Onko teillä hellyys/läheisyys säilynyt arjessa pitkässä suhteessa?

Tarkoitatko nyt hellyyttä/läheisyyttä vai seksiä? Itselleni nämä ovat kaksi eri asiaa.

Ei. Ollaan eron partaalla. Lapset 1 ja 4. Tapellaan kokoajan :(

Jep yhdessä ollaan oltu 22 vuotta, lapset 12 v ja 15 v, toki ajoittain hellyyttä ja läheisyyttä vähemmän, mutta pääsääntöisesti kyllä.

8v yhdessä, eka vuosi oli hellyyttä, sitten loppui. Seksiäkään ei ole ollut 5 vuoteen.

On. Parikymmentä vuotta yhdessä, kolme lasta.

Arjen hellyys ei paljon aikaa vie, se on asennekysymys. Jos ei halua ja kiinnostusta kumppania kohtaan ole, on ihan turha merkata almanakkaan jotain parisuhdehetkiä. 

Meillä oli monta vuotta erittäin tyydyttävä parisuhde. Rakastettiin ja lujaa. Hellittiin ja paijattiin...Nyt tuntuu, että ärsytän vaan miestä koko ajan, ei tule hellyyttä, ei huomiota. Itse haluaisin halia pusia ja puhua välillä höpöjä niin kuin ennenkin, mutta minkäs teet jos toinen suurin piirtein työntää pois. Myös ns. "kuittailu" on yleistä...monesti olenkin sanonut että eikö minussa ole enää mitään hyvää, pitääkö koko ajan vittuilla???

Ei säilynyt, ero tuli.

Kosketelkaa toisianne <3

Oltu yli 30 v yhdessä. mies on näyttänyt hellyytensä ja rakkautensa työnteolla ....ei osaa höpötellä eikä lässöttää. Olisin joskus halunnut, en enää ...

On säilynyt. Varmaan isoimpia syitä, että olemme selvinneet vaikeista ajoista. Kaksi lasta ja 10v yhdessä.

Me ei olla koskaan kulliteltu toisiamme, ei halailla ja pussailla eikä köhnitä toisen kainalossa telkkarin ääressä. Vähän taputellaan ohimennessä ja jutellaan mukavia, mutta ei mitään lirkuttelua. Hierotaan toistemme niskoja.

Yhdessä 27 vuotta ja 3 lasta ja olen ainakin tähän asti luullut että ollaan onnellisia.

Ei. Monta vuotta mies jaksoi teeskennellä pientä hyvänäpitoa sen jälkeen kun seksuaalisuuus väliltämme katosi jonnekin. Mutta sitten sekin loppui. Vaihdoin lopulta vaikeasti selitettävästi syystä, mutta täysin nöyryytettynä ja elämänhaluni menettäneenä mieheen, joka alussa ei ymmärtänyt mitään läheisyyden päälle. Tuntui, ettei ollut menetettävää, joten riski kannatti sitten kuitenkin ottaa, kun jokin antoi ymmärtää, että tilanne voi muuttua. Ja äkkiä huomaan, että elän nykyisin onnen ympäröimänä. Heräsin viime yönä pissalle niin tiukasta syleilystä, että melkein piti käsivarret ensin aukoa solmusta. Jospa suunta tällä kertaa olisi nouseva, kun kerran uuden puolison hitaasti herännyt arvostus läheisyyttä kohtaan on noin muuttunut harrastuneisuudeksi. 

Kun on löytänyt elämänhalunsa uudelleen, tajuaa miten paljon on aiemmin joutunut kadottamaan, ennenkuin havahtuu siihen, että hokee ahdistuneena haluavansa kuolla. Meillä on liikaa tapana puhua masennuksesta ja liian vähän siitä, mitä tarvitaan tyydyttävään elämään. Ns. masennukseni oli opittua avuttomuutta ja hitaasti haudutetusta pahasta olosta leivottu käpykakku.

kausia ettei juuri halita tai isommin hellitä. mutta yleinen välittäminen on säilynyt. Ja sit se hellyyskin on noussut aina pintaan. Mut kyllä ne meidän "kaudet" on vain muutaman päivän mittasia olleet. Joten kyllä varmaan voi sanoa että on säilynyt. Kyllä sitä kosketusta kaipaa, joten ite menee herkästi hellimään toista jotta saa iteki huomiota. :) Suosittelee muillekin! Sitä saa mitä tilaa!

"Vasta" 10 vuotta yhdessä, mutta ollaan kyllä fyysisesti läheisiä. Vapaapäivien aamuina lojutaan lusikassa tuntikausia, päivällä mennään välillä sänkyyn köllimään, silitetään ja rapsutetaan ohimennen jne.

Eikö toi ole oksettavaa? Aikuiset ihmiset tuntikausia jossain lusikassa ja paijailemassa?? Ahdistaa jo ajatuskin tuollaisesta. Terv introvertti

12 vuotta yhdessä ja joka ilta nukahdetaan käsi kädessä. Halataan ja pussataan toisiamme paljon. Seksiä on pari kertaa viikossa. Ei ole lapsia vielä.