Kerro kokemuksesi matkasta, joka meni pieleen

.

Olin niin masentunut etten poistunut hotellihuoneesta. Makasin ja itkin vaan. Se oli aika paska reissu.

Olin kaupunkilomalla lentoemoystäväni kanssa. Sain ystävälipun halvemmalla ja sehän sitten tarkoittikin käytännössä sitä, että ystävä yritti määrätä reissun ohjelman. Käveli aina 20 metriä edessä. Säästin ehkä 10 euroa lippujen hinnassa.

Sitten paluumatkalla jouduin hätäuloskäytäväpaikalle istumaan, koska ystävä emo eli en saanut pitää laukkuanikaan. Kiva sitten kaivella ylhäältä aina, kun jotain tarvi.

Mutta en valita tietenkään.

Olin ekalla oikealla matkalla 19-vuotiaana. Mukana 12 sukulaista. Joista yksi 2-vuotias lapsi. Ei edes haittaa, vaikka joku tunnistaisi. Mutta kaikki tehtiin sen lapsen ehdoilla.

Ainoa asia, jolla mut sille keikalle kiristettiin oli se, että mentäisiin Euroopan toiseksi suurimpaan meriakvaarioon. Halusin todella nähdä haita. Ja mentiinhän me sinne. Mutta paikka piti juosta läpi, kun eihän se pieni siellä jaksanut olla.

Vittu. Olisivat menneet kahvioon ja jättäneet minut siksi aikaa katselemaan niitä haita. Edelleen muistan pienen vilahduksen, mutta päällimäisenä on vitutus.

Ja äitini myös ryöstettiin sillä retkellä. Kukaan muu ei välittänyt, kuin minä ja isä. Muut menivät syömään, me mentiin poliisiasemalle. Ja oltiin siellä pitkään. Kun tultiin pois muut sanoi, että ne oli melkein lähettäneet meille viestin, että ottakaapa taksi.

XXX

Vierailija kirjoitti:

Olin kaupunkilomalla lentoemoystäväni kanssa. Sain ystävälipun halvemmalla ja sehän sitten tarkoittikin käytännössä sitä, että ystävä yritti määrätä reissun ohjelman. Käveli aina 20 metriä edessä. Säästin ehkä 10 euroa lippujen hinnassa.

Sitten paluumatkalla jouduin hätäuloskäytäväpaikalle istumaan, koska ystävä emo eli en saanut pitää laukkuanikaan. Kiva sitten kaivella ylhäältä aina, kun jotain tarvi.

Mutta en valita tietenkään.

Miten sä voit olla niin tossu, ettet saanut suutasi auki noissa tilanteissa? Jos itsellä ois ollu tilanne että joku kävelee mua 20m edellä, niin oisin varmaan ystävällisesti ehdottanut että voidaanko mennä hitaammin. Jos ei ois käynyt, oisin sanonut että haluan ottaa itse rennommin, että nähdään illallisella tms. Jos siitä nyt joku suuttus niin eiköhän se oo sitten sen toisen ongelma. Ja toi istuinpaikkajuttu, saitko siinäkään suutasi auki? Toisaalta toi ei oo nyt niin iso case mun mielestä jos lento kestä esim alle 4h... Mun mielestä on ihan sun omaa syytä että reissusi meni piloille.

Mun mielestä asenne ratkaisee matkalla kuin matkalla. Esim kuuban reissu yhden tyypin kanssa oli ihan syvältä, se valitti joka käänteessä nälkää/janoa/kusi tai paskahätää jne. Hermot meni mutta osasin silti nähdä raskaan reissun kivana. 

Ei oo sellaista! kaikki reissut on menneet kivasti :)

Rakastan matkailua niin paljon, ettei edes matka jonka tein valtavan elämänkriisin ja surun keskellä mennyt pieleen, vaan siitäkin tuli ihana ja muistorikas. Pari ekaa päivää meni kyllä huonoissa tunnelmissa, niissä missä olin ollut lähtiessäni, mutta sitten paikan päällä tempauduin mukaan paikalliseen elämänmenoon ja rakastin - kuten aina siellä - melkein joka hetkeä.

Monenlaista pikku harmia on ollut joillakin reisuilla, on varastettu kertaalleen lompakko, on mennyt puoli vuorokautta ylimääräistä aikaa lentokentillä koneiden teknisten vikojen vuoksi jne. mutta ne ovat olleet vain osa seikkailua. :)

Hyvän matkan a ja on on oikea seura. Joko hyvässä testatusti itselle sopivassa seurassa tai sitten yksin. Ei kannata lähteä kokeilemaan tuleeko loistavasti toimeen reissun päällä ihmisen kanssa, jonka kanssa ei oikein muulloinkaan pidemmän päälle tule toimeen.

Mä en lähde enää minnekään kenenkään toisen kanssa vaan yksin. Niin monet kerrat nähty tämä etten saa tehdä matkalla mitä tahdon vaan aika vietetään esim. hotellin uima-altaalla vaikka kaupungissa olisi kohteita joissa käydä vaikka kuinka tai vastaavaa. Monta kertaa tulee takaisin vitutuksen kanssa, joten ei enää.

olette rohkeita te, jotka matksutatte yksin. Itsellä vielä hakusessa tuo.