Kohta vuosi siitä kun katkaisin välit äitiini
Kevät on aina muutenkin niin masentavaa aikaa. Mutta välien katkaisu äitiin on toiminut ja auttanut hiukan parempaan suuntaan. Ihan sata prosenttinen lakko se ei ole ollut, mutta en enää koita turvautua häneen. Eipä sitä apua oikein sitten miltään suunnalta ole tullut, vajoamme koko ajan alaspäin, eikä äiti tiedä mitään. Mahtaa sille olla jonain päivänä yllätys kun tajuaa mihin sotkuun ja vaikeuksiin on minutkin hylännyt. Aina sanoi auttavansa ja mitään, mistä olisi apua ei ole koskaan tehnyt.
t. Äitivihaaja (kivikissaäiti)
Kommentit (23)
Sen kuuluu nähdä, että mulla menee huonosti ja tuntea vääntelehtimistä siitä, kun en anna sen enää "puuttua" eli määrätä elämääni hänen ehdoillaan hyväksi.
ap
Usko jo, ettei äitis ole sellainen, että huonosti meno hetkauttaa. Ryvet vain itsesäälissä.
Siskoni oli tuollainen - syynä oli tietysti se, että lapsena ei saanut hyväksyntää, rakkautta, hellyyttä itsekkäältä äidiltämme. Kukaan meistä ei saanut.
Mene eteenpäin ja parasta olisi, että sulla menisi hvetin hyvin. Tosin silloinkin saisit äidiltäsi kurat niskaan.
Jotkut äidit eivät vain voi sietää lapsiaan ja tyttäriään. Meillä äiti syyllisti siinä, ettei voinut käydä koulua, ei voinut matkustella, ei ollut sitä eikä tätä. Hänen piti olla aina paras ja koki, että me tytöt olimme kilpasiskoja.
Vierailija kirjoitti:
Usko jo, ettei äitis ole sellainen, että huonosti meno hetkauttaa. Ryvet vain itsesäälissä.
Siskoni oli tuollainen - syynä oli tietysti se, että lapsena ei saanut hyväksyntää, rakkautta, hellyyttä itsekkäältä äidiltämme. Kukaan meistä ei saanut.
Mene eteenpäin ja parasta olisi, että sulla menisi hvetin hyvin. Tosin silloinkin saisit äidiltäsi kurat niskaan.
Jotkut äidit eivät vain voi sietää lapsiaan ja tyttäriään. Meillä äiti syyllisti siinä, ettei voinut käydä koulua, ei voinut matkustella, ei ollut sitä eikä tätä. Hänen piti olla aina paras ja koki, että me tytöt olimme kilpasiskoja.
Lisäys: itse koen, etten ansaitse mitään, kukaan elinpiiriä minusta, äitini vihaa minua, olen maailman huonoin, romahdan kritiikistä yms yms. Mikään ei hetkauttanut äitimme kun siskolla todettiin syöpä. Tai kun avauduin hänelle ... Vastaus ongelmiin oli äidiltäni "että hänellä ei ole tuollaisia ongelmia"
No hae apua muualta, että jaksaisit asian kanssa. Et sinä pysty vaikuttamaan kuin omaan kestokykyysi ja selviytymiseesi. Et pysty vaikuttamaan häneen.
Vierailija kirjoitti:
Sen kuuluu nähdä, että mulla menee huonosti ja tuntea vääntelehtimistä siitä, kun en anna sen enää "puuttua" eli määrätä elämääni hänen ehdoillaan hyväksi.
ap
Tuskin vääntelehtii...parasta kostoa olisi, että sulla menee hyvin.
Olet äitiriippuvainen, mikset päästä irti ja opettele elämään kuten itse haluat. Vaikeaa mutta opetettavissa.
Olisiko sinun aika aikuistua ja ottaa vastuu omasta elämästäsi.
Ei se äiti ainainen likasanko halua olla. Oman osuutensa hoitanut sitten hyvin tai huonosti, niin onhan hänellä oikeus irroittautua holhoojan roolista jossain vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
No hae apua muualta, että jaksaisit asian kanssa. Et sinä pysty vaikuttamaan kuin omaan kestokykyysi ja selviytymiseesi. Et pysty vaikuttamaan häneen.
Olen hakenutkin itselleni omien asioiden käsittelemiseen, mutta pääsen terapiaan liian harvoin tällä hetkellä kun se on niin hirveän kaukana eikä kalenteriinkaan aina osu yhtäaikaa tilaa teapeutin kanssa. En tiedä. Olen vain niin helvetin väsynyt. Pitäisi jaksaa olla äiti enkä jaksa. Siihen ei oikein apua ole.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hae apua muualta, että jaksaisit asian kanssa. Et sinä pysty vaikuttamaan kuin omaan kestokykyysi ja selviytymiseesi. Et pysty vaikuttamaan häneen.
Olen hakenutkin itselleni omien asioiden käsittelemiseen, mutta pääsen terapiaan liian harvoin tällä hetkellä kun se on niin hirveän kaukana eikä kalenteriinkaan aina osu yhtäaikaa tilaa teapeutin kanssa. En tiedä. Olen vain niin helvetin väsynyt. Pitäisi jaksaa olla äiti enkä jaksa. Siihen ei oikein apua ole.
ap
Hyvä että olet hakenut apua. Oletko neuvolassa puhunut tästä väsymyksestä?
Vierailija kirjoitti:
Olisiko sinun aika aikuistua ja ottaa vastuu omasta elämästäsi.
Ei se äiti ainainen likasanko halua olla. Oman osuutensa hoitanut sitten hyvin tai huonosti, niin onhan hänellä oikeus irroittautua holhoojan roolista jossain vaiheessa.
Hän on oikeasti irrottautunut siitä kun olin suunnilleen kaksi. Sen jälkeen kaikki on vain ollut määräilyä. Haluaisin, ettei se kuvittele, että hänestä on koskaan ollut mitään apua mulle, kuten se kuvittelee. Haittaa on ollut enemmän kuin apua. Tajusin sen vain itse liian myöhään kun haittaa oli jo tapahtunut. Olen katkera, myönnän.
ap
Ei vittu. Taas tämä joka viikko toistuva itsesäälissä vellominen alkaa. Voin fyysisesti pahoin tästä paskasta. Rekisteröi edes nimimerkki, etten vahingossakaan enää avaa ketjujasi. Olet ahdistavin tyyppi, josta olen koskaan kuullut. Ei ihme ettei edes äiti rakasta. Yök.
Oikeasti kannattaisi kasvaa aikuiseksi, kaikki eivät ole hyviä äitejä, missä oli isä? Mikset syytä isää? Ai, ei ollut kuvioissa? No mietipä mitä voimia vaatii hoitaa lapset yksin? Mihin olisi halunnut ne vähäiset voimat laittaa, lapsiin vai itsensä kasassa pitämiseen.
Jokaisen yli 18v on vaan etsittävä apua jostain muualta kuin äidiltä, jos tämä ei kerran koskaan ole jaksanut olla tuki.
Armahda äitisi ja etsi apua muualta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hae apua muualta, että jaksaisit asian kanssa. Et sinä pysty vaikuttamaan kuin omaan kestokykyysi ja selviytymiseesi. Et pysty vaikuttamaan häneen.
Olen hakenutkin itselleni omien asioiden käsittelemiseen, mutta pääsen terapiaan liian harvoin tällä hetkellä kun se on niin hirveän kaukana eikä kalenteriinkaan aina osu yhtäaikaa tilaa teapeutin kanssa. En tiedä. Olen vain niin helvetin väsynyt. Pitäisi jaksaa olla äiti enkä jaksa. Siihen ei oikein apua ole.
apHyvä että olet hakenut apua. Oletko neuvolassa puhunut tästä väsymyksestä?
Olen kyllä, mutta ei olla edes käyty 6-vuotiaan kanssa neuvolassa. Kaikki muut neuvolat ollaan hoidettu ajallaan. En vain hoksannut, että lapsihan täytti vuosia, olisi pitänyt itse varata neuvola. Mun ja meidän tilanne on mennyt alaspäin sitten viime neuvolan, mutta ei tuohon äitinä oloon nyt oikein vain ole apua saatavilla se nyt vain on fakta. Se vain pitäisi osata ja mä en ole äitimäinen.
ap
Eli nyt vajoatte kokoajan alaspäin, kun äiti ei enää auta. Olet yli 40 ja tähän saakka hän on auttanut.
Myös tässä välissä. Soittelit kun olit kipeä.
Olet usein vienyt lapset hoitoon, kun et itse heitä pysty hoitamaan
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti kannattaisi kasvaa aikuiseksi, kaikki eivät ole hyviä äitejä, missä oli isä? Mikset syytä isää? Ai, ei ollut kuvioissa? No mietipä mitä voimia vaatii hoitaa lapset yksin? Mihin olisi halunnut ne vähäiset voimat laittaa, lapsiin vai itsensä kasassa pitämiseen.
Jokaisen yli 18v on vaan etsittävä apua jostain muualta kuin äidiltä, jos tämä ei kerran koskaan ole jaksanut olla tuki.
Armahda äitisi ja etsi apua muualta.
Äitini olisi kannattanut käyttää ne itsensä kasassa pitämiseen, ettei olisi kaatanut vikaa siitä ettei itse pysynyt kasassa minuun. Ja isää näin säännöllisesti, mutta hänelle en kanna kaunaa, koska hän ei kulje tuolla elvistellen, miten hyvä isä oli jos ei todellisuudessa ollutkaan. Hän on aina sanonut, ettei ole täydellinen ja se on kelvannut mulle. Eihän hän ole silloin haukkunut minuakaan kelvottomaksi toisin kuin äitini, joka on mielestään auttanut minua, vaikka on oikeasti vain haukkunut. Se oli sitä avun antoa se että haukkuu.
ap
Vierailija kirjoitti:
Eli nyt vajoatte kokoajan alaspäin, kun äiti ei enää auta. Olet yli 40 ja tähän saakka hän on auttanut.
Myös tässä välissä. Soittelit kun olit kipeä.
Olet usein vienyt lapset hoitoon, kun et itse heitä pysty hoitamaan
Niin mennään kohti pohjaa, kun mun pitäisi elää omilla voimavaroilla i, jotka äiti on tuhonnut. En halua kuitenkaan enää elää hänen vaatimustensa mukaan, vaikka elämä silloin näyttäisikin sujuvan paremmin, koska oma sisäinen pahoinvointini alkoi heijastua pahasti lapsiini ja mieheeni. Minä ansaitsisin sen, että elän omaehtoista elämääni ja siihen äitini on aina asettunut niin paljon kuin mahdollista esteeksi väittäen sitä katuojaelämäksi. Minun valintojani ja minun halujani on haukkunut aivan kamaliksi niin en minä sitten halunnut niitä valita siinä uskossa, että minä olen roska. Ja se kostautui mihen ja lasten päälle. En minä ole roska mutta en osaakaan mitään. Äidin takia.
ap
Enkä minä äidille soittanut kun selkäni oli kipeä, vaan äiti soitti mulle kaksi kertaa niin lopulta vastasin koska vointi oli aivan helvetillinen ja onhan hän kaikesta huolimatta minun äitini!!
ap
Vierailija kirjoitti:
Eli nyt vajoatte kokoajan alaspäin, kun äiti ei enää auta. Olet yli 40 ja tähän saakka hän on auttanut.
Myös tässä välissä. Soittelit kun olit kipeä.
Olet usein vienyt lapset hoitoon, kun et itse heitä pysty hoitamaan
Ootko sä joku orpo tai lastesi hylkäämä äiti kun asenteesi on tuollainen? Tai jäänyt tahattomasti lapsettomaksi?
ap
Vierailija kirjoitti:
Enkä minä äidille soittanut kun selkäni oli kipeä, vaan äiti soitti mulle kaksi kertaa niin lopulta vastasin koska vointi oli aivan helvetillinen ja onhan hän kaikesta huolimatta minun äitini!!
ap
Aivan. Rakastava äiti, joka edelleen antaa myötätuntoa kaikkien näiden vuosien ja raivareittesi jälkeen
Miten kevät voi olla jollekin masentavaa aikaa kun jää sulaa ja näkyy avomeri, lämpötilat nousee, päivät pitenee eli pimeät jaksot alkaa olla takanapäin ja kesä on jo lähellä.
Eli haluaisin saada sen valheistaan kiinni, hieroa sen naamalle, ettei se minulle mitään apuaan ole koskaan antanut. Se, ettei anna on ok, mutta se, mitä en sulata on se, että se näkee itsensä hyväntekijänä ja auttajana mulle.
ap