Miten työpaikkaromanssisi alkoi?

Meillä näin: uusi lääkäri töissä syksyllä. Mukava, mahtava huumori, iloinen...synkkasi täydellisesti. Ruvettiin joulun jälkeen ystävystymään ja tehtiin asioita vapaa-ajalla, juotiin viiniä ym. Olin löytänyt sielikumppanini, siltä tuntui. Nauroin että ainoa "vika" oli että hänkin oli nainen. Hän sinkku, minä en. Tilanne nyt? Olen edelleen varma että hän on mun soulmate ns...ja on jo seksisuhdekin hänen kanssa ja olen niin onnellinen. En tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu mutta nyt on hyvä olla, enkä koe että petän koska eroa pohdittu jo 2v eikä läheisyyttä ole vuosiin ollut.

Niin 1nen vielä jatkaa-aloitteen kaverisuhteelle tein kysymällä jos keksittäis jotain kivaa joku pv. Seksiin johtava ketju tuli jotenkin pikkuhiljaa viesteissä ja katseissa...ym ja iltana kun oli juotu vähän liikaa se vaan tapahtui.

Olen ihastunut peri kertaa työpaikalla mutta koskaan ei ole mitä tapahtunut. Periaatteeni: työpaikalla ei sotkeilla. Esimiehenä olen joutunut selvittelemään syntyvien pariskuntien, eroavien pariskuntien ja pariskuntien muille aiheuttamia ongelmia, työpaikan kannalta ne ovat todella hankalia. Niitä ihmisiä riittää työn ulkopuolellakin, miksi sotkea työtä ja yksityiselämää liikaa, siitä helposti huono henki koko työpaikalle.

Työpaikka romanssi alkoi, koska olin tyhmä. Never again!

flirttailulla, uusi lääkäri täälläkin. Paljon muuten tapahtuu sairaala-maailmassa, enemmän kun uskoisitte. Hän sitten yhtäkkiä suutelia mua tutkimushuoneessa ja siitä se lähti. Vuoden kesti se salasuhde, kukaan ei saanut tietää. Jostain syystä kuihtui pois lopuksi...kaipaan sitä aikaa välillä. Olin 30v ja hän 35v.

Pikkujouluissa.

Tai sen jälkeen taksipysäkillä. Satuin sattumalta samalle tolpalle ja työkaveri oli vähän tuiskeessa. Siinä se antoi yllätyssuudelman kesken mun lauseen, meidän huulet liimautu kiinni ties kuinka pitkäksi aikaa, maailma katosi ja se lisäsi heti romanttisesti perään "mitä helvettiä!"

Minä lähdin puolijuoksua viimeisellä toimivalla aivosolullani karkuun, johonkin keksittyyn tapaamiseen ja se jäi huutamaan, minne menet.

Kumpikin on vähän lukkiutuneita vesiselvinä, joten näkymättömät kipinät on sinkoillu siitä asti, nyt kevättä kohti yhä voimakkaammin. Eiköhän me ennen kesää vielä samaan sänkyyn päädytä..

(vapaita ollaan, en haluaisi tyriä tätä - työpaikkajutut on kuitenkin aina vähän hankalia, kun ne vaikuttaa työyhteisöönkin)

ylös