Vaikea raskauspahoinvointi

Mikään ei auttanut! Oksentelin ihan koko raskauden ajan melkeinpä ihan kokoajan...  Käytännössä olin siis vaan linnottautunut kotiin, koska oksentelin jatkuvasti. Väsyttikin ihan törkeästi koko raskauden.. Loppuraskaus oli vähän parempi, mutta edelleen lensi oksennus vähintään 10 kertaa päivässä. 

Millä viikolla olet? Toivottavasti sulla helpottaa.. Monet sanoi että viikon 15 jälkeen viimestään on parempi, mutta noh.. ei mulla vaan ollut. :/

Oho.. jäi lukematta tuo että raskautesi oli keskeytynyt. 

Kokeilitko mitään lääkkeitä pahoinvointiin? Mitä? Ihmettelen usein miten ihmisen mieli selviää tästä kokemuksesta. Olin erittäin masentunut ja ahdistunut ollessani raskaana, olo oli niin huono, että en jaksanut vastata edes puhelimeen tai valittaa oloani kenellekkään.

Nykyään pelkään kuollakseni raskautumista, käytän tuplaehkäisyä, mutta silti joka päivä ajatukseni kohdistuvat pelkoon. Kulutan paljon rahaa raskaustesteihin ja ramppaan verikokeissa. Kuulostaa hullulta ja tiedän, että ei pitäisi antaa pelolle valtaa ja pitää ottaa vaan itteään niskasta kiinni. Teen paljon työtä tämän eteen.

Syy minkä takia aloitin tämän keskustelun on nimenomaan vertaistuki ja tieto, että tästä voi selvitä. "Palkintohan" on mitä parhain. 

Tsemppiä kaikille pahoinvoiville!

Mulla alko kans pahoinvointi rv 5 ja aluks se oli vaan sellasta etomista ja esim fetajuusto ja jauheliha oli kamalinta mitä tiesin (normaalisti niitä siis syön). Pahoinvointia ei ollut pelkästään aamuisin, vaan joskus pahin vaihe oli suunnilleen 10 aikaan iltaisin. Pahoinvointi paheni viikko viikolta ja elin melkeinpä mehujäällä. Aamuisin yritin syödä vähän jäätelöä, kun ajattelin että se täyttäisi mahaa hieman enemmän. Yritin syödä pieniä määriä kerralla jotain kylmää ja neutraalia esim. hapankorppua, juustoviipale.. Appelsiinit ja jääkaappiin pilkotut ananaksenpalat olivat niitä harvoja, mitkä eivät ällöttäneet, mutta kyllä nekin välillä pihalle lensi. Jossain vaiheessa olin jo lähdössä sairaalaan kun olin oksennellut pitkin päivää, mutta päätin vielä kokeilla kaapista löytämiäni professorin nesteytysjuomajauhepusseja jotka sekoitetaan veteen. Ne pysyivät sisälläni ja nehän on tarkoitettukin tilanteisiin, jossa nesteytys/ravinto on jäänyt vähäiseksi esim. ripulin tai pahoinvoinnin vuoksi. Sitten vielä sain rv 10 ruokamyrkytyksen (ilmeisesti kebab-lihasta), joka tietysti toi hieman lisäbuustia pahoinvointiini. Siitä tietysti muutenkin jäi kauhea huoli, onko vauvalla kaikki hyvin. Soitin kätilölle, joka ilmoitti, että jos kyseessä on listerioosi, on sikiö luultavasti kuollut. Siinä olikin sitten hienoa odotella seuraavaa ultraa. Mitään kokeita ei kuitenkaan otettu, kun ruokamyrkytys meni alle vuorokaudessa ohitse. Oli kamalaa odotella ultraa, kun tuntui, että kaikki raskauden oireet mukaanlukien pahoinvointi helpotti aikalailla ruokamyrkytyksen jälkeen. Ultrassa kuitenkin näytti olevan kaikki hyvin eilen kun viikkoja oli 13+2. :) 

Edelleen tietyt ruuat etovat ja kaikkea en pysty syömään. Myös ostamani vitamiinilisä Minisun Mama tulee pihalle lähes yhtä nopeasti kun menee alaskin.. Tutkiskelin netistä, mikä pahoinvointiin auttaisi ja törmäsin Sea band -rannekkeisiin, jotka siis tehoavat akupisteiden kautta ranteissa. Jonkin verran niistä olen kokenut saavani apua. Mitään lopullista parannuskeinoa en kuitenkaan ole löytänyt. Haluan myös mennä akupunktioon, ja kokeilla sen vaikutusta. Sitä ei kuitenkaan tehdä (ainakaan paikassa mistä kysyin) ennen rv 12, ja silloin muutenkin oireet voivat jo alkaa helpottaa.

Täällä myös pahoinvointi alkoi viikolla 5 ja nyt menossa 9+6. Tänä aikana kerran mennyt niin huonoon kuntoon että jouduin sairaalaan tiputukseen. Lääkkeitä en halunnut koska en niistä ole mitään hyvää kuullut. Itellä nyt on auttanut b6-vitamiini pieninä annoksina 2-3kertaa päivässä. Ja se että yritän syödä parin tunnin välein jotain pientä, lähinnä jotain raikasta hedelmää tai mehujäätä. Olen myös juissin sitruuna-lime mehua pakastanut jääpaloiksi ja niitä imeskellyt pahimpaan oloon. Ja oikeestaan elänyt niin että syön just sitä mitä tekee mieli ja vähän kerrallaan. Oksennan kyllä edelleen päivittäin mutta se on vähentynyt huomattavasti... Alussa oksensin pahimpina päivinä 20-30 kertaa. Mulla on 3-vuotias poika ja ei kyllä hänen odotuksen aikana ollut näin paha olo... Silloin vaan oli jatkuvaa etomista mut ei ikinä oksentelua. Nyt en edes pysty matkustaa bussilla, siellä jos jollain on hajuvettä niin oksennus tulee samantien. Ja niin monet kerrat rappukäytävässä juossut oksennus kurkussa kotiin kun naapurista tulee ruuan tuoksu (haju)

Ja tosiaan varhais ultrassa käyty 6+5, sieltä löytyi yksi sikiö ja sykkeet :)

Kyllä täs on ollu hermo kireellä ja parisuhde koetuksella... Vielä tää ääretön väsymys tähän lisäks. Mut jotenki kuitenki ajattelen et se pahoinvointi on merkki siitä että siellä jotain tapahtuu ja et kaikki on hyvin. Vaikka siis tottakai toivon että tää loppuis viikolla 12... Tää on henkisesti ja fyysisesti todella rankkaa mut just sen kun muistaa että palkinto on maailman parhain. Mitäpä sitä ei lapsen eteensä tekisi, jollain se vaan alkaa jo raskauden alkumetreillä.