Mikistin13

Jos hän ei ole papereissa isä niin sitten saat elatustuen kelalta. Mulla on 3-vuotias poika ja kävi aikoinaan niin että mies lähti menemään heti kun kuuli raskaudesta, ei onneks asuttu yhdessä. Nimeä ei ole papereissa enkä ole sitä häneltä vaatinut. Ainoo minkä tein hänelle selväksi oli se että hänen päätöksensä on lopullinen, että ei sitten viiden vuoden päästä tulla ovelle koputtelemaan ja haluta leikkiä isää. Itse olen uudessa parisuhteessa ja tämä uusi mies on aina ollut pojalleni isä. Aina ei asiat mene niinkun on suunnitellut. Kuitenkin aion omalle pojalleni ihan rehellisesti kertoa hänen isästään sitten kun on tarpeeksi vanha. Voit miettiä et kuinka tärkeetä se on sulle että isän nimi on papereissa? Ja mun käsittääkseni jos nimi on papereissa niin elatusmaksuun vaikuttaa jotenkin isän tulot.

Ja tottakai on hyvä jos isä haluaa olla lapsen elämässä ja vaikka teillä tulehtuneet välit onkin niin silloin voi muistaa että teitä yhdistää rakkaus lapseen eikä millään muulla ole väliä. Vaikka vielähän ei voi tietää että miten tuleva isä tulee toimimaan, onko kuvioissa vai ei. Itse kyllä antaisin isälle mahdollisuuden. Itse itkin niin monta kertaa silloin ku poika pieni koska pelkäsin että hän jää paljosta paitsi kun isä ei oo kuvioissa. Ja vaikka en siihen pystynyt vaikuttamaan niin silti tuntui niin pahalta ja oli vaikea uskoa että miten joku ei vaan rakasta tuota pientä ihanaa nyyttiä jonka vuoksi ite olisin valmis kuolemaan...

Täällä myös pahoinvointi alkoi viikolla 5 ja nyt menossa 9+6. Tänä aikana kerran mennyt niin huonoon kuntoon että jouduin sairaalaan tiputukseen. Lääkkeitä en halunnut koska en niistä ole mitään hyvää kuullut. Itellä nyt on auttanut b6-vitamiini pieninä annoksina 2-3kertaa päivässä. Ja se että yritän syödä parin tunnin välein jotain pientä, lähinnä jotain raikasta hedelmää tai mehujäätä. Olen myös juissin sitruuna-lime mehua pakastanut jääpaloiksi ja niitä imeskellyt pahimpaan oloon. Ja oikeestaan elänyt niin että syön just sitä mitä tekee mieli ja vähän kerrallaan. Oksennan kyllä edelleen päivittäin mutta se on vähentynyt huomattavasti... Alussa oksensin pahimpina päivinä 20-30 kertaa. Mulla on 3-vuotias poika ja ei kyllä hänen odotuksen aikana ollut näin paha olo... Silloin vaan oli jatkuvaa etomista mut ei ikinä oksentelua. Nyt en edes pysty matkustaa bussilla, siellä jos jollain on hajuvettä niin oksennus tulee samantien. Ja niin monet kerrat rappukäytävässä juossut oksennus kurkussa kotiin kun naapurista tulee ruuan tuoksu (haju)

Ja tosiaan varhais ultrassa käyty 6+5, sieltä löytyi yksi sikiö ja sykkeet :)

Kyllä täs on ollu hermo kireellä ja parisuhde koetuksella... Vielä tää ääretön väsymys tähän lisäks. Mut jotenki kuitenki ajattelen et se pahoinvointi on merkki siitä että siellä jotain tapahtuu ja et kaikki on hyvin. Vaikka siis tottakai toivon että tää loppuis viikolla 12... Tää on henkisesti ja fyysisesti todella rankkaa mut just sen kun muistaa että palkinto on maailman parhain. Mitäpä sitä ei lapsen eteensä tekisi, jollain se vaan alkaa jo raskauden alkumetreillä.