Toivooko kaikki äidit tulevansa joskus myös mummoiksi?

Omat lapset vielä pieniä, mutta vaikea kuvitella että haluaisin mummoksi. Arvomaailma saa muuttua paljon jos haluan, ja koitan kyllä takoa itselle järkeä siinä vaiheessa jos kuumeilen lapsen lapsista.

Lapsettomuus on järkevä ja eettinen valinta. En painosta, enkä kannusta lasten hankintaan. Tosin en tietenkään ole pahoillani vaikka lapsia sitten tulisikin :)

Kyllä minä olen miettinyt, että olisi kiva joskus tulla mummoksi. Yksi lapsi löytyy ja hänkin on vasta 2 vuotias niin saa jonkusen vuosikymmenen odotella. :D

Tykkään kauheasti lapsista ja mieheni kanssa ollaan puhuttu, että olisi vanhoilla päivilläkin kiva viettää aikaa lasten parissa ja saada ns. rusinat pullasta. ;)

Mutta painostamaan ei ruveta, saa kyllä ihan itse päättää hommaako lapsia vai ei. Olisi ne lapsenlapset vain kiva bonus sitten eläkepäiville.

Olen alle nelikymppinen, aikuisen pojan ja teinipojan äiti.

Ei minua mummoasiat kiinnosta, minua ei haittaa vaikka pojat eivät tulisi koskaan isiksi itse.

Koska sain poikia, olen varmaan päässyt helpommalla, kuin jos olisi teinityttöjä ja saanut jännittää etteivät vaan tule paksuksi.

Meidän perheessä ei itse asiassa voisi vauvat vähempää kiinnostaa!

Kaikki eivät toivo, mutta itse toivon. Kumpa vain tämä yhteiskunta menisi sellaiseksi, että omat lapset uskaltaa lisääntyä. Alkaa vain olla työtahti sellainen, että ihmiset ei välttämättä enää 10 vuoden kuluttua uskalla hankkia lapsia.

Outo ajatus tuollainen, että poikien kanssa pääsee helpommalla, kun tyttöjen kanssa pitää jännittää paksuksi tulemista. Haloo kuka ne tytöt paksuksi panee!

Toivon että lapseni ovt onnellisia ja löytävät paikkansa.

Minun lapseni ovat jo aikuisia ja en halua mummoksi.

Surullista, että yhteiskunnassamme lapset ovat negatiivinen asia ja riesa niin monille. Mielestäni merkki sairaasta yhteiskunnasta. Ei mene kauankaan aikaa, kun suomalaiset ovat maassansa vähemmistönä, ja kulttuurimme tulee tiensä päähän. Meidät jyräävät etelän kulttuurit, joissa ei ole samaa laiskuutta ja asennetta, että lapsia ei mielellään tulisi, vaan päinvastoin.

Taas näitä teollisuusmaiden ihmisten suuren suuria ongelmia. Mitähän tällekin ap:lle tapahtuisi, jos tytär tulisikin raskaaksi. Repisi varmaan hiukset päästään huolesta, eikä osaisi iloita tulevasta lapsenlapsestaan ollenkaan, "kun mä en nyt vaan HALUU mummoksi *itkupotkuraivari*".

Jos äidillä on ollut vaikea raskausaika ja synnytys, ei se automaattisesti tarkoita, että omilla lapsilla sama toistuisi. Vaikka lapsella on puolet sinun geeneistäsi, ei se siltikään tarkoita sitä, että hän olisi sinun kopiosi. Ehkä hän selviytyy paremmin elämän tuomista haasteista kuin sinä aikoinasi. Ehkä olisi siis aika katkaista napanuora ja olla huolehtimatta liikoja.

Kahdeksikko, nyt ihan turhat aggressiot sinulla. Ei ap itsekkäistä syistä tuota mieti, vaan lastaan suojellakseen. Toki, olet oikeassa siinä, että tyttärellä ei välttämättä ole ollenkaan vaikeaa raskausaikaa jne. Mutta aika inhimillistä sekin, että jos sellaiset on ollut itsellä, ainakaan mitenkään ehdoin tahdoin ei sellaista lapselleen toivo.

Minusta olisi kyllä kiva olla isoäiti aikanaan. Tyttäreni vaan kärsii nyt 16-vuotiaana masennuksesta, ja vähän epäilen, että hän olisi aika haurasta tekoa äidiksi. Totta kai iloitsen raskaaksi tulosta, jos hän lapsia haluaa, mutten nyt ainakaan ala häntä siihen erityisesti YLLYTTÄÄ. 

Vierailija kirjoitti:

Kahdeksikko, nyt ihan turhat aggressiot sinulla. Ei ap itsekkäistä syistä tuota mieti, vaan lastaan suojellakseen. Toki, olet oikeassa siinä, että tyttärellä ei välttämättä ole ollenkaan vaikeaa raskausaikaa jne. Mutta aika inhimillistä sekin, että jos sellaiset on ollut itsellä, ainakaan mitenkään ehdoin tahdoin ei sellaista lapselleen toivo.

Minusta olisi kyllä kiva olla isoäiti aikanaan. Tyttäreni vaan kärsii nyt 16-vuotiaana masennuksesta, ja vähän epäilen, että hän olisi aika haurasta tekoa äidiksi. Totta kai iloitsen raskaaksi tulosta, jos hän lapsia haluaa, mutten nyt ainakaan ala häntä siihen erityisesti YLLYTTÄÄ. 

Ap:n logiikan mukaan siis lasten saaminen ei ole raskauden ja synnytyksen kamaluuden arvoista. Mitenpäs kertoa tuo omalle lapselle? Heh. Ihmeellistä, kun nykyaikana ei kestetä pienintäkään kipua tai epämukavuutta, ja sen takia jätetään elämä elämättä. Sairasta. Kyllä länsimainen elämänasenne ja -tyyli on mennyt harvinaisen laiskaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahdeksikko, nyt ihan turhat aggressiot sinulla. Ei ap itsekkäistä syistä tuota mieti, vaan lastaan suojellakseen. Toki, olet oikeassa siinä, että tyttärellä ei välttämättä ole ollenkaan vaikeaa raskausaikaa jne. Mutta aika inhimillistä sekin, että jos sellaiset on ollut itsellä, ainakaan mitenkään ehdoin tahdoin ei sellaista lapselleen toivo.

Minusta olisi kyllä kiva olla isoäiti aikanaan. Tyttäreni vaan kärsii nyt 16-vuotiaana masennuksesta, ja vähän epäilen, että hän olisi aika haurasta tekoa äidiksi. Totta kai iloitsen raskaaksi tulosta, jos hän lapsia haluaa, mutten nyt ainakaan ala häntä siihen erityisesti YLLYTTÄÄ. 

Ap:n logiikan mukaan siis lasten saaminen ei ole raskauden ja synnytyksen kamaluuden arvoista. Mitenpäs kertoa tuo omalle lapselle? Heh. Ihmeellistä, kun nykyaikana ei kestetä pienintäkään kipua tai epämukavuutta, ja sen takia jätetään elämä elämättä. Sairasta. Kyllä länsimainen elämänasenne ja -tyyli on mennyt harvinaisen laiskaksi.

On se, jos sitä haluaa. Mutta tavallaan toivoisin ettei tyttäreni edes haluaisi, vaan haluaisi jotain muuta. En näe että se on elämän elämättä jättämistä jos ei halua lapsia, se on vaan toisenlainen polku. Enkä tosiaan aio näitä mietteitäni tyttärelleni koskaan puhua, enkä pelotella raskaudella tai vauva-ajalla. Tehköön omat päätöksensä.

Ja yhteiskuntaa en kyllä tässä asiassa mieti. Ei kukaan tee tai jätä tekemättä lapsia yhteiskunnan takia.