Kuinka paljon halailette 15-vuotiasta poikaanne? Tai teinejä yleensä?

En yhtään. 15-vuotiaana pistin pojan ovesta pihalle eikä ole palannut.

Meillä myös halataan teinityttöä lähes päivittäin, mutta poikaa saan silittää tai taputtaa korkeintaan ohimennen :-( Kaipa tuo halaisikin, jos vaan kaappaisin halaukseen. Kyllä mä halasin, kun pääsi viime syksynä peruskoulusta :-D Voi olla, että silloin oli viimeksi... 

Ja tarkoittan siis omia lapsianne, ei ventovieraita teinejä kadulla.

Ap

Alkoi tuntua siltä, ettei poika mitään äiteen halailuja kauheasti kaipaa, on tyttöystävä jota sitten halailee senkin edestä. Olen todennut, että suurin kontakti tulee "kylkimyyrystä" sohvalla, eli katsotaan jotain höpöohjelmaa kylki kyljessä, läheisyyttä edistää myös yhteinen karkkipussi. :) Minusta tuntuu myös että pojan isä halailee enemmän ja se on ehkä tässä kasvuvaiheessa jotenkin tervetulleempaa pojalle, kuin tämän äidin pehmohalailut. Mutta samaa olen minäkin pähkäillyt, että olenko nyt äitinä läheinen vai miten päin pitäisi olla. Ihan helkkarin vaikeaa tämä teinin vanhempana oleminen. :/

Vierailija kirjoitti:

Alkoi tuntua siltä, ettei poika mitään äiteen halailuja kauheasti kaipaa, on tyttöystävä jota sitten halailee senkin edestä. Olen todennut, että suurin kontakti tulee "kylkimyyrystä" sohvalla, eli katsotaan jotain höpöohjelmaa kylki kyljessä, läheisyyttä edistää myös yhteinen karkkipussi. :) Minusta tuntuu myös että pojan isä halailee enemmän ja se on ehkä tässä kasvuvaiheessa jotenkin tervetulleempaa pojalle, kuin tämän äidin pehmohalailut. Mutta samaa olen minäkin pähkäillyt, että olenko nyt äitinä läheinen vai miten päin pitäisi olla. Ihan helkkarin vaikeaa tämä teinin vanhempana oleminen. :/

Miten ne liukuvat sohvalla kyljellään?

Päivittäin kaikkia kolmea, poika yrittää vähän hangotella mutta oikeasti hymyilee :D

Vierailija kirjoitti:

Alkoi tuntua siltä, ettei poika mitään äiteen halailuja kauheasti kaipaa, on tyttöystävä jota sitten halailee senkin edestä. Olen todennut, että suurin kontakti tulee "kylkimyyrystä" sohvalla, eli katsotaan jotain höpöohjelmaa kylki kyljessä, läheisyyttä edistää myös yhteinen karkkipussi. :) Minusta tuntuu myös että pojan isä halailee enemmän ja se on ehkä tässä kasvuvaiheessa jotenkin tervetulleempaa pojalle, kuin tämän äidin pehmohalailut. Mutta samaa olen minäkin pähkäillyt, että olenko nyt äitinä läheinen vai miten päin pitäisi olla. Ihan helkkarin vaikeaa tämä teinin vanhempana oleminen. :/

Meillä kans kontakti isään on läheisempi. Kaverillista tönimistä, pitkät puheet jalkapallosta ja liigapeleistä. Äidin roolia näköjään on muonituspuolella. Huh.

Ap

Kyllä minä halasin poikiani lähes päivittäin. Aloitin silloin, kun he olivat ihan pieniä enkä ole lopettanut koskaan. Toinen tosin joskus jupisi, että onko sitä pakko koko ajan halailla, mutta vastasin, että on. Minusta on mukavaa, että he halaavat myös isänsä kanssa.

Tämä vähemmän halaava poika oli lukioikäinen, kun olin menossa leikkaukseen ja jännitin ihan hirveästi. Olimme aamulla jo halanneet, mutta tehdessäni lähtöä poika huikkasi, että odota hetki ja kävi vielä halaamassa ja toivottavamassa onnea. Oli herttaista.

Itse en muista, että olisin koskaan halannut äitini kanssa ja kertaakaan en ole isääni halannut. Miehen perheessä ei myöskään halattu, joten minusta tämä meidän perheen tapa on hyvä.

En halaile. Saatan rapsuttaa päätä, mutta halailua en harrasta. Se olisi minulta teennäistä, sillä en halaile ketään muutakaan. En vain ole halailijatyyppiä. En silti ole todellakaan etäinen äiti.

En ole koskaan halannut sukulaisiani.

M40.

Ei ole kokemusta 15 vuotiaasta, mutta 11 v poikani tulee joka päivä halaamaan minua ja toki halailen.

Tyttöä ei ole paljoa halailtu sen jälkeen kun täytti 12v...hän ei halua.

Poika on nyt 14v. ja joka päivä halataan. Poika on oikea halinalle ja tulee kainaloon ja viereen pötköttämään kun katsotaan yhdessä telkkaa. Tulisi varmaan syliinkin jos vielä mahtuisi ;)

Ei meillä halaila. Ei ole kukaan sen luontoinen että tykkäisi läheisyydestä ja kosketuksesta. Erakkojen nörttien perhe ollaan, ja kotona jokainen viihtyy omissa oloissaan.

Jokapäivä ennen nukkumaanmenoa

En halaile, mutta keskustelemme kyllä syvällisiä vaikka tuntikaupalla.

Joka päivä aamuin illoin. Aamulla toivotan hyvää päivää halauksin ennen kouluun menoa ja illalla hyvää yötä myös. Ja mahdollisesti myös päivän mittaan saatan halata. 

Luin joskus kauan sitten artikkelin halauksen tärkeydestä ja olen pitänyt siitä kiinni, että halaan lapsiani paljon. Eivät nuoreni vastusta sitä. Pitävät sitä luonnollisena ja halaavat oma-aloitteisesti itsekin.

En halua syyllistää ap:ta tai ketään muutakaan, mutta itselläni vahva kokemus teini-iästä, että enemmänkin olisi voinut halailla. Nyt olen siis 24.

Omat vanhempani olivat emotionaalisesti todella lukossa, eikä meidän perheessä juuri ollut läheisyyttä, edes vanhempien välillä. Olin aika vaikea teini, mutta silti kaipasin vanhempien läheisyyttä. Teini-iän pahimmissa tuskissa olisi ihan varmasti auttanut, jos joku olisi joskus halannut.

Suhtautuminen kosketukseen tuntuu vapautuvan koko ajan, ja uusi sukupolvi on tässä edellistä edistyneempi. Jos joskus saan lapsia, aion kyllä korjata omaa lapsuuteni ja nuoruuteni halivajetta heidän kanssaan.

Kumpaakin halaan päivittäin monta kertaa. Isänsäkin.

15 vuotias poika lojuu yleensä kainalossa sohvalla,kun katon Emmerdalea. Hän räplää puhelintaan samalla. Tää tapa on jäänyt ihan sieltä vauvavuosilta. Tunnari soi, niin poika hakeutuu mamman kainaloon.

Nukkumaan mennessä lapsilla on tapana vieläkin antaa iltapusut molemmille vanhemmille.

Vierailija kirjoitti:

En halua syyllistää ap:ta tai ketään muutakaan, mutta itselläni vahva kokemus teini-iästä, että enemmänkin olisi voinut halailla. Nyt olen siis 24.

Omat vanhempani olivat emotionaalisesti todella lukossa, eikä meidän perheessä juuri ollut läheisyyttä, edes vanhempien välillä. Olin aika vaikea teini, mutta silti kaipasin vanhempien läheisyyttä. Teini-iän pahimmissa tuskissa olisi ihan varmasti auttanut, jos joku olisi joskus halannut.

Suhtautuminen kosketukseen tuntuu vapautuvan koko ajan, ja uusi sukupolvi on tässä edellistä edistyneempi. Jos joskus saan lapsia, aion kyllä korjata omaa lapsuuteni ja nuoruuteni halivajetta heidän kanssaan.

Hyviä pointteja. Vanhempani tekivät selväksi, että vain vauvoja ja taaperoita halitaan ja suukotellaan. Me teinit jäätiin täysin ilman vanhempien lömpöä.

Löheisyyttä hain halimalla ja suukottamalla pieniä sisaruksiani tavattaessa ja erotessa. Se oli äidin mielestä epänormaalia ja kielsi sen, isä puolusti.

Silloin päätin, että oma perheeni ei joudu halipulasta kärsimään. Olipa siinä opettelua, kun halittoman ilmapiirin tyttö löysi miehen boheemista suvusta, jossa kaikki hali aina. Opin äkkiä, vaikka alkuun se oli kiusallista.

Lapsia olikin sitten helppo halitella ja myös miehen karhuhalissa on ihana kölliä.

Meidän muksujen kautta äitinikin on päässyt halimaailman piiriin. Ei enää kieltäydy teinienkään huomiosta. Mäkin saatan toisinaan ottaa puolihaliin äitini. Ainahan se vähän kavahtaa, mutta ei vetäydy pois.

Menipäs lässytykseksi, mutta kerrankos sitä! :D

24

14-vuotiasta poikaani halaan aamuin illoin, ja annan hyvänyönsuukon poskelle. Hän ei oma-aloitteisesti halaa, mutta ei hangoittelekaan vaan pitää sitä tyypillisenä äitiasiana. Itse pidän kosketuksen hyväätekevää voimaa tärkeänä, ja jos nyt lakkaisin halaamasta häntä, häntä ei ehkä todennäköisesti koskettaisi vuosiin kukaan. Hänellä ei ole vielä tyttöystävää eikä ole sen tyyppinen, että on välttämättä vielä pariin vuoteen. Halailen yleensäkin ihmisiä, joten miksi oma lapsi olisi poikkeus.