Lue keskustelun säännöt.
Miten työssäkäyvät masentuneet pystytte siihen?
01.05.2016 |
Tai olenhan minäkin masentunut ja kokopäivätöissä, mutta alkaa vain enemmän ja enemmän tuntua siltä ettei tätä voi tehdä. Työpäivän ajan oloni on aivan hirveä vaihdellen paniikista totaaliseen epätoivoon. Kun pääsen kotiin syön niin paljon lääkkeitä että voin vain maata paikallani paskassa, mutta tasoittuneessa olotilassani. En saa mitään aikaiseksi, makaan vain ja ajattelen että aamulla tästä on taas noustava ja lähdettävä... Onko tämä kaikille yhtä hirveää vai pärjäättekö joillain keinoilla paremmin?
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole tällä hetkellä työkykyinen, mutta olen kyllä varmaan ollut eriasteisesti masentunut teinistä alkaen. Aiemmin kun pystyin keskittymään vaativampiin asioihin niin pakotin itseni tekemään kaikenlaista. Silloin masennus ei ollut niin paha. Nyt pakottaminenkaan ei onnistu koska olen ilmeisesti myös jotenkin uupunut koska aivot ei vaan pysty prosessoimaan mitään keskustelupalstaa vaikeampaa tekstiä..
Työ on minulle terapiaa, helpotusta siihen muuten niin ahdistavaan arkeen. Saan muuta ajateltavaa. Pelottaa ajatuskin, että pitäisi olla vaan kotona ..
Kun oon töissä niin en rupea "ajattelemaan" liikaa. Itselläni on huono tapa että joskus ressaan tulevaa että mennyttä enkä osaa olla tässä hetkessä ja negatiiviset tunteet lähtee kiven lailla vyöryen mäkeä alas kiihdyttäen vauhtia kunnes tömähdän seinään. Joten töissä saan muuta ajateltavaa.
N24
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raha ja lomat motivoi, ei mikään muu. En vaan kestä ajatusta elämästä loisena. Työttömänä olin vielä enemmän masentunut. Silloin menin nukkumaan aamulla 4-6 välillä ja heräsin iltapäivällä, näin kamalia painajaisia. Valvoin miettien kuolemaa ja elämän rajallisuutta, nykyään ei onneksi ole niin aikaa miettiä niitä asioita niin syvällisesti ja jatkuvasti. Lähettelin työpaikkahakemuksia ja lopun ajan suunnilleen makasin sohvalla itkemässä.
Kamalaa henkistä taistelua se on joka aamu nousta ja lähteä, hirveän ahdistuksen alla ajella töihin ja vain jotenkin selviytyä taas yhdestä päivästä. Se tunne kun iltapäivisin kävelen ulos työpaikan ovesta on aivan mahtava. Ja kun on töitä voi suunnitella elämäänsä edes hieman.
Aamulla lapioit ämpärillisen Efexoria naamaan, kyllä se siitä.