Lue keskustelun säännöt.
Miehen tarve lytätä vaimoa
19.04.2016 |
Mieheni on nelivuotisen avioliittomme aikana antanut minulle kovin runsaasti negatiivista palautetta. Viimeisen puolen vuoden aikana hän on muun muassa "diagnosoinut" minut epävakaaksi persoonallisuudeksi ja narsistiksi. Viimeksi eilen piti mulle pitkän puheen siitä, että minulla on suuruudenkuvitelmia älykkyyteni suhteen. Hän on myös pitänyt vakavia "puhutteluja" aiheista ruuanlaitto, syöminen, harrastukset (ensin harrastukseni oli vääränlainen, sitten kun jätin sen, olen saanut kuulla, että harrastamattomuuteni on ongelma).
Myönteistä en sen sijaan ole kuullut. Minun on vaikea ymmärtää, mistä tämä kaikki kumpuaa. En edes lähde sille linjalle, että alan analysoimaan tässä sitä, kuinka oikeasti olen ihana ja normaali. Se ei tässä mielestäni ole ydinkysymys, vaan se, että miehelläni tuntuu olevan jatkuva tarve lytätä minua. Onko tämä jonkinlainen yritys käyttää valtaa minuun ja musertaa itsetuntoni?
Kommentit (18)
Tulee mieleen se, miten täällä naiset kertovat vuodesta toiseen antaneensa palautetta miehelle, kun tämä ripustaa pyykit väärin kuivumaan ym. elämän ja kuoleman kysymyksiä. Ja nuo naiset ovat siis aivan varmoja, että maailma loppuu siihen jos mies ei ryhdistäydy ja ripusta pyykkejä oikein. Ehkä miehesikin kuvittelee että maailma loppuu jos et tee kaikkea täsmälleen kuten mies haluaa. Ei noissa pyykkikeskusteluissa ainakaan kukaan nainen sano aloittajalle että aloittaja käyttää valtaa ja yrittää musertaa miehen itsetunnon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemuksesta voin kertoa, ei tule muuttumaan. Mikään ei riitä; kun yhden "epäkohdan" korjaat, tulee aina uusi moitittava asia.
Suosittelen oman mielenterveyden säilyttämiseksi avioeroa.
Älkää tehkö lapsia. Minä olen kasvanut tuollaisessa perheessä ja mokasin kaikki nuoruuden parisuhteet ja ensimmäisen avioliittoni pyrkiessäni kotoa opittuun parisuhdemalliin. Ei parisuhteen kuulu perustua negaatiolle ja toisen lyttäämiselle.
Älä nyt vaan lisäänny tuon kanssa mutta jos vahinko jo tapahtunut niin samalla mitalla vaan takaisin. Tietää riitaisaa ja kuluttavaa yhteiseloa mutta selviät ehkä järjissäsi.
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt vaan lisäänny tuon kanssa mutta jos vahinko jo tapahtunut niin samalla mitalla vaan takaisin. Tietää riitaisaa ja kuluttavaa yhteiseloa mutta selviät ehkä järjissäsi.
Ei tuollaisen ihmisen kanssa voi pysyä järjissään. Ja miksi kuluttaa elämäänsä riidellen ja ahdistuen, kun voisi olla onnellinenkin (ilman miestä). Eikä missään nimessä saisi lapsia pakottaa asumaan tuollaisessa ilmapiirissä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastaajille! Haluan tuolle pyykki-kommentoijalle korostaa, että mieheni kritiikki koskee myös syvälle persoonaan käyviä asioita. Kyse ei siis ole pelkästään nalkutuksesta. Kukaan elämässäni ei aiemmin ole vihjannut, että olisin mielenterveydeltäni sairas. Ikään kuin mies yrittäisi luoda minulle jonkinlaista helposti hallittavaa persoonaa. Kamalaa, mutta samalla jotenkin mielenkiintoista.
Se on jännämies. Se saattaa lytätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä uhriudu ja jää.Toinen nainen vastaavassa tilanteessa ajattelis että mitäs tässä paskaa kuuntelemaan, nostais kytkintä ja lähtis.Tottakai mies jatkaa kun et oo näyttäny miehelle rajoja.Et voi muuttaa miestä mutta voit tehdä itsellesi rajat miten sua saa kohdella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo ajatus että "mies jatkaa kun et ole näyttänyt hänelle rajoja" kuulostaa ihan siltä, että miestä pitäisi kohdella kesytettävänä ja koulutettavana eläimenä. En minä halua miestä, joka loukkaa minua joka käänteessä ellen jotenkin osaa "asettaa rajoja". Hyvyyden, myötätunnon ja rakkauden pitää kummuta sisältä. Sen pitäisi olla suhteen "normaali". Mutta juu, erohan tässä on tulossa. Haluaisin vaan jotenkin tajuta mistä tässä on kyse. ap
Vähän vastaavassa tilanteessa täällä, minä olin miehen mielestä rajatilainen, mutta psykiatri oli muuta mieltä. Saan terapiaa, paykiatrin puheiden pohjalta enemmän siitä syystä että saan viikottain tukea mielenterveydelle hankalassa tilanteessa kuin minkään mibusta kumpuavan syyn takia.
Tämä on jo toinen mies jonka arvostelua ja arviointeja olen niellyt. Veikkaan että joku juttu minussakin on kun päädyn tällaisiin parisuhteisiin. Olen ollut mm. koulukiusattu ja töissä ammatissa jossa haistatteluja tulee päivittäin - luulen etten itse osaa kyllin pian sanoa vastaan epäasiallista kohtelua saadessani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastaajille! Haluan tuolle pyykki-kommentoijalle korostaa, että mieheni kritiikki koskee myös syvälle persoonaan käyviä asioita. Kyse ei siis ole pelkästään nalkutuksesta. Kukaan elämässäni ei aiemmin ole vihjannut, että olisin mielenterveydeltäni sairas. Ikään kuin mies yrittäisi luoda minulle jonkinlaista helposti hallittavaa persoonaa. Kamalaa, mutta samalla jotenkin mielenkiintoista.
Milenkiintoista on se, että olet sietänyt tuota neljä vuotta. Enää tässä vaihessa et voi tehdä asialle mitään.
Rehellisesti, miksi olet liitossa tuommoisen miehen kanssa? Miten näet oman elämäsi 10 vuoden kuluttua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
12 jatkaa: niin samaa mieltä kuin ap.
Suhteessa pitäisi päällimmäisenä olla ajatus siitä että sitä rakasta pyritään kohtelemaan oikein, ihan kuten kaikkia muitakin ihmisiä.
Ei "kasvattamaan", "opettamaan" tai "kehittämään", vaan elämään yhdessä ja olemaan ihmisiksi.
Mistähän sellaisen suhteen sais?
No onhan se jalo ajatus että suhteessa molemmat toimisivat toistensa hyväksi.Ajatuksen tasolla toimii joo mutta siinä kun vuosikaupalla asutaan saman katon alla ja eletään sitä perusarkea niin aika harvassa on ihmiset jotka jaksavat lopulta hirveän epäitsekkäitä olla.Jos tällasia suhteita ois paljon niin eihän erotilastot ois sellasia kuin ovat.Eli kannattaa myös unohtaa tyhmä lapsellinen haihattelu ja olla realisti.Suhteessa kuin suhteessa tulee vuosien myötä pettymyksiä ja riitoja ja silloin on just kysymys rajoista mitä sietää ja mitä ei.Valmis täydellinen satujen prinssi-et tule löytämään.......
Tapasin miehen vuonna 2006. Sen jälkeen jatkuvaa lyttäämistä ja kyttäämistä. Olen hänen takiaan irtisanoutunut, masentunut ja muutin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Hän haukkuu minua läskiksi, ammattitaidottomaksi, tyhmäksi, kaikin tavoin lyttää. Pukeutumiseni on hänelle jokapäiväinen irvailun aihe. Olen menettänyt rahaa sievoisen summan (työtuloja), maineeni on tahrattu, hän on myös ladannut kuviani nettiin. Haluaisin päästä hänestä lopullisesti eroon, hän vain jatkaa roikkumista kuin takiainen. Olen väsynyt tähän kuvioon, miten saisin hänet ymmärtämään, että ei kiinnosta! Ei nyt eikä tulevaisuudessa. Hänellä on pakkomielle minusta ja varmasti mielenterveysongelmia. Miten tuollaisen kusipään saa pysymään kaukana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastaajille! Haluan tuolle pyykki-kommentoijalle korostaa, että mieheni kritiikki koskee myös syvälle persoonaan käyviä asioita. Kyse ei siis ole pelkästään nalkutuksesta. Kukaan elämässäni ei aiemmin ole vihjannut, että olisin mielenterveydeltäni sairas. Ikään kuin mies yrittäisi luoda minulle jonkinlaista helposti hallittavaa persoonaa. Kamalaa, mutta samalla jotenkin mielenkiintoista.
Milenkiintoista on se, että olet sietänyt tuota neljä vuotta. Enää tässä vaihessa et voi tehdä asialle mitään.
On sekin kyllä mielenkiintoista, että aika monessa viestissä on sävynä uhrin syyllistäminen. Kuinka olet niin tyhmä että jäät tällaiseen suhteeseen? Minä en kyllä jäisi... No, ihmisellä on varmasti tarve löytää pätemisen tarpeita - vaikka sitten toisen epäonnesta. ap
Vaikea ymmärtää, mistä merkillisestä syystä sinä olet peräti neljä vuotta tuota jo sietänyt. Etkö tosiaan ole kertaakaan ärähtänyt miehellesi, että kaikessa kelvottomuudessa sinä olet kuitenkin paras ja ainoa nainen, joka on suostunut tuon miehen kumppaniksi?
Mitä sinä suotta jäät sitä analysoimaan ja ymmärtämään. Lähdet vaan kohti uusia seikkailuja siinä toivossa, että kohtaisit vielä oikeasti sinua rakastavan ja kunnoittavan miehen.