastuttaa muutkin perheenjäsenet.
Minusta sinun tulisi tavallaan hyväksyä isäsi valinta. Hän on päättänyt juoda ja sitä valintaa tulee kunnioittaa. En tarkoita, että se olisi hyvä valinta tai että juominen itsessään pitäisi hyväksyä vaan sitä, että aikuisella on lupa tehdä elämällään, mitä hän haluaa. Yritä myös ymmärtää, että vaikka juominen on joka kerta valinta, se on myös vaikea sairaus. Hän ei ehkä parane siitä koskaan.
Yritä vähitellen oppia hyväksymään isäsi sellaisena kuin hän on. Jos hän on alkoholisti, niin sitten asia on niin, mutta että samalla hän on myös sinun isäsi. Et voi kuitenkaan pakottaa häntä lopettamaan alkoholin käyttöä. Et voi myöskään sille mitään, että äitisi on päättänyt jäädä isäsi rinnalle. Heidän elämänsä eivät ole sinun vastuullasi. Voit kuitenkin kertoa vanhemmillesi, että olet tarvittaessa valmis auttamaan hoitoon menemisessä tai äitiäsi vaikka asunnon etsimisessä.
En suosittele katkaisemaan yhteydenpitoa kokonaan. Minusta voit kuitenkin kertoa vanhemmillesi, että et halua olla silloin paikalla, kun isäsi juo. Jos isäsi ei pysty olemaan juomatta esimerkiksi jouluna, voit hyvin poistua paikalta ja soittaa muutaman päivän päästä vielä jouluterveiset. Voit myös hyvin vedota siihen, ettet enää halua viettää joulua heillä, koska tiedät isän kuitenkin juovan. Tärkeätä on suojella itseä ja toimia sen mukaisesti.
Sanoisin, että olet hänelle jo aika monta mahdollisuutta antanut, ja jos todella pelkäät oman mielenterveytesi puolesta tilanteen takia, on ihan perusteltua katkaista välit tältä erää. Alkoholisti voi parantua vain jos sitä itse haluaa, ja joskus realistinen pelko yksin jäämisestä on se ratkaiseva niitti, joka vie kohti parantumista. Jos katkaiset välit, ei se suinkaan tarkoita ettetkö enää koskaan voisi olla heihin yhteydessä.