Arg. Kaveri on ylipainoinen sohvaperuna - ja jaksaa kyllä valittaa.

Hän ei liiku koskaan mitenkään muuten kuin autolle. Kaikki matkat autolla. Kodin lähellä on kauppa n. 500 metrin päässä mutta sinnekin mennään autolla. En ole koskaan (yli 10v) nähnyt häntä kävelyllä tai kävelemässä missään muualla kuin matkalla autolle tai jossain ostoskeskuksessa. Lapsenkaan kanssa ei käyty vaunulenkeillä. Hän ei tietääkseni edes omista mitään lenkkareita..

Töiden jälkeen hän istuu sohvannurkkaan ja istuu siinä siemallen lasillisen viiniä ja/tai napostellen jotain. Nuokkuu sitten varmaan kl 19 saakka ja odottaa että voi mennä nukkumaan.Olen nähnyt monta kertaa, että hän istuu ihan samassa paikassa, samassa asennossa klo 18 - 22. Eikä siis liiku mihinkään.
Viikonloppuisin ei välttämättä mennä ulos asunnosta ollenkaan. Heillä on suuri, hieno, tilava asunto.

Niin asunnosta tuli mieleeni, että kotityöt on myös sellaista mitä ei jakseta. Siivooja käy ja sitä ennen vähän raivataan. Muuten kertyy kamat pöydille ja tuoleille ihan päivässä.

Aina on jokin selitys, miksi ei jaksa. Jos pyydän mukaan vaikka ihan pienelle happihyppelylle, kävelylle iltasella, on työpäivä ollut niin kamala ettei pysty.
Minä taas liikun arkiliikuntaa, käyn kävelyillä ja ohjatuissa jumpissa. Liikun ja juon sitä vettä (kuten myös viinä joskus) ja yritän pitää itsestäni huolta.

Ystäväni valittaa että on väsynyt, mutta ei tee mitään sen eteen että olo paranisi. Aina aloitetaan joku porkkanadieetti, jossa syödään niin naurettavan vähän etteä dieetti loppuu sitten perjantaina. Pussikuureja on vedetty, mutta ilman pysyviä tuloksia. Viikko sinne tai tänne ei meinää +30 kg ylipainossa mitään.
En todellakaan mitenkään painosta ystävääni, vaan pyydän vaan mukaan ulos. Ehdotan että mennään kävelemälle vaikka siihen kauppaan. Ikinä vaan ei jaksa kuulemma.

Turhauttavaa katsoa ja kuunnella miten toinen voi huonosti. Kaikki raxunmatkassa ja hannapartaset on kyllä ostettuna mutta mitään ei tapahdu ja mikään ei muutu. Mikä auttaisi?
Ollaan tässä jo neljänkympin kohdalla, että mikään ei ainakaan helpommaksi tule muuttumaan.