Lue keskustelun säännöt.
Onko musiikkimakusi muuttunut "aikuistuttuasi"?
16.04.2016 |
Itse olen huomannut, että lähes kolmikymppisenä olen alkanut jotenkin tylsistymään. Olen aina digannut kaikesta ug:stä ja kuunnellut esim. krautrockia, ambientia, saksalaista teknoa, neofolkia jne. mutta nykyään kovin sana on Kaija Koo. Usein bileissäkin toivon, että soitettaisiin esimerkiksi Paula Koivuniemeä tms.
Kommentit (17)
Sanoisin kyllä on muuttunut. Kuuntelen nykyisin oikeastaan vain klassista musiikkia. Nuorena upposi heavy, hard rock, punk, pop, grunge, jazz, tekno jne. Oikeastaan ainoa musiikkilaji, jota en ole koskaan kuunellut, on iskelmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole. Olen kuunnellut extreme metallia niin kauan kun sitä on ollut. Minulla siis oli Slayerin Hell Awaits, Kreatorin Endless Pain, Possessedin Seven Churches ja Celtic Frostin To Mega Therion jo vuonna 1985. Nyt 43-vuotiaana tämä sama musa kolahtaa kovemmin kuin koskaan.
Ei. Olen jumittunut tyykkäämään teini-vuosieni -90 luvun hard rock metalliin.
Ei, kuuntelet edelleen speed/black/death/folk/viking-metallia. Aivan kuten teininäkin.
N31
Olen aina ollut musiikin suhteen kaikkiruokainen, mutta nykyään huomaan yhä useammin päätyväni rauhallisiin/klassisiin vaihtoehtoihin, vaikka nuorena kuuntelin mm. Kornia ja Marilyn Mansonia. Enkä ole vasta kuin 25! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoruuden musiikki kolisee edelleen, mutta musiikkimaku on nykyään laajempi. Iskelmää, varsinkaan tanssi-iskelmää ja muutakaan tanssimusaa en edelleenkään halua kuulla. Sanotaan vaikka, että DiMeolasta Dire Straitsin kautta Dream Theateriin. Lisäksi 60-70-luvun pop/rock, jopa iskelmä, jazz toimii myös.
Vierailija kirjoitti:
Nuoruuden musiikki kolisee edelleen, mutta musiikkimaku on nykyään laajempi. Iskelmää, varsinkaan tanssi-iskelmää ja muutakaan tanssimusaa en edelleenkään halua kuulla. Sanotaan vaikka, että DiMeolasta Dire Straitsin kautta Dream Theateriin. Lisäksi 60-70-luvun pop/rock, jopa iskelmä, jazz toimii myös.
Niin siis, 60-70-luvuilla oli hyviäkin iskelmiä, nykyään harvassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, teininä kuuntelin paljon parempaa musiikkia. Käytin paljon aikaa löytääkseni hyvää musiikkia, ja olin aikamoinen musiikkisnobi. Nyt kun on kaks pientä lasta niin en juuri kuuntele musiikkia, ja jos kuuntelen niin monet entiset inhokitkin saattaa kelvata.
On. Mä en enää jaksa kuunnella musiikkia. Nuorempana oli aina pakko olla joku taustamusiikki. Nyt en edes muista koska olen kuunnellut radiota, edes autossa. Uudelle läppärillekään en ole laittanut spotifytä. Sen sijaan kuuntelen usein yle puhetta. Huh tätä vanhenemista :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oikeastaan. Teininä mulla oli posetusvaihe, jossa suostuin kuuntelemaan lähinnä klassista, mutta sen jälkeen on pysynyt aika samantyyppisenä, joskin olen tehnyt uusia löytöjä joista en niihin aikoihin tiennyt.
Ehkä hieman monipuolistunut ja nykyään ei ole samanlaisia ennakkoluuloja kuin silloin nuorena. :) Kaikki musiikkigenret voi olla hyviä ja jokaiselta artistilta voi löytyä jotain mistä pidän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On. Mä en enää jaksa kuunnella musiikkia. Nuorempana oli aina pakko olla joku taustamusiikki. Nyt en edes muista koska olen kuunnellut radiota, edes autossa. Uudelle läppärillekään en ole laittanut spotifytä. Sen sijaan kuuntelen usein yle puhetta. Huh tätä vanhenemista :)
Olin myös "hiljaisuudessa" monet vuodet.
En tiedä mistä johtuu edes :).
No, sitten alkoi taas soitto soimaan.
Tuli uutta, tulee jatkuvasti. (koska netti).
Vanhoista rakkauksista jäljelle jäi hevi ja rock.
Mutta korvat tarvitsevat lepoaikansa, ja hiljaisuus on kuin lääkettä.
Jos tällä tarkoitetaan sitä, että "aikuisena" alkaa kuunnella jotain iskelmää tai paskaa musaa, niin ei ole. En kuunnellut huonoa musiikkia teininäkään. Toki musiikkimaku on monipuolistunut valtavasti, enkä ole niin genreuskovainen kuin yläasteikäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena kuuntelin black metallia. Nykyään maistuu vain Reijo Taipale.
Hyvin vaikea kuvitella että muuttuisi. Muista jostain lukeneeni, että todennäköisesti rakastat loppuelämäsi musiikkia josta pidit 20-vuotiaana. Olen juuri nyt 20, joten en ihan vielä liene sitä mitä aikuistuneella tässä tarkoitetaan, mutta voisin kuvitella makuni tulevan laajentumaan.
Kyllästyminen iskee aika ajoin kaikkeen, mutta joku Slipknot on edelleen yhtä hieno yhtye, kuin se oli olessani puolet nykyistä nuorempi, ja varmaan myös edelleen kun olen puolet nykyistä vanhempi. Tietysti siitä ajasta kun olin alle 15, ei ole säilynyt juuri mitään, mutta kaikesta johon olen sen jälkeen tykästynyt diggailen edelleen. Vaikka tyylimieltymykset muuten onkin tässä teini-iän mennessä muuttuneet moneen kertaan.
Vaikka en usein enää bändiä kuuntelisikaan, olen kyllä varma etten ikinä lakkaa tykkäämästä esimerkiksi lempiyhtyeeni (16v alkaen) hienoista ihmisluontoa ja yhteiskuntaa kuvaavista lyriikoista, uskomattoman hyvin biiseihin vangituista tunnelmista, korvaa hivelevistä musiikillisista rakenteista ja siitä tietystä scifi-teemaisuudesta, joka eri muodoissaan on kiehtonut minua alle kouluikäisestä nykypäivään.
Kuuntelen pääasiassa rokkia ja olen sen suhteen kaikki ruokainen. Aikaisemmin kuuntelin enemmän 70, 80 ja 90 luvun perus rokkia, esim. Led Zeppelin, Jimi Hendrix, The Who, Beatles, Rollarit, The Police, Gabrielin aikainen Genesis, Pearl Jam, Pink Floyd, The Smiths jne. Toki nykyisinkin kuuntelen aika ajoin noita vanhoja. Nyt ikää on 58 v. ja iän myötä musiikkimaku on muuttunut raskaampaan suuntaan. Eteenkin progemetalli iskee kovaa, (esim. Tool, Perfect Circle, Pussifer, Leprous, Soen jne) ja sitten perushevi tyyliin Metallica, Iron Maiden. Muista genreistä suosikkeja on Von Herzen brothers, 30 Seconds to Mars, Limp Bizkit, Ophet, Alice in Chain jne. Lisäksi modaalinen Jazz eteenkin tietty Miles Davisin tuotanto sekä klassiselta puolelta Beethoven ja Bach toimii todella hyvin. En voi kuvitellakaan, että musiikkimakuni muuttuis johonki suomalaisen iskelmämusiikin suuntaa - kaikki kunnia toki sen alan pelimanneille.
Robin ja Isaac Elliott