Ajatteleko koskaan silakkapihviä syödessäsi sitä silakkaa, joka vielä hetki sitten usikenteli iloisena elämästä nauttien lajitovereidensa parissa?
Kommentit (23)
Kyllä ajattelen. Ja myös sitä että niitä ei tapeta, vaan niiden annetaan tukehtua hengiltä. Ajattelen paljon kaikenlaista.
En. Eläimet ovat ruokaa ja työkaluja ihmisille, ei mitään muuta.
Kyllä ajattelen. Se saa minut hymyilemään kuin leijona savannilla.
Kyllä, sen takia olen vegaani.
-M21
Kyllä. Siksi lopetin lihan (ja kalan) syömisen.
en. Ajattelen, että se filee vain hetkeä aikaisemmin uiskenteli pakastimessani muiden pakasteiden keskellä. Niin, siellä sulassa sovussa mansikat ja silakat, tyrnit ja mustikat. Aina se nostaa hymyn suupieliin nämä elämän pienet ilot.
Hyvä kysymys.
En ole päässyt vielä sinne asti ajattelussa. Punainen liha on jäänyt ajat sitten ruokavaliosta, tänä vuonna kana. Seuraavaksi varmaan kananmunat. Kalaa syön, mutta ehkä joskus rupean niitäkin ajattelemaan onnellisina eläiminä. Nyt vaan en keksi vielä muuta syötävää tilalle.
Eihän leijona tai karhukaan koe tunnontuskia syödessään saalista. Miksi minun pitäisi? Miksi täytyy kokea huonoa omaatuntoa siitä, että on pakko syödä?
En syö silakoita saati porsaita. Olen kasvissyöjä.
Pidän hiljaisen hetken ja siunaustilaisuuden aina ennenkuin syön joskus elävänä ollutta. Pyydän myös syömissyntini anteeksi. Sitten voin syödä hyvillä mielin.
Vierailija kirjoitti:
Eihän leijona tai karhukaan koe tunnontuskia syödessään saalista. Miksi minun pitäisi? Miksi täytyy kokea huonoa omaatuntoa siitä, että on pakko syödä?
Hmm, sinun vaan ei ole mikään pakko syödä lihaa, karhun ja leijonan taas on. Nämä eläimet tekevät vain sen mitä vaistot ja vietit käskee, eivät ne edes pysty miettimään moraalikysymyksiä. Ihminen sen sijaan voi niitä miettiä, ja valita mitä syö ja miten muutenkin elää.
Huonosta omatunnosta tosin ei ole mitään hyötyä, ellei se johda myös toimintaan: se ei hyödytä mitään jos syö vuodesta toiseen lihaa mutta samalla tuntee syyllisyyttä - se pilaa vain omaa mielialaa eikä edes auta niitä eläimiä. Mutta jos syyllisyys johtaa vaikka kasvissyöntiin, on eläinten kärsimys maailmasta vähentynyt.
No en. Enkä ajattele siitä kanapihvistäkään, että oi voi vielä toissapäivänä se oli iloinen nuori kana joka eli elämänsä parasta aikaa. Se silakkapihvi ja kanapihvi ovat minulle vain pihvejä. Ihan sama minulle.
ratkaisija kirjoitti:
Pidän hiljaisen hetken ja siunaustilaisuuden aina ennenkuin syön joskus elävänä ollutta. Pyydän myös syömissyntini anteeksi. Sitten voin syödä hyvillä mielin.
Näin agnostikon mielestä jotenkin tosi irvokasta. Eli tekee asiaa jonka itse kokee synniksi ja vääräksi, mutta ajattelee että jollain tyhjillä rituaaleilla ja mielen höpinöillä (anteeksipyyntö) asia on kuitattu.
Voisikohan tätä soveltaa myös ihmisen murhaan. Jos minua nyt oikeasti kovin tekisi mieli tappaa ärsyttävä valittajanaapuri, niin jos pidän ennen murhatyötä hiljaisen hetken ja siunaustilaisuuden, ja teon jälkeen pyydän syntiäni anteeksi, kaikki on varmaan ok?
En inhimillistä kaikkia eläimiä tai kasveja, vaikka itselläni on lemmikkieläimiä. Ymmärrän luonnon kiertokulun merkityksen. Tiedän, että moni laji on elossa vain sen vuoksi, että niitä kasvatetaan ruokatalouden vuoksi. Kuka kasvattaisi esim. kanoja, jos kukaan ei söisi kananmunia?
En syö silakoita, ovat pahoja. Sen sijaan syön särkeä, lahnaa, haukea, siikaa, kuhaa, ahventa ja säyneä. Joskus verkkoihin tarttuu myös taimenia ja lohia. Hyvällä omallatunnolla syön sen kummallisemmin asiaa miettimättä.
Kalan tai lihan syönti on minulle filosofisena kysymyksenä aina ollut haastava. Tässä syitä.
Niiden syönnin puolesta. Yhdenkään olennon ei ole tarkoitus olla tällä ajallisella olemisen tasolla ikuisesti. Kuolema on luonnollinen osa elämää, kuten syntymäkin. Lisäksi vain ihminen pelkää kuolemaa ja haluaa lykätä sitä - muut elämänmuodot elävät hetki kerrallaan ja ottavat kuolemankin vastaan sitten kun se tulee.On tämän tason luonnon laki, että elääkseen olentojen on syötävä toisiaan. Olennoiksi lasken myös kasvit, sillä minulle nekin ovat saman Hengen ilmenemismuotoja kuin eläimet ja ihmisetkin. Myös kasveja syömällä on tuhottava elämän pyhiä ilmenemismuotoja.
Niiden syöntiä vastaan. Tämä ei kuitenkaan saa johtaa siihen, että emme välittäisi muiden elämänmuotojen kärsimyksestä mitään. Kuolema pedon tai metsästäjän saaliina on ehkä luonnollinen, mutta eläinten tehokasvatus kurjissa oloissa on luonnoton seuraus ihmislajin ahneudesta, joka haluaa ruoantuotannon tehokkuutta ja paljon rahallisia voittoja. Itse en pysty hyväksymään nykyaikaista tehotuotantoa enkä käytä sen tuotteita. Koen, että sen lisäksi että se tuottaa kärsimystä eläimille, niin se pilaisi omaa tietoisuuden tilaani, jos osallistuisin sellaisen toiminnan tukemiseen jonka sisimpäni kokee vääräksi.
Käytännössä syön kasvisruokaa sekä luonnonvesistä kalastettua (ei kassikasvatettua) kalaa. Kun syön niitä kasviksia ja kalaa, tiedän että yhdet elämän ilmenemismuodot ovat joutuneet uhrautumaan ruokkiakseen toista, minua, mutta hyväksyn sen tämän olemisen tason todellisuuden luonteeksi. Ja toisaalta tiedän, että niiden ydinolemus on ikuinen, vaikka muodon tason ilmentymä tuhoutuukin.
Ajattelin, mutta sitten lopetin lihansyönnin eikä sitä tarvinnutkaan enää ajatella.
Juu ja siksi olenkin vegaani. Eipä tarvitse minun ruokani takia kenenkään kärsiä ja kuolla.
Vierailija kirjoitti:
Eihän leijona tai karhukaan koe tunnontuskia syödessään saalista. Miksi minun pitäisi? Miksi täytyy kokea huonoa omaatuntoa siitä, että on pakko syödä?
Eläimet ei koe myöskään tunnontuskia esim tappaessaan omia, heikkoja poikasiaan tai muita lajitovereitaan. Miksi ihmisten pitäisi? Kas siinä pähkinä purtavaksi.
Jos vertaatte itseänne leijoniin ja karhuihin niin toivottavasti myös hankitte saaliinne niiden tavoin, ettekä osta tehotuotettua lehmää ja possua.
Ps. Ihmisen ei ole pakko syödä lihaa.
Ajatteletko lihapullia syödessäsi sitä porsasta, joka ei koskaan elänyt onnellisena luonnossa ja henkikin lähti ennen aikuisuutta? Tuskin kukaan haluaa näitä ajatella, vaikka tietoisia ovatkin. Tämä ei ole mikään syyllistämisviesti kenellekään.