Onko suviseurat joillekin vain tapa
Sillä tuttavani kertoi että eivät lähde vaikka kuka antaisi rahat siihen, sillä eivät viihdy sellaisessa ympäristössä ja pelto elämässä. Mutta miksi toiset syyllistää niitä jotka eivät lähde. Pitää löytyä jokin syy selittää miksi et lähde. Kukaan ei uskalla ääneen sanoa että ei kiinnosta pätkääkään!!!!
Kommentit (20)
Mennaanko sinne vain nayttatymaan, jotta nyt ollaan oikeita uskovaisia vaikka totuus on jotain muuta.
mun miehelle ne on. Ei oo vl mut menee joka kesä, oli matka kuin pitkä tahasa, tykkää käydä siellä'
Vierailija:
mun miehelle ne on. Ei oo vl mut menee joka kesä, oli matka kuin pitkä tahasa, tykkää käydä siellä'
Hassulta tuntuu että joku vl ei HALUA mennä suvareihin. Minä nimittäin en ole vl, enkä pystyisikään/haluaisi elää vl-tyylillä. Silti minä olen jo monta vuotta haaveillut suviseuroihin lähdöstä. En vain ole saanut miestäni lähtemään (mies on ex-vl). Toivottavasti kuitenkin joskus pääsen sinne koko perheellä.
Olen parina vuotena kuunnellut nettiradiosta sitä " mulinaa" ja nauttinut. Aina on tullut jotenkin rauhallinen olo.
Ei sellaista tunnetta että... Vaistomaisesti aukaisimme novan kun alue oli takana.
Ja nyt parinavuotenajätetty väliin eikämuuten harmita. Eipä nesiellä olijat ole kovin tyytyväisen oloisia.
Menkääpä vain alueelle, niin ette varmasti missään muualla " massatapahtumassa" ole nähneet niin onnellisen näköistä sakkia kuin suviseuroissa. Itse olin aivan hämmentynyt, kun nyt kävin suviseuroissa. Yleensähän ne ovat ilmeisesti pohjoisemmassa suomessa? Nyt olivat täällä etelässä, ja halusin mennä tutustumaan (en siis ole itse vl). Kyllä mielestäni siellä oli Todella onnellisen näköisiä ihmisiä. En osaa erityisemmin selittää, miksi. Ihmiset nauravat paljon (huom. ilman alkoholia), heillä kaikilla on hirvittävän paljon tuttuja ja ystäviä (harvalla enää tässä ajassa!!). Minusta näytti, että he todella olivat siellä lomalla. Valmista ruokaa sai ravintolasta ja litramyymälästä, eikä äitien tarvinnut itse kokata jos ei jaksanut.
Itse aivan kademielin katselin sitä touhua.
Lapsiahan siellä on paljon, jotka ilakoivat kavereidensa kanssa.
Minullekin tuli moni juttelemaan. Heille kerroin, että olen tutustumassa suviseuratapahtumaan ja sain mahtavan vastaanoton. Täytyy kyllä sanoa, että ovat todella ihmisystävällisiä ihmisiä. Ja se tapahtuma, niin iso tapahtuma, saatu ilman palkkatyöläisiä. Ihan talkoovoimalla. Ei voi kun ihmetellä.
ja haluaa kokoajan mollata lestadiolaisia.
Kenenkään ei ole pakko mennä suviksiin!
Jos joku " vl" sanoo ettei halua kuunnella sitä " mulinaa" niin kyllähän se vähän mietityttää että miksi? Sieltähän kuuluu seurapuheita, siionin lauluja ja virsiä ja jotakin muutakin ohjelmaa.
Kyllä ne kaiuttimet on välillä hiljaa päivälläkin.
Itse pääsin tänä vuonna käymään vain sunnuntaina päiväseltään, mutta itsella tuli kuunneltua nettirardiota paljon.
Itsellä on ainakin halu päästä jokaisiin suviseuroihin ja lapset aina odottaa innoissaan.
Me menemme ulkomaille suviseurojen ajaksi. Tullaan viikko sen jälkeen kun on pälyt laskeneet. Näin välttää koko hömpötys.
koska sillä saisi helposti sellaisen maineen, ettei uskonasiat ole kunnossa. Tämä on suurin syys myös siihen, että mitään kritiikkiä ei mistään muustakaan ko. uskossa saa sanoa. Kaikki ovat aina vaan yhtämieltä kaikista asioista, mutta sitten pinnan alla kiehuu koska kaikkihan me ihmiset olemme erilaisia omine mieltymyksinemme ym. Ei sellaisesta voi tulla mitään, että kaikilla 100 000:lla vl:llä on tasan tarkkaan sama musiikkimaku, sama maku kaikista kulttuuriasioista jne.
Niin meillekin sanottiin kun kerroimme että emme tosissaankaan lähde suvareihin. Sillä emme halua elää supussa viikkoa syöden kertakäyttöastioista riisipuuroa ja virrata massan mukana ja vain siksi että kaikki tekee niin. Ja toinen niksi josta emme pidä en se jatkuva mulina kovaäänisistä. Jos ne olisivat joskus pätkän hiljaa ja antaisivat rauhaa niin se olisi jotain edistystä. Hermot siellä menee. Eikä meitä haittaa että oma uusi asunto auto lepää tuossa pihassa. Se ei vaan suuntaa nyt Valkealaan.
liekö sitten tapa vai ei. Yhdet suviseurat on multa jääneet väliin kun olin vaihdossa ulkomailla, muuten oon aina ollut mukana, vaikka sitten vain pari päivää. Joka kesä oon _halunnut_ lähteä, ehdottomasti. Ilman mitään painostusta.
Nyt pitäis hankkia isompi teltta jossa mahtuis seisomaankin. :) Sit lähdetään Valkealaan, odotan reissua jo.
Ja se kovaäänisten mulina, se on se tärkein juttu koko hommassa. IMHO.
Äiti saa mikreenin siitä eikä meistä kukaan nauti siitä että 4-5 päivää aamusta iltaan sama mulina tuskin olen sitä huomannut milloin vaihtuu puheesta virreksi. Sen ihanuuden hoksaa sitten kun ne joskus malttaa olla muutaman minuutin kiinni. Jos siellä olisi sähkökatkos voisi asiaa harkita.
kuunnelkaapa joskus ajatuksella sitä mulinaa...
me mennään vaikka aika tiukka rahatilanne onkin ja alkuun tuntui että joudutaan (huom joudutaan!) jäämään kotiin. Mutta kuitenkin nyt taijetaankin päästä! Ihanaa!! Mies äsken hyräili siionin lauluja ja itselle tuli mahtava olo että jes muutaman viikon päästä siellä ollaan!
Lapsillekkin se on aina kesän kohokohta ja sitä odotetaan monta kuukautta. Meitä ei haittaa viikon leirielämä ollenkaan, emme ole yhtään niin mukavuuden haluisia etteikö sitä nyt kerran vuodessa (vajaan viikon) voi käydä riukupaskalla ja syödä kertiksistä.
Mutta eihän kukaan ketään pakota lähtemään sinne. Me mennään ja nautitaan!
Eikä lähetä nytkään. Eikä koskaan olla aukaistu mitään nettiradiota. En taida sitten olla enää uskomassa mutta asia on tullut toissijaiseksi. ja saman olen huomannut tuttavapiirissäni monella. Ei enää oikein kiinosta. J ikä ei tässä ole kyseessä. Olemme yli nelikymppisiä ja lapsiakin on toistakymmentä. Mutta ehkä järki kasvaa ajan mittaan.
Kyllä se perustuu ihan vapaaehtoisuuteen, ei pakkoon. EI usko ole siittä kiinni käytkö suviseuroissa vai et. Meidän perhe tekee kyllä päätöksen ihan itse, eikä sen mukaan mitä joku toinen ajattelee. Jos ei tunnu että perheellemme on hyvä sinne lähteä, emme siis lähde. Enkä kyllä ole koskaan edes miettinyt sitä, että pahastuuko joku moisesta!
t:vl-äiti
Eiolla 4v. päästy suvareihin enkä tiedä koska voisimme mennä. Sillä rahaa ei ole. Ei siinä asiassa auta uskonveljet eikä sisaret.
Meillä on la 6.7 joten ison mahan kanssa ei jaksais sielä kolmen pienen lapsen kanssa. Mies onkin töissä, että muut halukkaat pääsevät kun meillä on tämmöinen tilanne. Ensi vuonna ollaankin järjestämässä joten pystytään nauttimaan sitten erillälailla. On nykyään menty niin mukavuuden haluiseksi että muutamaa päivää ei muka kestettäis leiriolosuhteissa. Ainahan voi vuokrata vaikka hotellin tai jotain muuta majoitusta.