Miten kertoa kaverittomuudesta

No jos mies tykkää sinusta niin tuskin se välittää vaikka sinulla ei ole kavereita. 

kerrot just tuon että olet vähän erakkoluonne ja että viihdyt yksin :D

Voithan sanoa, että kaveripiirisi on ajan mittaa kaikonnut eri puolille maailmaa, ettekä enää ole yhteyksissä, mutta mikset voi vain sanoa suoraan viihtyväsi hyvin yksin? 

Minulla myös ei ole paljon kavereita. Olen miettinyt, että jos alkaisin seurustella, niin miten tilanteen selvittäisin. Kai miehen olisi vaan tykättävä minusta sellaisena kuin olen. Itelleni se ei olisi turn-off, jos mies on vähäkaverinen, vaikka enemmän tykkään tyypeistä, jotka on vähän eriparia itseni kanssa - PAITSI jos siitä seuraisi se, että mies on kauhean riippuvainen seurastani.

Ainoa vinkki mitä osaan antaa on siis, että tee selväksi, että et ripustaudu silti mieheen liikaa etkä ole tunkemassa mukaan hänen ja kavereidensa menoihin ihan aina, koska itsellä ei ole.

Olen kertonut, miten kaverit ovat hajonneet ympäri Suomea ja ei ole pidetty kaikkien kanssa yhteyttä. Olenhan muuttanut monta kertaa.

Mulla ei oo kavereita. Surullista mutta totta. Onneksi olen läheinen siskojen kanssa. Mua kiusattiin koulussa ja kouluaikaisesta kaverista paljastui selän takana paskaa puhuva tyyppi joten tämän jälkeen on ollut vaikea luottaa ihmisiin. Jatko-opinnoissa sain ystäviä mutta tiet erkani opintojen jälkeen eikä ole tullut pidettyä yhteyttä. :(

Poikaystävälleni kerroin miten tilanne on ja hän ei sitä sen kummemmin ihmetellyt. Luulenkin että jos mies on yhtään fiksu ei asialla ole hänelle merkitystä.

Kiitos vastauksista. Tuo on kyllä totta, että kaverit ovat muuttaneet kuka minnekkin ja yhteydenpito on loppunut. Jos mies nyt tämän takia mut jättää, niin ei olisi mun arvoinen ollutkaan. Ap

Se on ihan hyvin jo voinut aavistaa asian, jos vaikutat sellaiselta vähän syrjäänvetäytyvältä.

Omalla miehelle olen tässä parin vuoden aikana yrittänyt vaivihkaa ja sitten taas aivan suoraan sanoa, ettei niitä kavereita ole, mutta ei tunnu menevän perille. Aina jaksaa mussuttaa että mee nyt niitä kavereitas katsomaan..

Voithan sanoa, että sulla ei ole mitään isoa kaveripiiriä, vaan arvostat enemmän hyviä ystäviä/ystävää. Sitten voit kertoa tästä sun ystävästä ja sanot, että jos miehesi halua tavata hänet. Sitten jatkossa, kun juttelet vaan tästä ystävästä niin eiköhän mies ymmärrä. Mutta voithan suoraankin sanoa, että sulla on oikeastaan vaan yksi läheinen ystävä. Jos haluat laajentaa piiiriä niin voihan se olla mahdollista poikaystäväsikin kautta, jos poikaystävän kavereille on vaikka kivoja tyttöystäviä. 

Itse olen myös siinä tilanteessa, että seurustelen miehen kanssa, jolla on todella iso kaveripiiri ja paljon tuttavia tämän lisäksi. Hänelle riittäisi siis jokaiselle viikonpäivälle menoa. Itsellä on myös ollut nuoruudessa suhteellien paljon kavereita mutta tällä hetkellä on oikeastaan vain kaksi hyvää ystävää. Itse tykkään todella paljon yksinolosta, enkä ikinä pystyisi olemaan niin paljon kavereiden kanssa kuin poikaystäväni.  Välillä tuntuu, että poikaystävä luulee, että oikeasti vihaan yksinoloa ja yrittää välillä saada mua mukaan näiden poikaystävän kavereiden tyttöystävien kanssa. Mutta ei ole kyllä tullut vielä "tarvetta" mennä. Siis voihan se olla, että se on vaikea iskostaa miehen päähän, jos todella tykkäät olla yksin. Mutta eiköhän se ennen pitkää mene perille. 

Vierailija kirjoitti:

Omalla miehelle olen tässä parin vuoden aikana yrittänyt vaivihkaa ja sitten taas aivan suoraan sanoa, ettei niitä kavereita ole, mutta ei tunnu menevän perille. Aina jaksaa mussuttaa että mee nyt niitä kavereitas katsomaan..

Kuulostaa siltä että miehesi kaipaa omaa aikaa tai sitä ahdistaa, miten riippuvainen oot sen seurasta. Jokin uusi harrastus?

11: En ole tuo, jolle vastasit enkä hänen kotitilanteestaan tiedä, mutta ei se puoliso, joka haluaa enemmän omaa aikaa voi aina pyytää toista lähtemään kotoa. Sen on lähdettävä itse.

Mulla on sama homma! Miestä ei haitannut, ja rehellisesti mä kyllä heittäisin menemään sellaisen miehen, jota tollainen haittaisi. Nyttemmin musta ehkä tuntuu vähän tyhmältä, kun pyörin niin usein miehen porukan mukana kuulumatta kuitenkaan porukkaan oikeastaan itse.

En nyt tiedä, kannattaako suhdetta perustaa valehtelulle kuten täällä tunnutaan ehdottelevan. 

Vierailija kirjoitti:

11: En ole tuo, jolle vastasit enkä hänen kotitilanteestaan tiedä, mutta ei se puoliso, joka haluaa enemmän omaa aikaa voi aina pyytää toista lähtemään kotoa. Sen on lähdettävä itse.

Näin. Tän kun tajuais vielä mun mies.. Jaksaa valittaa siitä, miten mä oon aina kotona, kun en ole töissä. Yllättävää ehkä, mutta mä helkkari asun täällä.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. Tuo on kyllä totta, että kaverit ovat muuttaneet kuka minnekkin ja yhteydenpito on loppunut. Jos mies nyt tämän takia mut jättää, niin ei olisi mun arvoinen ollutkaan. Ap

Vai ei ollut "sinun arvoisesi"? Huh huh. Eiköän jokainen saa päättää, haluaako kumppanikseen erakkoluonnetta vai ei, eikä se tee kenestäkään yhtään vähäarvoisempaa. Et pääse kyllä pitkälle tuossa itsetuntosi kohentamisessa, jos se perustuu muiden mollaamiseen.

Hyvä aihe. Täällä myös kaveriton nainen joka haluaisi kuitenkin rekisteröityä nettideittisivulle, koska haluaisin kuitenkin kaverittomuudestani huolimatta seurustella. Mutta miten tätä kaverittomuutta voi käsitellä, kun se kuitenkin joskus tulee ilmi? Minusta olisi ainoastaan kiva jos mies olisi minua sosiaalisempi ja ekstrovertimpi.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä aihe. Täällä myös kaveriton nainen joka haluaisi kuitenkin rekisteröityä nettideittisivulle, koska haluaisin kuitenkin kaverittomuudestani huolimatta seurustella. Mutta miten tätä kaverittomuutta voi käsitellä, kun se kuitenkin joskus tulee ilmi? Minusta olisi ainoastaan kiva jos mies olisi minua sosiaalisempi ja ekstrovertimpi.

Tuo on nykypäivänä niin yleistä, että tuskinpa sillä mitään väliä on. Itse olisin ihan vaan avoin asian suhteen, kertoisin että vietän paljon aikaa itsekseni eikä minulla ole laajaa kaveripiiriä tms.