Mies ihastunut, muttei halua seurustella?

Miksi toi sitten ei pitäisi paikkaansa? Oletan, että olette kohtuu nuoria, joten jos hän haluaa rauhassa matkustella, opiskella jne. ennen sitoutumista, ei kaikkia innosta niin seurustelu?

Vierailija kirjoitti:

Miksi toi sitten ei pitäisi paikkaansa? Oletan, että olette kohtuu nuoria, joten jos hän haluaa rauhassa matkustella, opiskella jne. ennen sitoutumista, ei kaikkia innosta niin seurustelu?

Niin, aina sitä sanotaan, että jos on tarpeeksi ihastunut, niin haluaa kyllä seurustella. Mutta ehkä olet oikeassa, kenties kaikilla ei kuitenkaan ole näin :) tiedän, että opiskelu ja ura (ystäväni on urheilija) ovat hänelle todella tärkeitä. Ollaan joo aika nuoria, vähän yli parikymppisiä. Kiitos :) ap

Vierailija kirjoitti:

Onko oikeasti mahdollista, että nuori mies on ihastunut, muttei halua seurustella? Olen aina ajatellut, että ei. Että tuo olisi vain kaunis tapa sanoa, ettei kiinnosta tarpeeksi...

Mulla ja hyvällä ystävälläni on ollut jo pidempään muutakin kuin ystävyyttä. Viihdytään paljon kahdestaan ja jos ollaan kännissä, homma menee helposti pussailuksi. Meillä on aika iso yhteinen kaveripiiri, jossa moni kai on sitä mieltä, että meillä on joku juttu keskenämme (ja esim. pojan äiti ja isä ovat usein mulle sanoneet, että toivoisivat niin meidän seurustelevan). Eilen illalla kun käveltiin kotiin yhteisen kaverin synttäreiltä, asia tuli puheeksi. Mies sanoi, että haluaa tällä hetkellä ihastumisestaan huolimatta olla kaveri eikä rikkoa tätä ystävyyttä mitä meillä on, hänen mielestään seurustelu voisi sitten tulla kysymykseen myöhemmin. Mä sanoin olevani samaa mieltä, vaikka oikeasti sillä hetkellä tajusin, että mä taidan olla toivonut kaverisuhteen muuttuvan seurusteluksi. Mies siis kyllä tietää hyvin tunteistani, olemme molemmat jo aiemmin kertoneet ihastuksestamme, seurustelusta vain ei ole koskaan keskusteltu. Onko tää nyt ihan selvä keissi, pitääkö mun vain tukahduttaa tunteeni? Järki sanoo kyllä, mutta sydän haluaa uskoa, että meistä vielä joskus oikeasti tulisikin jotain. Kiitti vastauksista! :)

Miestä ei vain kiinnosta tarpeeksi, ap. Jos kiinnostaisi, hän haluaisi seurustella.

Niin siis mistä sä nyt päättelit, että mies on tarpeeksi kiinnostunut seurustellakseen?

Meinaan koska sähän oot varmaan se, joka olet tullut vastaavassa tilanteessa sanomaan minulle, että "mies vain ei ollut tarpeeksi kiinnostunut". Niin mikä muuttaa nyt yht äkkiä tämän tiedon? Se, että se joka olet ihastunut olet sinä? Nyt meidän pitäisi uskoa, että miestä kiinnostaa, vaikka sä et ole itse valmis ollut uskomaan "meidän" vastaavista tilanteista niin?

Vierailija kirjoitti:

Niin siis mistä sä nyt päättelit, että mies on tarpeeksi kiinnostunut seurustellakseen?

Ap älä välitä tällaisista idiooteista, joita tältä palstalta valitettavasti löytyy jonkin verran. Eivät itse ole ikinä kellekään kelvanneet, niin yrittävät sitten kovasti aiheuttaa muille mielipahaa. Ei heitä voi kun sääliä.

Ihastumisia tulee ja menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis mistä sä nyt päättelit, että mies on tarpeeksi kiinnostunut seurustellakseen?

Ap älä välitä tällaisista idiooteista, joita tältä palstalta valitettavasti löytyy jonkin verran. Eivät itse ole ikinä kellekään kelvanneet, niin yrittävät sitten kovasti aiheuttaa muille mielipahaa. Ei heitä voi kun sääliä.

No eihän ap:kaan kelpaa. Mutta silti nyt elättelee itse toiveita, vaikka on ITSE sanonut toisille niin, että jos mies ei halua seurustella siinä ei voi olla riittävää kiinnostusta.

Anna hänelle tuumausaikaa ap. Ja samalla voit itsekin tutustua muihinkin.

Jos hän ei halua tehdä juuri nyt päätöksiä ja lupauksia vaan olla vapaasti. ja kyllä häntä näyttää seurasi kiinnostavan, joten olkaa hyvillä mielin toistenne seurassa ja pitäkää hauskaa kun näette.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis mistä sä nyt päättelit, että mies on tarpeeksi kiinnostunut seurustellakseen?

Ap älä välitä tällaisista idiooteista, joita tältä palstalta valitettavasti löytyy jonkin verran. Eivät itse ole ikinä kellekään kelvanneet, niin yrittävät sitten kovasti aiheuttaa muille mielipahaa. Ei heitä voi kun sääliä.

Eli jos joku tässä on aiheuttanut mielipahaa muille joskus niin se on ap. Miettii nyt vain itse miltä se tuntuu kun nyt tullaan sanomaan, että kuvittelet vain että kelpaisit sille miehellesi parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Jos hän ei halua tehdä juuri nyt päätöksiä ja lupauksia vaan olla vapaasti. ja kyllä häntä näyttää seurasi kiinnostavan, joten olkaa hyvillä mielin toistenne seurassa ja pitäkää hauskaa kun näette.

Ja katsele hyvillä mielin kun hän pokaa toisen naisen joka riittää suhteeseen hänelle :)

Minä ja mun poikaystävä oltiin parhaita ystäviä. Ennen kuin alettiin seurustelemaan oli aikamoista draamaa, just tämä ollakkko vai eikö olla. Mies oli hurjan ihastunut, muttei valmis suhteeseen, oli eronnut hetki sitten ja se homma oli ollut täysi katastrofi. Säädettiin reilu vuosi ja yritettiin olla pelkkiä kavereita ja kun se ei onnistunut, yritettiin laittaa välit poikki. Sekään ei onnistunut, oltiin niin kiinni toisissamme. Sitten yhden mun reissun jälkeen kun tulin kotiin, mies ilmoitti että nyt hän on valmis. Ollaan nyt oltu lähes kolme vuotta virallisesti yhdessä ja mies on moneen kertaan sanonut, kuinka häntä edelleen pelottaa ajatus, että hän olisi ollut liian myöhässä ja mä en enää olisikaan ollut odottamassa.

Miten joku siis ei ole valmis? Mä en ymmärrä koko sanan sisältöä seurusteluun liittyen. Tapaat ihanan ihmisen, mutta ei se sitten niin ihana olekaan, kun kaikki hänessä ei ole turvallista vai, kun et ole valmis seurustelemaan juuri hänen kanssaan? Vai mitä ihmettä? Eikö just sen oikean tiedä siitä, että mitään ongelmia olla hänen kanssaan ei ole?

Ei nykyään kannata seurustella parikymppisenä. 20-30 vuotiaat matkustaa (kaikki mantereet kolutaan läpi, Etelämantereella moikataan pinguja) lisäksi suhteet ovat vain seksisuhteita (muista kokeilla anaalit, naamalle tulemiset, raiskausfantasiat, ryhmäseksit ja seksiä saman sukupuolen edustajan kanssa). Tinderistä voit hankkia itselles jonkun panoringin, yleensä 10 henkilöä riittää niin ei ala naamat kyllästyttämään. Tästä ei tietenkään tarvitse kertoa muille, koska kaikki tekevät niin. Myös klamydian saamista suositellaan niin voit keskustella muiden kanssa millaisia oireita juuri sinä sait.

30-vuotiaana perustetaan sitten perhe (2 lasta ihan ok), 35-vuotiaana erotaan. Todennäköiseksi siksi, että jompikumpi petti tai vahingossa päästit ilmaa kumppanisi edessä etkä häpeältä enää voi olla enää hänen kanssaan. Sinkkuillaan pari vuottaa ja fuusioidutaan sitten toisen yh:n kanssa. Uraa tietenkään unohtamatta ja asuntolaina olis hyvä olla maksettuna jo 30-35 vuotiaana. Opiskelupuolella 2 maisterin tutkintoa riittänee, mutta olis hyvä olla myös tohtorin paperit taskussa.

En nyt oikein muita elämän vinkkejä osaa antaa, tossa ne tärkeimmät.

Ystävällisin terveisin: Kuukauden AVllä palstaillut

(Ehkä ei kannata niin vakavissaan ottaa tuota ja mitä sun tilanteeseen tulee niin vaikea varmasti toisen mieltymyksiä muuttaa, jos olet ilmaissut hänelle tunteistasti. Mukavaa kesää!)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis mistä sä nyt päättelit, että mies on tarpeeksi kiinnostunut seurustellakseen?

Ap älä välitä tällaisista idiooteista, joita tältä palstalta valitettavasti löytyy jonkin verran. Eivät itse ole ikinä kellekään kelvanneet, niin yrittävät sitten kovasti aiheuttaa muille mielipahaa. Ei heitä voi kun sääliä.

Eli jos joku tässä on aiheuttanut mielipahaa muille joskus niin se on ap. Miettii nyt vain itse miltä se tuntuu kun nyt tullaan sanomaan, että kuvittelet vain että kelpaisit sille miehellesi parisuhteeseen.

Jos halusit aiheuttaa mulle pahan mielen, niin onneksi olkoon, onnistuit. Mä en todellakaan ole ikinä sanonut muille, etteivät he kelpaisi suhteeseen, puhuin vain omista kokemuksistani, mut on ehditty tän lyhyen elämäni aikana kyllä torjua muutaman kerran. Ajattelin vain, että olisiko tää tilanne erilainen, kun toinen sanoo välittävänsä oikeasti ja olevansa ihastunut. Mulla ei lastenkotitaustani takia oikein ole kokemusta normaaleista ihmissuhteista, siksi kai ajattelin hakea täältä jotain vertaistukea. Mutta mukavaa päivänjatkoa sulle. Ap.

Miehet ovat yksinkertaisia olijoita. mies sanoi että voisi tulla myöhemmin seurustelu katseeksi koska ei halua loukata, mutta hän ei valitettavasti kanssasi tahdo olla. Sinulla on kaksi vaihtoehtoa: siirry eteenpäin. Tai, jos et ole herkästi kiintyvää ja rakastuvat lajia ja olet hyvä sängyssä, mene miehen kanssa sänkyyn pari kertaa ja sitten lyöt liinat kiinni ja sanot, että olet tapaillut toista samalla ja haluat nyt panostaa siihen.itse olen tehnyt jälkimmäistä. Se vaatii sen, että tosiaan on hyvä sängyssä: aktiivinen, rento, hauska, estoton ja nauttii (eli pitää antaa suuseksiä esimerkiksi). Itselläni tämä on toiminut, mies ihastuu seksin myötä eikä kestä, että annan sen jatkossa tälle toiselle (mielikuvitus) miehelle. Riskinä tässä on, ettei se toimi ja ihastut entistä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Minä ja mun poikaystävä oltiin parhaita ystäviä. Ennen kuin alettiin seurustelemaan oli aikamoista draamaa, just tämä ollakkko vai eikö olla. Mies oli hurjan ihastunut, muttei valmis suhteeseen, oli eronnut hetki sitten ja se homma oli ollut täysi katastrofi. Säädettiin reilu vuosi ja yritettiin olla pelkkiä kavereita ja kun se ei onnistunut, yritettiin laittaa välit poikki. Sekään ei onnistunut, oltiin niin kiinni toisissamme. Sitten yhden mun reissun jälkeen kun tulin kotiin, mies ilmoitti että nyt hän on valmis. Ollaan nyt oltu lähes kolme vuotta virallisesti yhdessä ja mies on moneen kertaan sanonut, kuinka häntä edelleen pelottaa ajatus, että hän olisi ollut liian myöhässä ja mä en enää olisikaan ollut odottamassa.

Kiitos tästä viestistä, toi mulle toivoa

Joskus elämä on siinä mallissa ettei koe pystyvänsä sitoutumaan vaikka olisikin ihastunut. Se on sitten voi voi siinä vaiheessa kun olisi valmis hyppäämään junaan mutta huomaa junan menneen jo. Minusta se on paljon järkevämpää odottaa hetki että on valmis parisuhteeseen eikä yrittää sitoutua liian aikaisin, kyllähän näitä 20/30/40/50/60/70:n kriisivillityksiä on nähty ihan riittämiin.

Vierailija kirjoitti:

Ei nykyään kannata seurustella parikymppisenä. 20-30 vuotiaat matkustaa (kaikki mantereet kolutaan läpi, Etelämantereella moikataan pinguja) lisäksi suhteet ovat vain seksisuhteita (muista kokeilla anaalit, naamalle tulemiset, raiskausfantasiat, ryhmäseksit ja seksiä saman sukupuolen edustajan kanssa). Tinderistä voit hankkia itselles jonkun panoringin, yleensä 10 henkilöä riittää niin ei ala naamat kyllästyttämään. Tästä ei tietenkään tarvitse kertoa muille, koska kaikki tekevät niin. Myös klamydian saamista suositellaan niin voit keskustella muiden kanssa millaisia oireita juuri sinä sait.

30-vuotiaana perustetaan sitten perhe (2 lasta ihan ok), 35-vuotiaana erotaan. Todennäköiseksi siksi, että jompikumpi petti tai vahingossa päästit ilmaa kumppanisi edessä etkä häpeältä enää voi olla enää hänen kanssaan. Sinkkuillaan pari vuottaa ja fuusioidutaan sitten toisen yh:n kanssa. Uraa tietenkään unohtamatta ja asuntolaina olis hyvä olla maksettuna jo 30-35 vuotiaana. Opiskelupuolella 2 maisterin tutkintoa riittänee, mutta olis hyvä olla myös tohtorin paperit taskussa.

En nyt oikein muita elämän vinkkejä osaa antaa, tossa ne tärkeimmät.

Ystävällisin terveisin: Kuukauden AVllä palstaillut

(Ehkä ei kannata niin vakavissaan ottaa tuota ja mitä sun tilanteeseen tulee niin vaikea varmasti toisen mieltymyksiä muuttaa, jos olet ilmaissut hänelle tunteistasti. Mukavaa kesää!)[/quote

😂🙌🏼