Lestadiolaisuus ja isovanhemmuus?

Vierailija kirjoitti:

Miten lestadiolaiset vanhemmat hoitavat roolinsa isovanhempina?

Jos ovat itse hankkineet 10 lasta, ja jokainen lapsi 10 lasta... Lastenlapsia on 100!! Miten sataa lasta pystyy mitenkään huomioimaan? Jos isovanhempi on joka päivä jonkun lapsenlapsensa kanssa, saa jokainen lapsi 3-4 pv vuodessa. Aika Jee, siinähän syntyykin jo läheinen suhde! Vietetäänkö synttäreitä? Miten ikinä ehtisi osallistumaan?

Oma nyt jo kuollut äitini merkkasi lastenlastensa (muistaakseni 36) syntymäpäivät allakkaansa ja pyrki muistamaan jokaista syntymäpäivänä pienellä rahalahjalla. Auttoi hoitamaan muutamaa lasta kerralla tarvittaessa muutaman tunnin, ja hyvin pystyi huomioimaan lapsia yksilöinä. Harvoinhan nuo kaikki 36 tulivat kerralla käymään. Näin jälkikäteen ajateltuna taisivat lapsenlapset olla äidilleni rakkaampia kuin omat lapset.

En siis itsekään ole mikään suurperheiden kannattaja, mutta asiat eivät aina ole noin yksioikoisia kuin mitä ap esittää.

Seinäjoella asuva vanhoillislestadiolainen pariskunta, jolla itsellään on 17 lasta,  kertoi lehtihaastattelussa että heillä on 70 lapsenlasta.

Isoäiti soittaa jokaiselle lapsenlapselle tämän syntymäpäivänä. Niin hän varmistaa, että juttelee kerran vuodessa kahden kesken kunkin kanssa. isoisä puolestaan sanoo, että hän ei muista kaikkien lastenlasten nimiä.

Pääasia lienee että on lisäännytty maksimaalisesti ja ansaittu sillä itselle taivaspaikka. :-)

Vierailija kirjoitti:

Miten lestadiolaiset vanhemmat hoitavat roolinsa isovanhempina?

Jos ovat itse hankkineet 10 lasta, ja jokainen lapsi 10 lasta... Lastenlapsia on 100!! Miten sataa lasta pystyy mitenkään huomioimaan? Jos isovanhempi on joka päivä jonkun lapsenlapsensa kanssa, saa jokainen lapsi 3-4 pv vuodessa. Aika Jee, siinähän syntyykin jo läheinen suhde! Vietetäänkö synttäreitä? Miten ikinä ehtisi osallistumaan?

Meillä on toisilla isovanhemmilla 5 ja toisilla 6 lastenlasta, ja silti tapaamme isovanhempia perheenä, eivätkä lapset yksin. Ja jos apua hoitoon tarvitsemme, tulee silloinkin lauma kerralla, eikä yksittäinen lapsenlapsi. Eli siinä mielessä ei ehkä kannata laskea aikaa noin, vaan perhettä kohden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten lestadiolaiset vanhemmat hoitavat roolinsa isovanhempina?

Jos ovat itse hankkineet 10 lasta, ja jokainen lapsi 10 lasta... Lastenlapsia on 100!! Miten sataa lasta pystyy mitenkään huomioimaan? Jos isovanhempi on joka päivä jonkun lapsenlapsensa kanssa, saa jokainen lapsi 3-4 pv vuodessa. Aika Jee, siinähän syntyykin jo läheinen suhde!

Meillä on toisilla isovanhemmilla 5 ja toisilla 6 lastenlasta, ja silti tapaamme isovanhempia perheenä, eivätkä lapset yksin. Ja jos apua hoitoon tarvitsemme, tulee silloinkin lauma kerralla, eikä yksittäinen lapsenlapsi. Eli siinä mielessä ei ehkä kannata laskea aikaa noin, vaan perhettä kohden.

Et siis katso, että kullakin lapsella olisi yksilönä tarvetta tulla kohdatuksi? Että jokainen lapsi saisi yksilönä aikaa ja huomiota isovanhemmiltaan?

Niinpä niin, tusinoittain vain ajatellaan niitä lapsia, "laumana". On lapsen tarpeiden aliarvioimista ja mitätöintiä puhua lapsista vain laumana.

Kun  on tarve lisääntyä maksimaalisesti, voi yrittää peitellä lapsen tarpeiden ohittamisen.

Lestadiolaisessa uskonnossa ei perinteellisesti ole piitattu ikinä heikoimman ihmisoikeuksista.

Miesten valta, vahvemman valta.

"Tyttären kysymys vanhoillislestadiolaiselle isälle"

https://freepathways.wordpress.com/2016/08/01/tyttaren-kysymys-vanhoill…

En ole suurperheestä mutta ei meilläkään lapset vierailleet isovanhemmilla yksittäin vaan oltiin yleensä koko perhe.

Monilla perheillä isovanhemmat asuu kaukana tai on esim. muistisairaita tai vanhoja eikä sen vuoksi todellisuudessa voi olla mikään arjen apu.

Yhden lapsenlapsen synttäreillä tulee jokseenkin automaattisesti huomioitua ne 9 muutakin saman perheen lasta. Eikä tarvitse ajatella laumana.

Eikä ole mitenkään automaattista, että ainoan lapsen ainoa lapsi saa yhtään enempää huomiota isovanhemmiltaan kuin lestadiolaisten lapsenlapsi. Ei missään ole velvoitetta huolehtia lapsenlapsestaan 3-4 päivää vuodesta. Omat lapseni eivät koskaan olleet päivääkään kahden toisen isoäitinsä kanssa, eikä toisenkaan yhtään yötä.

Lestadiolaiset kasvavat siihen että ollaan yksi osa joukkoa, eikä yksilö joka on erityinen pikku kuningas, jota isovanhemmat paljoo. Isovanhempien rooli on enemmänkin turvan ha pysyvyyden rooli. Lapsenlapsi voi aina soittaa isovanhemmalleen ja perheenä käydessään mummilassa isovanhemmat juttelevat lastenlapsilleen. Ei tietenkään isovanhemmat pysty kaikkia välttämättä rahallisesti auttamaan tai käytännön apua tarjoamaan, mutta onko se isovanhemmuuden tärkein mittari?

Jos on vl-yhteisöstä kotoisin, muita aikuisia ja sukulaisia on ympärillä ihan riittävästi. Vanhempien nuoria aikuisia ja opiskelevia sisarruksia rekrytoidaan lastenvahdiksi, joten vanhemmillakin on apua. Elämä ei ole samanlaista kuin perusperheessä muutenkaan. Omilla vanhemmilla ei ole muutenkaan resursseja toteuttaa perusperheen isovanhemmuusihannetta, heillähän on kotona asuvia teinejäkin eläkeikään saakka.

Vierailija kirjoitti:

Lestadiolaisessa uskonnossa ei perinteellisesti ole piitattu ikinä heikoimman ihmisoikeuksista.

Miesten valta, vahvemman valta.

"Tyttären kysymys vanhoillislestadiolaiselle isälle"

https://freepathways.wordpress.com/2016/08/01/tyttaren-kysymys-vanhoill…

Tuo oli vähän tarkoitushakuinen juttu. Miksei vaan kyseenalaistettu sitä klassista: naisen toimimista puhujana/pappina. Koska sitä ja seuraisäntää lukuun ottamatta kaikissa luetelluissa tehtävissä on ollut naisia ja varmasti vuosien saatossa enenevässä määrin. Ne ovat tehtäviä, joita perinteisesti on hoitanut mies, mutta missä ei ole mitään sukupuolivaatimuksia. Olen itsekin naisena kantanut kolehtia ja ainakin tänän kesänä suviseuroissa oli esilaulajana nainen. Naisia on monien toimikuntien puheenjohtajina ja vetäjinä ja naiset voivat myös opettaa pyhäkoulussa. 

Herrajestas mikä keksimällä keksitty aloitus! Ei kaikki lestat saa 10 lasta. Ei kaikki isot perheet liiku laumana mummolaan. Isovanhemmat tulevat usein perheeseen kyläilemään ja avuksi. Elämä on sosiaalisesti rikasta. Harva lestamummu istuu yksinään laitoksessa.

En tykkää lestoista, mutta on se silti hyvä että joku suomalaisenkin viitsii vielä lisääntyä.

No, täällä meilläpäin näitä isoperheisiä riittää. Oikeastikin joillakin on yli 100 lastenlasta.  Ei siinä enää muista kaikkien nimiä, syntymäpäivistä puhumattakaan. Ja kun nuorena mennään naimisiin, alkaa lapsenlapsenlapsia tulla jo siinä vaiheessa kun itsekin on vasta vähän yli 60v. Työkaverillekin (on alle 50v)  tulee lapsenlapsia siihen malliin, ettei ehdi kaikista edes töissä mainita.  Jos hänenkin 10 lapsesta jokainen tekee sen kymmenen (ja monet saa enemmänkin, täälläkin useammassa perheessä 16-17 lasta)  niin kyllä lapsenlapsia piisaa. Työkaverille osisi ehtinyt myös tulla varmaan se 16 lasta, mutta lääkärit vihelsi pelin poikki  kymmenennen lapsen kohdalla, kun työkaveri oli vähän yli 30v. Justiinsa tulin koiran kanssa lenkiltä, ja siellä nuori lesta äiti oli  lasten kanssa lenkillä metsässä.  Lapset, ehkä 2 vuodesta ylöspäin, juoksentelivat kaukana äidistään, ja vettä joka puolella, minne olisi voinut molskahtaa. Äiti oli puhelimessa ja odotteli perässä tulevaa joukon pienintä.  Muut huiteli omia menojaan. Kyllä hirvitti.

Lapsenlapsi ei ole suvun pikkutyranni, joka tarpeet nousevat kaiken yläpuolelle. Ehkä lestojen suhtautuminen lastenlapsiin on normaali. Lapset ovat normaaliin elämänmenoon kuuluvia juttuja, ei mitään jalustalle nostettuja maailman suurimpia ihmeitä.

Vierailija kirjoitti:

Herrajestas mikä keksimällä keksitty aloitus! Ei kaikki lestat saa 10 lasta. Ei kaikki isot perheet liiku laumana mummolaan. Isovanhemmat tulevat usein perheeseen kyläilemään ja avuksi. Elämä on sosiaalisesti rikasta. Harva lestamummu istuu yksinään laitoksessa.

Ei niin, jotkut saa 15-16 lasta. Kyllä lestatytön/naisen  kohtalo on karu. Pienestä hoidat pienenpiä sisaruksiasi. Mainisiin päädyt ekan seurustelukumppanin kanssa lyhyen seurustelun jälkeen(ei esiaviollista seksiä) ja siitä alkaa lapsitehtailu. Kun viimeisen oman lapsesi saat pitkästi yli nelikymppisenä, on jo vanhimmat lapsesi naimisissa ja pukkaavat lapsia maailmaan. Siinä sitä sitten hoidat omiasi joita on kotona vielä jähes kymmenen kappaletta ja olet mummo niille lastesi lapsille, joita alkaa tulla kuin liukuhihnalta. Ei koskaan lepoa ja rauhaa, ei ennenkuin hauta kutsuu.

Vierailija kirjoitti:

Lapsenlapsi ei ole suvun pikkutyranni, joka tarpeet nousevat kaiken yläpuolelle. Ehkä lestojen suhtautuminen lastenlapsiin on normaali. Lapset ovat normaaliin elämänmenoon kuuluvia juttuja, ei mitään jalustalle nostettuja maailman suurimpia ihmeitä.

Itse suurperheen lapsena tiedän, ettei suhtautuminen lapsiin ole "normaalia". Kukaan ei jaksa hoitaa, eikä huolehtia. Itse saat kantaa vastuun itsestäsi jo pienenä ja vielä hyvässä lykyssä vastuun myös pienemmistäsi, vaikka et siihen olisi kykenevä, niin kuin kukaan lapsi ei ole. Ei ole lapsen asia kantaa vastuuta vanhemmille kuuluvista tehtävistä/kasvatusvastuusta. Lestanaiset jää miehiä useammin sinkuiksi, koska eivät halua äitiensä kohtaloa. Ei kukaan oikeasti jaksa huolehtia tusinasta lapsia, vaikka kuinka haluaisi. Meilläkin todella kunnolliset ja hyvät vanhemmat oli, mutta ei ihminen vaan yksinkertaisesti pysty repeämään  jokapaikkaan  vaikka kuinka haluaisi. 

Tuskinpa ne lapsenlapset saman ikäisiä on. Kun vanhimmat saa pieninä huomiota ei nuorimmista ole vielä tietoakaan. Ja kun nuorimmat saa huomiota on vanhimmat jo aikuisia.

Jokainen lapsi kaipaa sekä ikäisiään kavereita että aikuisen yksiöllistä huomiota. Tulla kohdatuksi, huomatuksi ja rakastetuksi omana itsenään, yksilönä.

Tämä on kohtuullisen suuressakin (mutta ei rajattoman suuressa!)  perheessä mahdollista jos vanhemmat oivaltavat juuri tämän asian tärkeyden ja järjestävät aikansa sitä silmällä pitäen. Lasten yksilöllisten tarpeiden ehdoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsenlapsi ei ole suvun pikkutyranni, joka tarpeet nousevat kaiken yläpuolelle. Ehkä lestojen suhtautuminen lastenlapsiin on normaali. Lapset ovat normaaliin elämänmenoon kuuluvia juttuja, ei mitään jalustalle nostettuja maailman suurimpia ihmeitä.

 

Itse suurperheen lapsena tiedän, ettei suhtautuminen lapsiin ole "normaalia". Kukaan ei jaksa hoitaa, eikä huolehtia. Itse saat kantaa vastuun itsestäsi jo pienenä ja vielä hyvässä lykyssä vastuun myös pienemmistäsi, vaikka et siihen olisi kykenevä, niin kuin kukaan lapsi ei ole. Ei ole lapsen asia kantaa vastuuta vanhemmille kuuluvista tehtävistä/kasvatusvastuusta. Lestanaiset jää miehiä useammin sinkuiksi, koska eivät halua äitiensä kohtaloa. Ei kukaan oikeasti jaksa huolehtia tusinasta lapsia, vaikka kuinka haluaisi. Meilläkin todella kunnolliset ja hyvät vanhemmat oli, mutta ei ihminen vaan yksinkertaisesti pysty repeämään  jokapaikkaan  vaikka kuinka haluaisi. 

Ison perheen elämää en tunne enkä tiedä, mutta yksilapsisessa perheessä eläneenä voin sanoa, että vaikka oli rakastavat vanhemmat, ei sitä silti saanut mitään erityistä hoivaa tai huolenpitoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsenlapsi ei ole suvun pikkutyranni, joka tarpeet nousevat kaiken yläpuolelle. Ehkä lestojen suhtautuminen lastenlapsiin on normaali. Lapset ovat normaaliin elämänmenoon kuuluvia juttuja, ei mitään jalustalle nostettuja maailman suurimpia ihmeitä.

 

Itse suurperheen lapsena tiedän, ettei suhtautuminen lapsiin ole "normaalia". Kukaan ei jaksa hoitaa, eikä huolehtia. Itse saat kantaa vastuun itsestäsi jo pienenä ja vielä hyvässä lykyssä vastuun myös pienemmistäsi, vaikka et siihen olisi kykenevä, niin kuin kukaan lapsi ei ole. Ei ole lapsen asia kantaa vastuuta vanhemmille kuuluvista tehtävistä/kasvatusvastuusta. Lestanaiset jää miehiä useammin sinkuiksi, koska eivät halua äitiensä kohtaloa. Ei kukaan oikeasti jaksa huolehtia tusinasta lapsia, vaikka kuinka haluaisi. Meilläkin todella kunnolliset ja hyvät vanhemmat oli, mutta ei ihminen vaan yksinkertaisesti pysty repeämään  jokapaikkaan  vaikka kuinka haluaisi. 

No tämä on varmaan perhekohtaista ja kokemuksena myös hyvin henkilökohtainen. Itsekin olen suurperheen lapsi ja kyllä minusta huolehdittiin. Kotitöitä toki sai tehdä ja vahtia pienempiä sisaruksia, mutta lapsuuteni oli mielestäni ihan ok, vaikka perheessä oli muitakin riskitekijöitä kuin suuri lapsimäärä.

Huomion tarve lapsillakin on toki yksilöllinen ja jos sattuu olemaan paljon huomiota tarvitseva, suurperheessä jää toki helposti liian vähällä huomiolle.