Lue keskustelun säännöt.
Kerro elämästäsi kahdella eri näkökulmalla
18.04.2016 |
Aloitan.
Olen 26-vuotias kauppatieteiden maisteri, jo neljättä vuotta omalla alalla vakituisesti töissä kansainvälisessä pörssiyrityksessä. Olen onnellisessa parisuhteessa ihanan ja välittävän miehen kanssa, etsimme parhaillaan omistusasuntoa Helsingin kantakaupungista. Minulla on paljon ystäviä joiden kanssa pidän yhteyttä, harrastan pilatesta ja kirjallisuutta, rakastan 50-luvun vaatteita ja matkustelua.
Toisaalta:
Olen lievästi masentunut, vihaan puuduttavaa työtäni. Huono itsetuntoni purkautuu alkoholia käyttäessäni. Kaipaan kotiseutujani 400 kilometrin päässä, mutta en usko että voimme koskaan muuttaa sinne takaisin työtilanteen vuoksi. Mieheni pelaa liikaa uhkapelejä. Iltaisin vietän aikaa lähinnä vauvapalstalla ja Netflixin ääressä. En halua lapsia, mieheni haluaa niitä mielellään heti.
Kommentit (3)
Kokeillaan nyt vielä upata, näitä olisi kiva lukea :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1) Asun perinnöksi saadussa asunnossa Helsingissä ja elämä velattomana on mukavaa. Työsuhteeni ovat aina olleet vakituisia. Nykyisessä paikassa saan valita työaikani ja lomat mieleni mukaan.
2) Saan osa-aikatyöstäni todella pientä palkkaa. Olen jättänyt kaikki opinnot kesken enkä ikäni puolesta löytäisi parempaa työtä muutenkaan. Tulevaisuus on tätä samaa harmaata.
KahdeSTA eri näkökulmaSTA.
Mutta asiaan.
Olen 40-vuotias, hyväkuntoinen ja näyttävähkö nainen joka on urakiidossa ja elää viriiliä sinkkuelämää.
Minulla on ollut syömishäiriö, josta en ole vielä ihan toipunut. Tahtoisin lapsia enkä ole vielä toipunut erostani. Selkäni ei kestä enää juoksemista, ja se riipii minua kauheasti.