Lue keskustelun säännöt.
Pahin ahmimiskohtaus ikinä,
01.05.2016 |
Mikä avuksi aivan älyttömään ahdistukseen!??? Pelkään pahoin, että jos ahdistus ei pian helpota, ahminta alkaa taas ja "millään ei ole mitään väliä"-kierre alkaa taas.
Kommentit (5)
Mulla auttoi ahmimisen lopettamiseen vain aika ja säännöllinen, terveellinen ruokavalio. Kun pari vuotta söin sitkeästi jokaisella aterialla riittävän paljon ja terveellisesti, vaikka olisinkin aiemmin ahminut, kierre lopulta katkesi. Aikaa, kärsivällisyyttä ja rakkautta itseäni kohtaan vaadittiin kyllä paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla auttoi ahmimisen lopettamiseen vain aika ja säännöllinen, terveellinen ruokavalio. Kun pari vuotta söin sitkeästi jokaisella aterialla riittävän paljon ja terveellisesti, vaikka olisinkin aiemmin ahminut, kierre lopulta katkesi. Aikaa, kärsivällisyyttä ja rakkautta itseäni kohtaan vaadittiin kyllä paljon.
Juuri näin, erityisesisti kärsivällisyys ja rakkaus on tärkeää. Ei mitään kitukuureja ja itsesyytöksiä. Ahmiminen vähenee todennäköisesti vasta pidemmän ajan kanssa ja taipumus säilyy, joskin lievempänä. Ylilyönnit loppuivat kuitenkin siihen, että totesin, ettei maailma siihen kaadu.
Joten ap: mitään kammottavaa ei ole tapahtunut, sinun ei tarvitse syytellä eikä rangaista itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Itse lähtisin vaikka pitkälle kävelylle ilman rahaa, pääset kauas houkutuksesta ainakin vähäksi aikaa ja ehkä muuta ajateltavaakin.
Joo kävinkin äsken ulkoilemassa, mutta paha olo ei helpota...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla auttoi ahmimisen lopettamiseen vain aika ja säännöllinen, terveellinen ruokavalio. Kun pari vuotta söin sitkeästi jokaisella aterialla riittävän paljon ja terveellisesti, vaikka olisinkin aiemmin ahminut, kierre lopulta katkesi. Aikaa, kärsivällisyyttä ja rakkautta itseäni kohtaan vaadittiin kyllä paljon.
Juuri näin, erityisesisti kärsivällisyys ja rakkaus on tärkeää. Ei mitään kitukuureja ja itsesyytöksiä. Ahmiminen vähenee todennäköisesti vasta pidemmän ajan kanssa ja taipumus säilyy, joskin lievempänä. Ylilyönnit loppuivat kuitenkin siihen, että totesin, ettei maailma siihen kaadu.
Joten ap: mitään kammottavaa ei ole tapahtunut, sinun ei tarvitse syytellä eikä rangaista itseäsi.
Kiitos teille vastauksista. Ehkä minun tosiaan täytyy vain hyväksyä, että tällä kertaa kävi näin... En ole kuitenkaan aiheuttanut kenellekään harmia (paitsi vanhempieni ruoille), joten ehkä pitää vain pyytää ja antaa itselleen anteeksi.
Itse lähtisin vaikka pitkälle kävelylle ilman rahaa, pääset kauas houkutuksesta ainakin vähäksi aikaa ja ehkä muuta ajateltavaakin.