Lue keskustelun säännöt.
Vauvahaaveista luopuminen masentaa
25.04.2016 |
Olemme yrittäneet lasta (iltatähteä) yli vuoden tuloksetta. Isompia lapsia on kaksi ja aikaisemmat raskaudet ovat alkaneet sekä sujuneet helposti. Nyt tällä kertaa varmasti ikäni (40) on syynä siihen, että ei enää onnistukaan. Gynellä olen käynyt ja kaikki oli päällisin puolin ok, mutta enempiä selvityksiä ei ole tehty enkä niihin halua ryhtyäkään, enkä myöskään hoitoihin.
Toteutumattomat vauvahaaveet ottavat henkisesti koville ja hallitsevat aika paljon elämää, jonka vuoksi nyt tuntuu järkevältä luovuttaa ja hyväksyä se, että iltatähteä ei meille tullut. Mutta en oikein onnistu siinä :( Ajatus masentaa ja elämä tuntuu tyhjältä (vaikka ei sitä oikeasti ole).
Tiedostan, että ongelma on ihan omassa päässäni, mutta en silti saa sitä ratkaistua. Onko muilla kokemusta vastaavasta tai muuten vinkkejä, että kuinka tästä pääsee yli? Kiitos etukäteen.
Kommentit (10)
Mulla on sama luopuminen menossa. Olen 41 ja meillä on kaksi alle kouluikäistä lasta. Molempia tehtiin lääkärivoimin pitkään, yhteensä noin 8 vuotta. Aikaa meni pari vuotta hukkaan lääkärin toiveikkuuden vuoksi. Olisi pitänyt aikaisemmin siirtyä lahjoitettujen solujen käyttöön. Olisin halunnut kolme lasta, mutta aika loppui kesken. Olin päättänyt että 40 vuotiaana lopetan hoidot oli tilanne mikä hyvänsä. Myin juuri syöttätuolin, ja kohta alkaa kaikki vauvajutut olla myytynä. Sitteriä en millään raaskisi myydä :( Ehkä säästän sen lapsenlapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksesta. Tiedän, että vuosi ei ole vielä sinänsä pitkä aika. Mutta lasteni, perhe-elämäni ja oman hyvinvointini kannalta se on pitkä aika. Tuntuu, että teen väärin muita kohtaan, kun annan vauvahaaveiden vaikuttaa omaan mielialaani ja viedä niin suuren osan ajatuksistani. Siksi haaveesta luopuminen tuntuu tässä vaiheessa meille oikealta ratkaisulta. Varmasti suhtautuisin eri tavalla yrityksen kestoon ja mahdollisiin hoitoihinkin, jos ei olisi jo noita kahta pientä, joille haluan olla läsnä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama luopuminen menossa. Olen 41 ja meillä on kaksi alle kouluikäistä lasta. Molempia tehtiin lääkärivoimin pitkään, yhteensä noin 8 vuotta. Aikaa meni pari vuotta hukkaan lääkärin toiveikkuuden vuoksi. Olisi pitänyt aikaisemmin siirtyä lahjoitettujen solujen käyttöön. Olisin halunnut kolme lasta, mutta aika loppui kesken. Olin päättänyt että 40 vuotiaana lopetan hoidot oli tilanne mikä hyvänsä. Myin juuri syöttätuolin, ja kohta alkaa kaikki vauvajutut olla myytynä. Sitteriä en millään raaskisi myydä :( Ehkä säästän sen lapsenlapsille.
Kiitos kokemuksen jakamisesta, kohtalotoveri. Taidat olla surutyössä pidemmällä kuin minä. Onko vauvajuttujen myyminen helpottanut vai pahentanut oloasi? Tsemppiä!
Vuosi ei todellakaan ole pitkä aika varsinkaan yli 40-vuotiaalle yrittää lasta.
Ihan hyvä vaan, ettei tuon ikäinen enää lisäänny.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samalla tavalla suru tuosta on käsiteltävä kuin missä tahansa surussa. Itselleni paras tapa on ollut kirjoittaa asiaa auki, kuten yleensä murheissa teen.
Myöskin oman elämän hyvien asioiden listaaminen on ollut hyväksi, tosin akuuteimman murheen keskellä niitä voi olla vaikea nähdä.
Elän juuri nyt vauva-arkea, meillä kaksi isompaakin: viisivuotias ja eskari. En suosittele! Nauttisit vain nyt tästä ajasta kun lapset alkavat kasvaa ja elämä helpottuu. Vauva sekoittaa pakan täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet kuitenkin saanut lapsia, vaikka iltatähteä ei tullutkaan. Sinuna keskittyisin heihin. Ehkä voitte kuitenkin yhä pitää ehkäisyn poissa, mutta ilman ajatusta, että yritetään saada lapsi. Tulee jos tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama luopuminen menossa. Olen 41 ja meillä on kaksi alle kouluikäistä lasta. Molempia tehtiin lääkärivoimin pitkään, yhteensä noin 8 vuotta. Aikaa meni pari vuotta hukkaan lääkärin toiveikkuuden vuoksi. Olisi pitänyt aikaisemmin siirtyä lahjoitettujen solujen käyttöön. Olisin halunnut kolme lasta, mutta aika loppui kesken. Olin päättänyt että 40 vuotiaana lopetan hoidot oli tilanne mikä hyvänsä. Myin juuri syöttätuolin, ja kohta alkaa kaikki vauvajutut olla myytynä. Sitteriä en millään raaskisi myydä :( Ehkä säästän sen lapsenlapsille.
Kiitos kokemuksen jakamisesta, kohtalotoveri. Taidat olla surutyössä pidemmällä kuin minä. Onko vauvajuttujen myyminen helpottanut vai pahentanut oloasi? Tsemppiä!
Mä tiesin jo viimeisen raskauden aikana, että tämä on isolla todennäköisyydellä viimeinen raskaus minun kohdalla. Synnytys oli traumaattinen ja hengenlähtökin lähellä. En ehkä enää uskaltaisi synnyttää. Ajattelen, että velvollisuuteni on pysyä hengissä olemassa olevia lapsia varten. Ilman tätä kokemusta saattaisi suruni olla nyt huomattavasti suurempi.
Tavaroiden myyminen on helpottanut, poisssa silmistä, poissa mielestä.
yli 40 vuotiaat eivät raskaudu yhdessä vuodessa. Alle 30 vuotiailla on ennuste raskautua 1-2 vuodessa.