Lue keskustelun säännöt.
Mies ihastunut, muttei halua seurustella?
17.04.2016 |
Onko oikeasti mahdollista, että nuori mies on ihastunut, muttei halua seurustella? Olen aina ajatellut, että ei. Että tuo olisi vain kaunis tapa sanoa, ettei kiinnosta tarpeeksi...
Mulla ja hyvällä ystävälläni on ollut jo pidempään muutakin kuin ystävyyttä. Viihdytään paljon kahdestaan ja jos ollaan kännissä, homma menee helposti pussailuksi. Meillä on aika iso yhteinen kaveripiiri, jossa moni kai on sitä mieltä, että meillä on joku juttu keskenämme (ja esim. pojan äiti ja isä ovat usein mulle sanoneet, että toivoisivat niin meidän seurustelevan). Eilen illalla kun käveltiin kotiin yhteisen kaverin synttäreiltä, asia tuli puheeksi. Mies sanoi, että haluaa tällä hetkellä ihastumisestaan huolimatta olla kaveri eikä rikkoa tätä ystävyyttä mitä meillä on, hänen mielestään seurustelu voisi sitten tulla kysymykseen myöhemmin. Mä sanoin olevani samaa mieltä, vaikka oikeasti sillä hetkellä tajusin, että mä taidan olla toivonut kaverisuhteen muuttuvan seurusteluksi. Mies siis kyllä tietää hyvin tunteistani, olemme molemmat jo aiemmin kertoneet ihastuksestamme, seurustelusta vain ei ole koskaan keskusteltu. Onko tää nyt ihan selvä keissi, pitääkö mun vain tukahduttaa tunteeni? Järki sanoo kyllä, mutta sydän haluaa uskoa, että meistä vielä joskus oikeasti tulisikin jotain. Kiitti vastauksista! :)
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siis mistä sä nyt päättelit, että mies on tarpeeksi kiinnostunut seurustellakseen?
Ap älä välitä tällaisista idiooteista, joita tältä palstalta valitettavasti löytyy jonkin verran. Eivät itse ole ikinä kellekään kelvanneet, niin yrittävät sitten kovasti aiheuttaa muille mielipahaa. Ei heitä voi kun sääliä.
Eli jos joku tässä on aiheuttanut mielipahaa muille joskus niin se on ap. Miettii nyt vain itse miltä se tuntuu kun nyt tullaan sanomaan, että kuvittelet vain että kelpaisit sille miehellesi parisuhteeseen.
Jos halusit aiheuttaa mulle pahan mielen, niin onneksi olkoon, onnistuit. Mä en todellakaan ole ikinä sanonut muille, etteivät he kelpaisi suhteeseen, puhuin vain omista kokemuksistani, mut on ehditty tän lyhyen elämäni aikana kyllä torjua muutaman kerran. Ajattelin vain, että olisiko tää tilanne erilainen, kun toinen sanoo välittävänsä oikeasti ja olevansa ihastunut. Mulla ei lastenkotitaustani takia oikein ole kokemusta normaaleista ihmissuhteista, siksi kai ajattelin hakea täältä jotain vertaistukea. Mutta mukavaa päivänjatkoa sulle. Ap.
Ai, kirjoituksesi alusta sai sellaisen vaikutelman, että sinä olet ollut julistamassa muille samaa miettiville, että he's just not that into you ja nyt saat maistaa omaa lääkettäsi. Mä en ole koskaan ajatellut, että se olisi niin ja on vituttanut naiset jotka tulee sanomaan niin. Mullekin on sanottu, ja eräskin keissi on edelleen kesken niin, etten tiedä mitkä ovat miehen todelliset aatokset. Ei se ole kivaa siinä kuulla että ei sitä kiinnosta. Koita nyt selvitä mielipahasi kanssa, sitä maailma tarjoaa jos et kehitä jotain omanarvontuntoa tms millä suojautua siltä. Sama se itselläkin tässä on. Maailma on pahoittanut mieleni sen seitsemän sataa kertaa tai oikeastaan sen teki alunperin oma äitini. Eikö niiden lastekoti ihmisten pidä olla virkansa puolesta ystävällisiä? Äitien ei tarvii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus elämä on siinä mallissa ettei koe pystyvänsä sitoutumaan vaikka olisikin ihastunut. Se on sitten voi voi siinä vaiheessa kun olisi valmis hyppäämään junaan mutta huomaa junan menneen jo. Minusta se on paljon järkevämpää odottaa hetki että on valmis parisuhteeseen eikä yrittää sitoutua liian aikaisin, kyllähän näitä 20/30/40/50/60/70:n kriisivillityksiä on nähty ihan riittämiin.
Mä en ymmärrä mitä siinä hetken kanssa odotellaan? Millälailla valmis parisuhteeseen? Kuulostaa minulle samalta kuin odottaa, että olen valmis hengittämään, kohtelemaan muita kunnioittavasti, kohtelemaan muita ystävällisesti, kohtelemaan muita niin kuin haluaisi itseään kohdeltavan. Miten sitä voi odottaa, eikö ihmisen pidä elää koko elämänsä tehden noin ja jos on tehnyt niin selitä minulle, miksi ei olisi valmis parisuhteeseen?
Siinähän on ideana olla jonkun kivan ihmisen kanssa, ei luulis olevan vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Miehet ovat yksinkertaisia olijoita. mies sanoi että voisi tulla myöhemmin seurustelu katseeksi koska ei halua loukata, mutta hän ei valitettavasti kanssasi tahdo olla. Sinulla on kaksi vaihtoehtoa: siirry eteenpäin. Tai, jos et ole herkästi kiintyvää ja rakastuvat lajia ja olet hyvä sängyssä, mene miehen kanssa sänkyyn pari kertaa ja sitten lyöt liinat kiinni ja sanot, että olet tapaillut toista samalla ja haluat nyt panostaa siihen.itse olen tehnyt jälkimmäistä. Se vaatii sen, että tosiaan on hyvä sängyssä: aktiivinen, rento, hauska, estoton ja nauttii (eli pitää antaa suuseksiä esimerkiksi). Itselläni tämä on toiminut, mies ihastuu seksin myötä eikä kestä, että annan sen jatkossa tälle toiselle (mielikuvitus) miehelle. Riskinä tässä on, ettei se toimi ja ihastut entistä enemmän.
Kiero kusipää sä vain olet.
Vierailija kirjoitti:
Minä ja mun poikaystävä oltiin parhaita ystäviä. Ennen kuin alettiin seurustelemaan oli aikamoista draamaa, just tämä ollakkko vai eikö olla. Mies oli hurjan ihastunut, muttei valmis suhteeseen, oli eronnut hetki sitten ja se homma oli ollut täysi katastrofi. Säädettiin reilu vuosi ja yritettiin olla pelkkiä kavereita ja kun se ei onnistunut, yritettiin laittaa välit poikki. Sekään ei onnistunut, oltiin niin kiinni toisissamme. Sitten yhden mun reissun jälkeen kun tulin kotiin, mies ilmoitti että nyt hän on valmis. Ollaan nyt oltu lähes kolme vuotta virallisesti yhdessä ja mies on moneen kertaan sanonut, kuinka häntä edelleen pelottaa ajatus, että hän olisi ollut liian myöhässä ja mä en enää olisikaan ollut odottamassa.
No tuo on se skenaario mikä voi tapahtua: kun ap:n ystävä onkin valmis niin ap:lla on uusi.
Vierailija kirjoitti:
Miehet ovat yksinkertaisia olijoita. mies sanoi että voisi tulla myöhemmin seurustelu katseeksi koska ei halua loukata, mutta hän ei valitettavasti kanssasi tahdo olla. Sinulla on kaksi vaihtoehtoa: siirry eteenpäin. Tai, jos et ole herkästi kiintyvää ja rakastuvat lajia ja olet hyvä sängyssä, mene miehen kanssa sänkyyn pari kertaa ja sitten lyöt liinat kiinni ja sanot, että olet tapaillut toista samalla ja haluat nyt panostaa siihen.itse olen tehnyt jälkimmäistä. Se vaatii sen, että tosiaan on hyvä sängyssä: aktiivinen, rento, hauska, estoton ja nauttii (eli pitää antaa suuseksiä esimerkiksi). Itselläni tämä on toiminut, mies ihastuu seksin myötä eikä kestä, että annan sen jatkossa tälle toiselle (mielikuvitus) miehelle. Riskinä tässä on, ettei se toimi ja ihastut entistä enemmän.
Sähän kiuet vain itseäs tolla jalkaan. Meinaan kun harrastat seksiä mutta et sydämestäsi. Jos joskus löydät kumppanin joka rakastuu sinuun, niin sinä olet sitten se, joka uskoo miehesi olevan kanssasi vain joillain kepulikonsteilla. Et anna hänelle tilaa ja suhteesi kaatuu siihen. Tai ainakin sinua vilpittömästi rakastanut kumppanisi tulee voimaan kanssasi huonosti ja ehkä lopulta päästyään sinusta eroon ei halua enää koskaan palata takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ap, olet niin nuori vielä, että rentoudu ja yritä nyt elää muutenkin kuin tämän nuoren miehen kautta! Toinen on varmasti ihan ihmeissään kun yrität ripustautua ja roikkua hänessä, yrität vaikuttaa pojan mieleen hänen vanhemmille lirkuttelemalla ja haluat alkaa leikkimään kotia. Anna nyt hyvänen aika pojan elää ennen sitoutumisia! Ehditte vielä leikkiä kotia jos poikakin aikanaan niin haluaa, mutta nyt hän ei halua seurustella ja sillä siisti. Kunnioita pojan sanomisia ja peräänny ennen kuin poika kyllästyy kokonaan sinuun. Älä vahdi ja kyttää häntä myös, mustasukkaisuus on kaikkein ikävintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla ihastunut, muttei sinussa ole kaikkia niitä ominaisuuksia joita mies toivoo tyttöystävältään. Usko pois, kun sellainen nainen löytyy, ei ole väliä enää millään elämäntilanteella tai muulla - silloin sen naisen vain haluaa kokonaan ja omakseen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siis mistä sä nyt päättelit, että mies on tarpeeksi kiinnostunut seurustellakseen?
Ap älä välitä tällaisista idiooteista, joita tältä palstalta valitettavasti löytyy jonkin verran. Eivät itse ole ikinä kellekään kelvanneet, niin yrittävät sitten kovasti aiheuttaa muille mielipahaa. Ei heitä voi kun sääliä.
Eli jos joku tässä on aiheuttanut mielipahaa muille joskus niin se on ap. Miettii nyt vain itse miltä se tuntuu kun nyt tullaan sanomaan, että kuvittelet vain että kelpaisit sille miehellesi parisuhteeseen.
Jos halusit aiheuttaa mulle pahan mielen, niin onneksi olkoon, onnistuit. Mä en todellakaan ole ikinä sanonut muille, etteivät he kelpaisi suhteeseen, puhuin vain omista kokemuksistani, mut on ehditty tän lyhyen elämäni aikana kyllä torjua muutaman kerran. Ajattelin vain, että olisiko tää tilanne erilainen, kun toinen sanoo välittävänsä oikeasti ja olevansa ihastunut. Mulla ei lastenkotitaustani takia oikein ole kokemusta normaaleista ihmissuhteista, siksi kai ajattelin hakea täältä jotain vertaistukea. Mutta mukavaa päivänjatkoa sulle. Ap.
Ai, kirjoituksesi alusta sai sellaisen vaikutelman, että sinä olet ollut julistamassa muille samaa miettiville, että he's just not that into you ja nyt saat maistaa omaa lääkettäsi. Mä en ole koskaan ajatellut, että se olisi niin ja on vituttanut naiset jotka tulee sanomaan niin. Mullekin on sanottu, ja eräskin keissi on edelleen kesken niin, etten tiedä mitkä ovat miehen todelliset aatokset. Ei se ole kivaa siinä kuulla että ei sitä kiinnosta. Koita nyt selvitä mielipahasi kanssa, sitä maailma tarjoaa jos et kehitä jotain omanarvontuntoa tms millä suojautua siltä. Sama se itselläkin tässä on. Maailma on pahoittanut mieleni sen seitsemän sataa kertaa tai oikeastaan sen teki alunperin oma äitini. Eikö niiden lastekoti ihmisten pidä olla virkansa puolesta ystävällisiä? Äitien ei tarvii.
No, ei sitten kai muuta kun tsemppiä meille molemmille ja toivottavasti myös sä saat tilanteesi selväksi ja onnellisen parisuhteen :) ja siinä kyllä oot oikeassa, että jonkinlainen terve itsetunto täytyisi yrittää kasata, sen puute kai omat suhdeviritelmäni usein on kaatanut. Vaikka toki mun lapsuuteen mahtuu oikein mukavia muistoja hoitajista ja kavereista, niin parisuhteen mallia en ole ikinä oikein saanut nähdä ja kaikkien parhaiden ystävienikin (joilla käytännössä kaikilla sama tausta kuin minulla), rakkaudelliset suhteet on olleet aika kimurantteja. Mutta kai sitä vielä joskus oppii :) ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siis mistä sä nyt päättelit, että mies on tarpeeksi kiinnostunut seurustellakseen?
Ap älä välitä tällaisista idiooteista, joita tältä palstalta valitettavasti löytyy jonkin verran. Eivät itse ole ikinä kellekään kelvanneet, niin yrittävät sitten kovasti aiheuttaa muille mielipahaa. Ei heitä voi kun sääliä.
Eli jos joku tässä on aiheuttanut mielipahaa muille joskus niin se on ap. Miettii nyt vain itse miltä se tuntuu kun nyt tullaan sanomaan, että kuvittelet vain että kelpaisit sille miehellesi parisuhteeseen.
Jos halusit aiheuttaa mulle pahan mielen, niin onneksi olkoon, onnistuit. Mä en todellakaan ole ikinä sanonut muille, etteivät he kelpaisi suhteeseen, puhuin vain omista kokemuksistani, mut on ehditty tän lyhyen elämäni aikana kyllä torjua muutaman kerran. Ajattelin vain, että olisiko tää tilanne erilainen, kun toinen sanoo välittävänsä oikeasti ja olevansa ihastunut. Mulla ei lastenkotitaustani takia oikein ole kokemusta normaaleista ihmissuhteista, siksi kai ajattelin hakea täältä jotain vertaistukea. Mutta mukavaa päivänjatkoa sulle. Ap.
Ai, kirjoituksesi alusta sai sellaisen vaikutelman, että sinä olet ollut julistamassa muille samaa miettiville, että he's just not that into you ja nyt saat maistaa omaa lääkettäsi. Mä en ole koskaan ajatellut, että se olisi niin ja on vituttanut naiset jotka tulee sanomaan niin. Mullekin on sanottu, ja eräskin keissi on edelleen kesken niin, etten tiedä mitkä ovat miehen todelliset aatokset. Ei se ole kivaa siinä kuulla että ei sitä kiinnosta. Koita nyt selvitä mielipahasi kanssa, sitä maailma tarjoaa jos et kehitä jotain omanarvontuntoa tms millä suojautua siltä. Sama se itselläkin tässä on. Maailma on pahoittanut mieleni sen seitsemän sataa kertaa tai oikeastaan sen teki alunperin oma äitini. Eikö niiden lastekoti ihmisten pidä olla virkansa puolesta ystävällisiä? Äitien ei tarvii.
No, ei sitten kai muuta kun tsemppiä meille molemmille ja toivottavasti myös sä saat tilanteesi selväksi ja onnellisen parisuhteen :) ja siinä kyllä oot oikeassa, että jonkinlainen terve itsetunto täytyisi yrittää kasata, sen puute kai omat suhdeviritelmäni usein on kaatanut. Vaikka toki mun lapsuuteen mahtuu oikein mukavia muistoja hoitajista ja kavereista, niin parisuhteen mallia en ole ikinä oikein saanut nähdä ja kaikkien parhaiden ystävienikin (joilla käytännössä kaikilla sama tausta kuin minulla), rakkaudelliset suhteet on olleet aika kimurantteja. Mutta kai sitä vielä joskus oppii :) ap
Joo kiitos ja samoin sulle, ja nyt kun ymmärsin miten päin tarkoitit sen "ei riittävän kiinnostunut" (muiden sanomana uskonut niin, et tuputtanut sitä kellekään) niin olen todella pahoillani, että loukkasin sinua. Ei millään muotoa ollut tarkoitus, olinpa hölmö ja käsitin siis väärin. Kaikkea hyvää jatkoosi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus elämä on siinä mallissa ettei koe pystyvänsä sitoutumaan vaikka olisikin ihastunut. Se on sitten voi voi siinä vaiheessa kun olisi valmis hyppäämään junaan mutta huomaa junan menneen jo. Minusta se on paljon järkevämpää odottaa hetki että on valmis parisuhteeseen eikä yrittää sitoutua liian aikaisin, kyllähän näitä 20/30/40/50/60/70:n kriisivillityksiä on nähty ihan riittämiin.
Mä en ymmärrä mitä siinä hetken kanssa odotellaan? Millälailla valmis parisuhteeseen? Kuulostaa minulle samalta kuin odottaa, että olen valmis hengittämään, kohtelemaan muita kunnioittavasti, kohtelemaan muita ystävällisesti, kohtelemaan muita niin kuin haluaisi itseään kohdeltavan. Miten sitä voi odottaa, eikö ihmisen pidä elää koko elämänsä tehden noin ja jos on tehnyt niin selitä minulle, miksi ei olisi valmis parisuhteeseen?
Siinähän on ideana olla jonkun kivan ihmisen kanssa, ei luulis olevan vaikeaa.
En ole tuo, jolta kysyit, mutta vastaan silti. Tiedän, että on ihmisiä, jotka menevät helposti parisuhteisiin siitä huolimatta, että tulevaisuudensuunnitelmissa on jotain sellaista, johon parisuhde ei ehkä sovikaan. Sitten vain erotaan ja jatketaan suunnitelmien toteuttamista. Minusta on kuitenkin sekä itseä että toista kohtaan fiksumpaa, jos ei toimi näin. Parisuhde kuitenkin edellyttää kompromisseja, omista toiveistaan ja suunnitelmistaan luopumista ja parisuhteen laittamista tärkeämmäksi kuin muut toiveet ja haaveet. Ap on varmaankin nuori vielä, mutta minä en ollut aikoinaan valmis parisuhteeseen, koska olin aikeissa ryhtyä yrittäjäksi ja yrittäjäperheessä kasvaneena tiesin, että mulla ei olisi ollut toiselle riittävästi aikaa varsinkaan yrittäjyyteni alkuvuosina. Ap:n kaveri saattaa haaveilla toisella paikkakunnalla tai ulkomailla opiskelusta, rauhanturvajoukkoihin lähtemisestä, puolen vuoden reppureissausmatkasta kavereiden kanssa tai jostain muusta sellaisesta, mikä parisuhteessa ei enää olisikaan vain ilmoitusluonteinen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet ovat yksinkertaisia olijoita. mies sanoi että voisi tulla myöhemmin seurustelu katseeksi koska ei halua loukata, mutta hän ei valitettavasti kanssasi tahdo olla. Sinulla on kaksi vaihtoehtoa: siirry eteenpäin. Tai, jos et ole herkästi kiintyvää ja rakastuvat lajia ja olet hyvä sängyssä, mene miehen kanssa sänkyyn pari kertaa ja sitten lyöt liinat kiinni ja sanot, että olet tapaillut toista samalla ja haluat nyt panostaa siihen.itse olen tehnyt jälkimmäistä. Se vaatii sen, että tosiaan on hyvä sängyssä: aktiivinen, rento, hauska, estoton ja nauttii (eli pitää antaa suuseksiä esimerkiksi). Itselläni tämä on toiminut, mies ihastuu seksin myötä eikä kestä, että annan sen jatkossa tälle toiselle (mielikuvitus) miehelle. Riskinä tässä on, ettei se toimi ja ihastut entistä enemmän.
Kiero kusipää sä vain olet.
Mitähän kieroa miehen pokaamisessa on? Vai istutteko te vain kotota ja oletatte, että mies ihastuu ihan automaattisesti? Sitä paitsi kuka sitoutuu suhteeseen ennen kuin tietää seksin laadun? Ei kukaan.
Siis toimiiko toi oikeesti, että keksii mielikuvitusmiehen, johon "vaihtaa"? :D tekisi mieli kokeilla, siinähän selviäisi hyvin miehen todelliset tunteet...kai ne miehet helposti niin kauan roikottaa ilman sitoumuksia, kun vaan pystyy. Mutta olis todella noloa, jos jäis kiinni ettei ketään toista koskaan ollutkaan.
Yleensähän noin sanotaan, kun ei olla valmiita tulemaan kaapista.