Onko outoa tai huolestuttavaa pitää työstään? Onko se työnarkomaniaa?

Minäkin pidän työstäni, voin silti olla sieltä lomalla ja nauttia lomasta, kaipaamatta töihin. En todella ole työnarkomaani.

Sama. Pidän paikasta missä olen töissä ja olen löytänyt työhöni oikean näkökulman nauttiakseni työnjäljestä. Lisäksi vielä sekin ilo, että fyysinen työ vapauttaa hyvänolon hormooneja, kuten liikunta yleensäkin :) Ja kyllä, olen työyhteisöni outolintu. Esimiehenikin pitää sitä loppuunpalamisen merkkinä. On kuulema huolissaan. Mutta samantien kun työaikani loppuu, en vastaa työpuhelimeen, en ajattele työasioita enkä mieti seuraavan päivän hommia. :) Nautin muustakin elämästäni.

Ei. Itsekin toivoisin, että työni olisi sellaista, että siitä pitäisi. Tällä hetkellä se vain ei ole niin, mutta on joskus ollut. Työnarkomaani on sellainen, joka ei pysty pitämään ollenkaan vapaa-aikaa ja jolla ei ole elämässä mitään muuta. Eikä työnarkomaani välttämättä erityisesti pidä työstään, siihen on vain tullut jokin pakkomielle. 

Millaista työtä teet, ap? Ihan mielenkiinnosta kysyn.

No hyvä kuulla etten ole ainoa! Joskus vain tulee ihme fiilis kun ihmiset kaipailevat vain lomaa ja eläkettä tai selittävät miten tyhmä pitää olla jos tekee töitä kun tuilla eläisi paljon mukavammin ja itse olen tyyliin että "tämähän on ihan kivaa tämä työni".

Nyt olin pari kuukautta ansiosidonnaisella. Olin jo sopeutunut ajatukseen, suunnitellut urheilevani ja ulkoilevani paljon enemmän kuin töissä ollessa ehtii ja pääseväni taas oikein hyvään kuntoon. Olin mielessäni ajatellut juoksulenkkejä aamupäivisin, uintireissuja Stadikalle arkipäivisin, nauttimista keväästä yms.

Nyt sitten sain töitä ja olen innoissani. Vaikka olisin periaatteessa voinut elää paljon mukavammin ansiosidonnaisella.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Itsekin toivoisin, että työni olisi sellaista, että siitä pitäisi. Tällä hetkellä se vain ei ole niin, mutta on joskus ollut. Työnarkomaani on sellainen, joka ei pysty pitämään ollenkaan vapaa-aikaa ja jolla ei ole elämässä mitään muuta. Eikä työnarkomaani välttämättä erityisesti pidä työstään, siihen on vain tullut jokin pakkomielle. 

Millaista työtä teet, ap? Ihan mielenkiinnosta kysyn.

Asiantuntijatyötä jossa saan paljolti määritellä itse, mitä teen. Alueella jolla tapahtuu paljon uutta. En myös onneksi ole (enää) osa mitään hirveää isoa korporaatiohierarkiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Itsekin toivoisin, että työni olisi sellaista, että siitä pitäisi. Tällä hetkellä se vain ei ole niin, mutta on joskus ollut. Työnarkomaani on sellainen, joka ei pysty pitämään ollenkaan vapaa-aikaa ja jolla ei ole elämässä mitään muuta. Eikä työnarkomaani välttämättä erityisesti pidä työstään, siihen on vain tullut jokin pakkomielle. 

Millaista työtä teet, ap? Ihan mielenkiinnosta kysyn.

Asiantuntijatyötä jossa saan paljolti määritellä itse, mitä teen. Alueella jolla tapahtuu paljon uutta. En myös onneksi ole (enää) osa mitään hirveää isoa korporaatiohierarkiaa.

Työssä opin myös koko ajan paljon uutta, mikä varmaan sopii minulle sillä olen tosi utelias ihminen.

Toisaalta voisin kuvitella olevani tosi onnellinen myös jossain sellaisessa työssä, missä voisin konkreettisesti auttaa muita ihmisiä (nyt autan, mutta epäsuorasti) ja/tai työ olisi fyysistä. Yksinkertaisesti, taidan tykätä työnteosta :-) Hölmöä tehdä siitä ongelma, mutta se vaikuttaa olevan jotenkin outoa jos monia ihmisiä kuuntelee.