Pystynkö lähtemään,jättämään lapseni ja elämäni.
Sain työtarjouksen joka laittoi miettimään sen vastaanottamista.Työni luonne on sellainen että joudun lähtemään komennuksille ja matkoille.
Muussa tapauksessa olen työttömänä.
Elän ristiriitaisissa tunteissa :/
Kommentit (17)
Joudut siis valitsemaan perheesi sekä työsi välillä.Ei jumalauta mikä tilanne!
Mulle tuo ei sopisi, vaikka ei ole lapsiakaan. Mutta ilmeisesti sinulla veri vetää maailmalle, koska harkitset asiaa? Se tulee kyllä vaikuttamaan suhteeseesi lapsiin.
Vierailija kirjoitti:
Joudut siis valitsemaan perheesi sekä työsi välillä.Ei jumalauta mikä tilanne!
On tuokin parempi kuin se että ei ole kuin se perhe.
Jos lastenhoito järjestyy poissaollessasi niin mikäpä ettei. Mies, päivähoito, tukijoukot?
Pystyt, niin tekee moni muukin onnistuneesti.
Vierailija kirjoitti:
Voiko lapset ottaa mukaan komennuksille? Miten pitkiä ne olisivat? Miten hyvä vanhempi toinen osapuoli on lapsille?
Toinen on oikein hyvä äiti lapsilleen.Olemme eronneet jo aikoja sitten.
Katson vain lapsiani ja mietin valintaani heissä.
Ristiriidat ja hämmennys ovat voimakkaita tunteita joita käyn nyt lävitse.
Siis minne rajan taa olet työmatkoillesi menossa, jos ihan elämä pitää jättää...?
Kuinka paljon olisit pois?
Kuinka pitkiä nämä työreissut olisi?
Itse olen hyvin perhekeskeinen mutta jos tarjottaisiin hyväpalkkaista reissutyötä joka vielä kaiken lisäksi olisi mielenkiintoista niin kyllä ottaisin työt vastaan.
Itsellä tosin kaikki lapset alkaa kohta olla kouluiässä eli ratkaisu olisi helpompi nyt.
Olin kymmenen vuotta kotiäitinä 😃 Kyllä sitä välillä voisi itseäänkin ajatella eli todellakin, ottaisin työn vastaan!
Sitten niillä rahoilla voisi hemmotella perhettä ja tehdä ihan erilailla asioita yhdessä kuin työttömänä.
Eli anna mennä vaan 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko lapset ottaa mukaan komennuksille? Miten pitkiä ne olisivat? Miten hyvä vanhempi toinen osapuoli on lapsille?
Toinen on oikein hyvä äiti lapsilleen.Olemme eronneet jo aikoja sitten.
Katson vain lapsiani ja mietin valintaani heissä.
Ristiriidat ja hämmennys ovat voimakkaita tunteita joita käyn nyt lävitse.
Olet siis yh? Lähivanhempi? Vai mikä muuten on ongelma?
Vai oletko kuinka pitkään siellä työkomennuksella kerrallaan?
Tähdennän että lapseni ovat olleet minulle koko mun elämäni.Työni luonne olisi sellainen etten voisi heitä mukaan ottaa.Pitkiä päiviä sekä liikkuvaa työtä.Pääsisin kyllä lomillani tulemaan lasteni luokse mutta kaikki,koko elämä muuttuisi toisenlaiseksi.Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joudut siis valitsemaan perheesi sekä työsi välillä.Ei jumalauta mikä tilanne!
On tuokin parempi kuin se että ei ole kuin se perhe.
Tai vain se työ.
Minusta lasten ikä on tässä tärkeä tieto. Pienille lapsille vanhempien tuki on ihan korvaamaton. Se vanhemmuus toteutetaan arjessa, ei lomilla, eikä mikään määrä puhelinsoittoja ja tuliaisia sitä korvaa.
Jos lapset on jo niin isoja että heillä on kyky olla erossa vanhemmistaan, niin asia on eri. Jos lapset on vielä pieniä, niin sun tärkein duuni on olla heitä varten. Sinä valitsit tulla vanhemmaksi, hoida nyt tää sun elämän tärkein työ kunnialla siihen pisteeseen, että lapset saa sen lapsuuden mitä ovat ansainneet. On väärin sekä pyytää lapsia joustamaan ja ymmärtämään, että kuormittaa toista vanhempaa jos hänelle jää se arjen pyörittäminen, kun kyse on kuitenkin pientenkin lasten kohdalla vain lyhyestä ajasta jonka he tarvitsevat vanhempiaan ihan joka päivä.
Työtehtäviä tulee, et tule olemaan lopun ikäsi työtön.
Vierailija kirjoitti:
Tähdennän että lapseni ovat olleet minulle koko mun elämäni.Työni luonne olisi sellainen etten voisi heitä mukaan ottaa.Pitkiä päiviä sekä liikkuvaa työtä.Pääsisin kyllä lomillani tulemaan lasteni luokse mutta kaikki,koko elämä muuttuisi toisenlaiseksi.Ap.
Kuulostaa siltä, että uusi vaihe elämässäsi voisi alkaa. Ehkä kannattaisi ainakin kokeilla sitä työtä ja tehdä sen jälkeen lopulliset päätökset? Ainahan tilanteesta pääsee pois jos se osoittautuu ihan mahdottomaksi vai mitä?
Vähän luulen että ne lapsetkin arvostaa jos pääset irti työttömyydestä, skype puhelut, lomat ja voit varmaan lennättää lapset luoksesi myöhemmin lomille. Vai nautitko nyt eronneena, työttömänä elämästäsi ja koet antavasi esimerkin miten maailmassa pärjää?
Minun mies on ulkomailla töissä ja kyllä se on lapsille (koululaiset + eskari) kovaa. Emme siis ole eronneet. Olisiko työt kaukana vai pystyisinkö lentämään välillä Suomeen lapsia tapaamaan, tai voisiko lapset vierailla välillä luonasi? Jälkimmäisessä tapauksessa voisi olla lasten elämää rikastuttavakin kokemus.
Voiko lapset ottaa mukaan komennuksille? Miten pitkiä ne olisivat? Miten hyvä vanhempi toinen osapuoli on lapsille?