Hurja anoppi
Anoppi on iäkäs muistisairauksinen ja nyt hyvässä hoivakodissa. Mieheni haluaa ajaa joka sunnuntai hoivakotiin 200 km ja haluaa minut mukaan . Minusta tämä on liikaa. Anoppi on nyt ok ja rauhallinen lääkityksineen. Minusta omaisensa hyysäävät häntä liikaa verrattuna siihen miten hirveä hän oli joillekin lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Haukkui nolasi puhui pahaa vittuili ja loukkasi. Ei mikään oikea.mummo. Miksi paha pitää nyt palkita hyvällä?
Kommentit (6)
Siis joka sunnuntai?? Minun ratkaisuni olisi että mies menköön mutta itse en kyllä lähtisi joka sunnuntai. Eihän mies voi sellaista vaatia -lähteekö hän sitten samoin kerran viikossa sinun vanhempasi luo kun sen aika on?
En minä suostuisi joka sunnuntai lähtemään, pitkä matka ja käyttää nyt puolet vapaapäivistä sellaisen ihmisen hoiteluun joka on todella loukannut.
Kuitenkin muorilla on ilmeisesti useampia lapsia joten seuraa piisaa jos kaikki siellä käy.
Voi jäädä kaivelemaan, jos asioita ei selvitä, ja jää sitten piinaamaan loppuiäksi. Ehkä muistisairaan vanhuksen kanssa ei enää voi puhua halki vanhoja juttuja, mutta jos tämä nykyään käyttäytyy hyvin, niin mukava kanssakäyminen voi tuntua jonkinlaiselta sopimiselta. Eli ehkä mies ei käy siellä mummonsa, vaan itsensä takia...
Johtuiko anopin hirveys siitä muistisairaudesta vai onko hän ollut aina lapsilleen yhtä hirveä? Itse en lähtisi joka sunnuntai mukaan, vaan esim. joka toinen tai joka kolmas kerta, mutta mies saisi tietysti mennä niin usein kuin haluaa. Ja jos anopin hirveys johtui sairaudesta, yrittäisin antaa sen anteeksi enkä enää hautoisi vanhoja loukkauksia.
Ilmeisesti oli anoppisi oli "paha" nimenomaan sun mielestä. Miehesi taas vaikuttaa kovinkin kiintyneeltä äitiinsä.
Sun pitää nyt kasvaa isoksi ja itsenäiseksi aikuiseksi ihmiseksi ja erottaa omat tuntemuksesi muiden mielipiteistä ja yleisestä totuudesta.
Vielä, se minkälainen sinusta anoppisi oli tai mikä hän edes oli todellisuudessa ei tarkoita, että hänelle pitäisi nyt dementikkona ja iäkkäänä infantiilisti kostaa.
Anoppisi on nyt elämänsä lopussa ja asia selvästi on miehellesi (ja kenties mahd. lapsillene) raskas asia. Etkö voi aikuisena ihmisenä pitää omat mölysi mahassasi ja tukea näitä läheisiäsi asiassa?
Koska joka viikonloppu matkustaminen vaikuttaa hieman ylimitoitetulta sinun osaltasi, sovi, että menet joskus miehesi kanssa, mutta joskus annat hänen mennä yksin. Hänelle äidin sairaus on luultavasti vaikea asia, ja hän haluaa siksi sinut mukaan, mutta hänenkin voisi olla hyvä saada kasvaa ja viettää hieman aikaa yksin äitinsä kanssa. Jos sinun ja anoppisi välit ovat huonot, on varmasti asioita, joista sinun mukanaollessa ei voi puhua.
Tietysti paha pitää korvata hyvällä ja antaa anteeksi ap