Miten joku voi antaa lapsensa juoksennella kahvilassa?
Siellä niin, pöytien välissä, siellä täällä, tarjottimia kantavien ihmisten jaloissa. Ihmisiä tulee ja menee, ja tavallaan voisi olettaa että kahvi on kuumaa. Tai en mä hei tiedä, onko se? Voiko se olla? Melko helppoa päättelyä...
Ihan turha sitten ainakaan vinkua, kun pennulta lähtee vielä jonakin kertana kahvipalovamman vuoksi tukka päästä. Ei hemmetti kun en kestä tuon tason älyvapautta ärtymättä, en vaan kestä.
Kommentit (5)
Näillä älävapailla hattarapää vanhemmille pitää sanoa suoraan!
Ärsyttää kans tollainen toiminta. Lapsihan on syytön mutta oppii ihan elukaksi kun saa tehdä kaikkea.
Ja nää "älykkö" vanhemmat on ekana uikuttamassa ja tekemässä faceavauksia jos se pieni pinjanoora tai ronipetteri sit saa siipensä vanhempiensa tyhmyyden takia.
Joo. Se nyt vain on valitettava tosiasia, että liian moni suomalainen kasvattaa lapsensa liian lepsusti, koska heidän mielestään "pitää ymmärtää, että lapset ovat touhukkaita ja lasten kuuluu olla touhukkaita ja aikuinen ihminen ei saa siitä mieltään pahoittaa, jos lapsi tekee jotain, koska ei lapsi vielä sellaista käytöstä ymmärrä".
Itse en mene enää lasteni kanssa kahvilaan paitsi niin että on yksi kerrallaan mukana.
Terveisin se äiti joka piti vilkasta lastaan kiinni jaloillaan samalla kun hyssytteli vauvaa, hiki valui ja kahvi jäi juomatta
Vierailija kirjoitti:
Näillä älävapailla hattarapää vanhemmille pitää sanoa suoraan!
Ärsyttää kans tollainen toiminta. Lapsihan on syytön mutta oppii ihan elukaksi kun saa tehdä kaikkea.
Ja nää "älykkö" vanhemmat on ekana uikuttamassa ja tekemässä faceavauksia jos se pieni pinjanoora tai ronipetteri sit saa siipensä vanhempiensa tyhmyyden takia.
Mä en todellakaan ala kenenkään vieraan tyypin kersaa kasvattaa, ja näemmä oli henkilökuntakin niin kiireistä, etteivät ehdi toimia jonain ilmaisena lastenvahtina satunnaisille asiakkaille. Se on aika ymmärrettävää.
Siis eivätkö jotkut tajua hoplopin ja normaalin ensisijaisesti aikuisille kahvittelijoille suunnatun kahvilan eroa? Minusta tässä kysymyksessä ollaan nyt aivan itsekeskeisen perseilyn pimeimmässä ytimessä. Ilmeisesti sekin perhe ikään kuin omistaa sen paikan, tai aina paikan kuin paikan missä kulloinkin ovat käymässä. Eli mitäpä sitä vahtimaan tai huomioimaan muita. Jos jotain käy, eli tulikuumat kahvit ovat lapsen niskassa, niin ainahan voi hyökkäävästi syytellä muita, ja se muiden ihmisten viihtyminenhän siellä on se ja sama, koska valloilla on minäminäminä -asenne.
Tässäkin tapauksessa se kasvatusta kaipaava vanhempi oli itse asiassa aivan ruuhkaisen salin toisessa päässä, tulin huomanneeksi. Siis kyllä mä vähän ihmettelen. On tämä elämä kyllä ihmeellistä, ihmeteltävää riittää!
Enemmän ärsyttää se kersa, joka juoksee päin pientä pöytää ja saa kahvit läikkymään, lasit kaatumaan ja syötävän putoamaan lattialle. Ja ainoa asia, joka äitiään kiinnostaa on se, että pöydältä putosi haarukka melkein lapsen päähän. Että miksi ei aikuiset ole varovaisempia, kun näkevät lapsen liikkumassa.
Kahvilan asiakaspalvelija yritti ehdottaa, että he antavat tilalle uudet syötävät, mutta minä totesi, että ei vika ole heissä vaan tuossa äidissä, hänen pitäisi maksaa lapsensa tuhotyöt.