On alkanut tuntumaan ettei mies arvosta

Ei minua, ei meidän kotia eikä lapsiaan. Muutoin meillä ei arjessa suurempia ongelmia, mutta alkaa pikkuhiljaa jo hitsaamaan kiinni kun ei osaa sanoa ei.

Esim. Talvella naapurin mies pyysi puutalkoisiin johon tietenkin meni. Meillä oli puhe pudottaa tuolloin lumia katolta jotka sitten yksinäni pudottelin. Jos meillä on puutalkoot hyvin harvoin kukaan tulee.

Mies on aina menossa auttamaan muita, mutta kotona ei saa mitään aikaiseksi. Kotirempat odottelevat kun ei yksinkertaisesti ole aikaa ja kiinnostusta niitä hoitaa, mutta hetipaikalla ollaan kyllä kaveria jeesaamassa.

Kesällä on talonmaalaus edessä, arvatkaa vain kenelle sekin jää. Ajattelin nyt pyytää itse sitten talkooporukkaa omilta ystäviltäni. Sen jo tiedän että mies on kesän varmasti auttamassa vanhempiaan mökin rakentamisessa.

Miltä tää teistä kuulostaa? Onko lopun alkua?