Mihin olet pettynyt omissa lapsissasi?

En yhtikäs mihinkään.

Harmittaa esikoisen sairaus, joka aiheutti työkyvyttömyyden, poika ei saa koskaan ehyttä elämää.

t: neljän äiti

Miten voi olla pettynyt jonkun pituuteen... ihan vain sivuhuomautuksena.

Mutta siis itselläni ainoastaan koulumenestys on ollut pettymys. Molemmat älyynsä nähden laiskoja. Niin olin itsekin, mutta en sentään noin laiska.

Siihen ettei minusta ollutkaan useamman lapsen vanhemmaksi. Kaksi ihanaa lasta on, mutten vain jaksanut sitä kolmatta tai neljättä, jonka olisin alunperin (ennen kahta ensimmäistä) halunnut.

Pari vuotta sitten ajattelin myös tytöstäni noin: koulu. Miksei panosta siihen kun on fiksu?

Mutta hän valitsi työnteon eikä haittaa! Tekee sitä mistä tykkää ja elättää itsensä. Että in my face.

En yhtään ihmettele, että tyttösi on yksinäinen. 

Asenteet ja arvot tulevat kotoa. Esim. tuollainen vähäisemmän pituuden pitäminen hävettävänä. Ei kukaan halua ystäväkseen täysin pinnallisia ihmisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Itselläni:

Tytön koulumenestys. On nyt perustasoa. Pystyisi todella hyvään, jos vähän yrittäisi.

Tytön yksinäisyys. Miten vaikea on saada kavereita yläasteella ja sen jälkeen pitää heidät? Tytöllä ei ole, räplää yksin puhelintaan koulupäivät.

Pojan pituus vain 170 cm. Näyttää tyhmältä isänsä rinnalla, kun isä on 188 cm.

Minkäs ikäinen poikasi on? Monethan pojat saattaa kasvaa 19-20 vuotiaaksi asti.

Tyttöni on yksinäinen luuseri. Ylipainoa, aknea ja järkyttävä tyylitajuttomuus. On laiska, sottainen ja kömpelö. Todella omituinen, on kiinnostunut ihan ihme asioista. Sosiaalisesti kömpelö ja juntti. 

3 pojan jälkeen toivoin täydellistä pientä prinsessaa mutta sainkin täydellisen vastakohdan!

Pojan kohdalla olen vähän pettynyt siihen, että hän päätti perustaa perheen niin nuorena. Pojan lapset ovat minulle valtavan rakkaita ja hänen avovaimonsa on kuin oma tytär, tiedän pojan itsensäkin olevan onnellinen. Mutta silti olen vähän pettynyt. Olisin toivonut pojan voivan elää jonkun vuoden vähän vapaampaa nuoren aikuisen elämäänsä sen ihanan avovaimonsa kanssa, mutta niin vain hän juhli samalla kertaa 19-vuotissynttäreitään ja varpajaisia. Toivon vain, että suhde kestää eikä kummallakaan ala menojalka vipattaa myöhemmin.

Ehkä ihan hyvä ap ettet ole äitini. Olen nimittäin mies ja alle 165cm joten saisit olla minuun melko paljon enempi pettynyt, jos olet jo tuohon 170cm pituuteen (joka muuten ei ole edes nähdäkseni mikään todella lyhyt). Omat vanhempani eivät koskaan ole pituudestani mitään sanoneet.

Vanhin on perusluonteeltaan aika ilkeä ja kateellinen, siihen olen hieman pettynyt. Toisaalta hänessä on paljon puolia, jotka jaksavat kerta toisensa jälkeen ihastuttaa minua suuresti, joten plussalla mennään. Toivon vaan itsensä puolesta, ettei hän itse katkeroidu kateutensa vuoksi ja eristä ihmisiä elämästään ilkeyttään.

Vierailija kirjoitti:

Tyttöni on yksinäinen luuseri. Ylipainoa, aknea ja järkyttävä tyylitajuttomuus. On laiska, sottainen ja kömpelö. Todella omituinen, on kiinnostunut ihan ihme asioista. Sosiaalisesti kömpelö ja juntti. 

3 pojan jälkeen toivoin täydellistä pientä prinsessaa mutta sainkin täydellisen vastakohdan!

Sama täällä:(

Tosin ei ole kuin kaksi tytärtä joista toinen on ihan tavallinen ja toinen juuri kuvailemasi sottapytty.

On nyt 18 ja muutti jokin aika sitten omilleen ja aina saa hävetä kun hänen kanssaan lähtee johonkin! Vaatteet haisevat kissan kuselle (osaa pestä pyykkiä mutta ei jaksa)hiukset itse värjätty ja kynitty kamalan näköisiksi (tätä on harrastanut jo 13 vuotiaasta asti) kun käytän häntä kaupassa hän ostaa vain pakastepitsoja ja herkkuja vaikka on reilusti ylipainoinen. Pukeutuu rumiin ja liijan pieniin vaatteisiin.

Syytän itseäni siitä että hän on tuollainen laiska haisuli:( jotain olen tehnyt väärin onneksi siskonsa on normaali.

Mitäs isä otti kääpiövaimon. Jää poika käppänäksi.

Vierailija kirjoitti:

Tyttöni on yksinäinen luuseri. Ylipainoa, aknea ja järkyttävä tyylitajuttomuus. On laiska, sottainen ja kömpelö. Todella omituinen, on kiinnostunut ihan ihme asioista. Sosiaalisesti kömpelö ja juntti. 

3 pojan jälkeen toivoin täydellistä pientä prinsessaa mutta sainkin täydellisen vastakohdan!

Syötit hänestä possun etkä osta hänelle vaatteita?

Vanhimman kanssa se että alkoi 14-vuotiaana polttamaan enkä minä voinut sille mitään. En enää jaksa tapella, olen luvannut auttaa heti kun haluaa lopettaa. On siinä se positiivinen juttu, että on oppinut työteliääksi kun ei enää saa kotoa rahaa tupakoinnin vuoksi. Jos meillä täytyy haravoida, on nyt 16-vuotias teini ensimmäisenä harja kädessä. Rahaa vastaan tosin. Ja siihen olen pettynyt että vaikka on fiksu poika, on heittänyt koulunkäynnin ihan lekkeriksi, ysin päästötodistus on todennäköisesti kaksi numeroa huonompi kuin ala-asteen todistukset. Nyt kun pitäisi nimenomaan panostaa kouluun että saa hyvän jatko-opiskelupaikan!

Nuorempiin en ole pettynyt. Toivottavasti tilanne ei muutu kun tulevat teini-ikään ja alkavat kapinoida. Rakastan heitä siltikin, toivon vaan että he oppivat ison veljen virheistä ja huolehtivat koulusta ja terveydestään.

Vähän siihen, että he kasvoivat niin nopeasti aikuisiksi. Olisi toivonut, että lapsuus olisi voinut jatkua vielä edes muutaman vuoden pitempään. Luopuminen on vaikeaa, mutta välttämätöntä.

Tyttö meni lähihoitajaksi. Tosin enemmän itseeni olen pettynyt, kun en tarpeeksi painottanut kunnon koulutuksen merkitystä

En mihinkään, minun silmissäni molemmat ovat parhaita ikinä <3

Mutta olen nyt toisen ollessa 2v aika järkyttynyt siitä, että esikoinen valvoi yönsä 3-vuotiaaksi, ja jossain määrin 6-vuotiaaksi. Kun toka oli ns. normaali nukkuja, niin olen jälkikäteen kauhistunut siitä, mitä me jouduttiin kestämään. Ja toisaalta tämän myötä kun on myös tajunnut, miten uskomattoman herkkä esikoinen on, niin se tietysti vähän huolestuttaa, että tuleeko elämästä hänelle vaikeaa.

Mä tykkään, jos mies on lyhyt. En ees haluaisi yli 180cm miestä. Älä häpeä.

T. 165 cm