Miten te dissosiatiiviset ihmiset jakselette?

Täh?

Jakselen just sen disson takia.

Yritän parantua. Dissosiatiivinen identiteettihäiriö täällä. Henkisesti vähän raskasta ollut, mutta olen saanut jotenkin elettyä useamman viikon ns. normaalielämää vaikka esim. ystäviä tai perhettä ei oikein jaksa nähdä.

Hyvin, kiitos kysymästä. Entä itse?

Ei meinaa langat pysyä kädessä.

eräällä tutulla on juuri diagnosoitu tämä. kertokaa tarkemmin miten se ilmenee, en oikein nettimääritelmästä ymmärtänyt mitä käytännön tasolla tapahtuu. miten se haittaa elämää?

Vierailija kirjoitti:

eräällä tutulla on juuri diagnosoitu tämä. kertokaa tarkemmin miten se ilmenee, en oikein nettimääritelmästä ymmärtänyt mitä käytännön tasolla tapahtuu. miten se haittaa elämää?

Se on yksilöllistä miten näkyy ja miten haittaa elämää. Terapeuttini sanoi, että aina yllättyy uuden asiakkaan kanssa sitä, että NÄINKÖ dissosiaatio voi myös näkyä. Tuttavasi osaa meitä paremmin kertoa, mitä dissosiaatio juuri hänen kohdallaan tarkoittaa.

Minkälaisesta häiriöstä tässä on kysymys? Miltä se käytännössä tuntuu kun on dissosiatiivinen häiriö?

Vierailija kirjoitti:

eräällä tutulla on juuri diagnosoitu tämä. kertokaa tarkemmin miten se ilmenee, en oikein nettimääritelmästä ymmärtänyt mitä käytännön tasolla tapahtuu. miten se haittaa elämää?

Ainakin minulla siten etten hallitse itseäni enkä elämääni. Yhtenä hetkenä esim joku juttu on tärkeä, sitten havahdun muutaman viikon päästä että se juttu on jäänyt kesken/tekemättä enkä ymmärrä miksi. Ja jos vaikka päätän että enää en tapaa jotakuta ihmistä niin taas huomaan jonkin ajan päästä että olen tavannut sitä tyyppiä vaikka kuinka monesti. Koen että puuttuu esim kyky tehdä ennalta mietittyjä päätöksiä; ne voi osoittautua myöhemmin huonoiksi päätöksiksi mutta olisi edes etukäteen arvioinut hyviä ja huonoja puolia. Sen sijaan että täysin vastakkaista mieltä olevat persoonan osat tekevät mitä lystäävät. Tässä yksi vaikeus.

Anteeksi että sekaannun keskusteluun vaikka en k.o. häiriöstä mitään tiedä. Onko pelkkä elokuvien klisee, että  henkilö ei ehkä itse edes tiedosta sitä, että identiteetti vaihtelee ja muisti lokeroi tapahtumat niin että toisen identiteetin kokemat tapahtumatkaan eivät ole tietoisessa muistissa?

Vierailija kirjoitti:

Minkälaisesta häiriöstä tässä on kysymys? Miltä se käytännössä tuntuu kun on dissosiatiivinen häiriö?

Aimakin minusta tuntuu yleensä lähinnä ahdistuneelta, tyhjältä ja kaoottiselta. Kuulen silloin tällöin päässäni vaimeita keskusteluja kuin oven takaa ja joskus yksittäisiä sanoja ja lauseita. Useimmiten olen todella tylsistynyt. Eli ei tunnu kovin erikoiselta.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi että sekaannun keskusteluun vaikka en k.o. häiriöstä mitään tiedä. Onko pelkkä elokuvien klisee, että  henkilö ei ehkä itse edes tiedosta sitä, että identiteetti vaihtelee ja muisti lokeroi tapahtumat niin että toisen identiteetin kokemat tapahtumatkaan eivät ole tietoisessa muistissa?

Ainakin mitä itse olen lukenut niin ylläoleva ei ole kovin yleistä. Useammin on niin että ihminen on jollain tasolla koko ajan tietoinen mitä tapahtuu mutta tuntee esim ettei voi hallita itseään. Eikä se näy ulospäin välttämättä mitenkään, saatetaan ajatella että tämmöisellä ihmisellä on vain nopeasti vaihtuvat tunnetilat.

Onko pirstaloitumisen syy teillä selvillä?

joo, tässä siis se, jonka tutulla on tuo. hän sanoi että tuollainen äärimmäinen persoonan jakautuminen toisistaan tietämättömiksi persooniksi on tosi harvinaista, jotkut ei usko siihen ollenkaan koska sitä on yritetty käyttää esim rikosoikeudenkäynneissä valheellisesti syyntakeettomuuden perusteena (jenkeissä kai lähinnä). näihin tapauksiin joskus jotkut käyttävät jopa manaamista parannuskeinona...

Vierailija kirjoitti:

Jakselen just sen disson takia.

Pakokeino?

Olen aina ajatuksissani. Tempaudun mukaan ajatuksiini niin, että saatan järkyttää itseäni kaikilla kauhukuvitelmilla. Silloin menetä ajan ja paikan. Toimin ikään kuin automaattiohjauksella eli käyn kaupassa ja liikun paikasta toiseen ajatuksissani huomioimatta mitään ja olematta läsnä. Saatan kyllä näyttää tarkkaavalta ja skarpilta mutta mitään ei jää muistiin. Kun huomaan havahtua, en silti jotenkin tunne tätä nykyhetkeä luonnolliseksi. Nykyhetki tuntuu kuin unelta. Unenomaiselta.

On vaikea mieltää itseni näin vanhaksi kuin jo olen. Tuntuu kuin vuosia olisi kadonnut välistä. Toisaalta lapsuus ja nuoruus tuntuvat siltä kuin ne olisivat jonkun muun lapsuus ja nuoruus. Tiedän tapahtumia lapsuudestani ja nuoruudestani mutta ne eivät tunnu olevan minun elämääni.

Tunteet vaihtuvat ääripäästä toiseen ja on vaikea kestää vahvoja kielteisiä tunteita. Ne tuntuvat musertavilta. Minun on vaikea säädellä ja käsitellä tunteitani. Toisaalta saatan kertoa vakavista asioista ilman pienintäkään tunnetta. Esimerkiksi väkivallasta, jota olen kokenut. Saatan jopa hymyillä ja naurahtaa.

Elämä lipuu ja minä vain olen kuin unessa toimimassa automaattivaihteella. Kaksi vuotta terapiaa takana enkä tiedä tulenko tästä koskaan parantumaan.

Vierailija kirjoitti:

Onko pirstaloitumisen syy teillä selvillä?

Minulla on, ja "joku osa" muistaa esim lapsuudestani jo varhain paljon asioita. Veljeni ei kuulemma muista mitään ennen n 10 vuoden ikää, hänellä ei ole mitään diagnooseja. Sen sijaan kyllä usein en muista että otinko vaikka lääkkeeni vartti sitten, kuten aioin, vai en..

Vierailija kirjoitti:

Onko pirstaloitumisen syy teillä selvillä?

On.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jakselen just sen disson takia.

Pakokeino?

Tavallaan. En voi millään kaikkea muistaa ja tunteet ovat eristettynä sekä tapahtumat.

Tiedättehän, että "Monipersoonahäiriö" on jenkkileffojen soopaa. Dissosiatiivisen henkilön identiteetti on todellisuudessa "vain" hajanainen ja toimimaton.