"Yhteiskuntatieteilijä" urveltaa ruotsinopetuksesta

Ootko koskaan ajatellut että vika voi olla sun laisissa ihmisissä? Itse aikanaan meni virkamiesruotsintunnille motivoituneena: että nyt oikeasti haluan oppia nämä asiat. Joka tunti alkoi lehtorin hämmästelyllä siitä, kuinka vuodesta toiseen meidän opiskelijat on kamalan huonoja. Että miten voi olla, kun sisäänkin pääsee vaan alle 5% hakijoista. Aika nopeasti opiskeluinto katosi yhdeltä sun toiselta. Ja jos ei opiskele, ei osaa. Sillä sinänsä ei älykkyyden kanssa ole tekemistä. Kaikilla normaaleilla ihmisillä on kyky oppia, jos motivaatiota on, ja musta on liikaa vaadittu että kaikilla se huippukorkealla esimerkiksi ruotsissa olisi. Tiesitkö muuten että älykkyyskään ei ole täysin pysyvä ominaisuus vaan voi laskea tai nousta elämän aikana? Ihan siis raaka äo. Viimeksi kun tarkistin niin laajasti käytössä olevan älykkyystestikään ei sisällä osuutta, jossa älykkyyttä määriteltäisiin ruotsin osaamisen perusteella.

Huoh, huono trolli.

Kannattaa muuten käydä allekirjoittamassa se uusi kansalaisaloite jos kannattaa ruotsin vapaaehtoistamista kaikilla opiskeluasteilla. 

Tyypillinen "pakkoruotsin" vastustaja - kutsukaamme häntä vaikkapa nimellä "Juuso" - on opiskellut tietokoneohjelmointia 90-luvulla, kun joka nurkassa selitettiin, kuinka tärkeää se on ja kuinka se on avain tulevaisuuteen. 2000-luvulla Juuso oli kysytty ammattilainen, jota kaikki ylistivät ja kehuivat. Noita kulta-aikoja Juuso muistelee vieläkin, nelikymppisenä, ja on sisällyttänyt nettisivuilleen niinä aikoina kuulemiaan kehuja - kun hänellä ei enää aikoihin ole ollut sen parempia työtodistuksia.

Koska Juuso antoi 90-luvun tietokoneintoilun viedä mukanaan, hän ei viitsinyt edes oppivelvollisuuskoulussa vaivautua oppimaan mitään muuta kuin tulevaan kapeaan erikoisalaansa liittyviä aineita. Juuso ei siis osaa muita kieliä kuin ammattienglantia, eikä hänellä sanottavaa yleissivistystä ole muutenkaan: hänen lempikirjailijansa on luultavasti Robert "Rrraagh" Heinlein. Eipä Juuso ole hankkinut elämää eikä perustanut perhettäkään: hän on tylsä tyyppi, josta kukaan ei ole kiinnostunut.

2010-luvulla Juuso tippui työelämästä. Miksi? Koska hän uskoi 90-luvulla hankkimansa koulutuksen riittävän. Niin kauan kuin se riitti, hän oli ihailtu ammattilainen. Mutta ala on muuttunut niin nopeasti, ja kilpailu on mennyt niin kovaksi, että hän muuttui käytännöllisesti katsoen yhdessä yössä arvostetusta ammattilaisesta historian roskatynnyrissä muhivaksi raakiksi.

Nyt Juuso huomaa, että olisi ehkä sittenkin kannattanut hankkia monipuolisempi yleissivistys, erityisesti muiden kielten kuin sen kaikkien jo sujuvasti taitaman englannin taidosta olisi hyötyä niissä hanttihommissa, joita hänen alallaan ehkä vielä olisi tarjottavana hänenlaiselleen raakille. Mutta hänen ylpeytensä ei anna periksi kyseenalaistaa hänen nuorena nörttinä tekemiään ratkaisuja. Päin vastoin: Juuso käyttää koko elämänsä siihen, että hän yrittää selittää pois ammatinvalintamokansa ja saada maailman tajuamaan, että maailma on väärässä eikä hän. Kun hänelle sanotaan, että sitä ruotsia kannattaisi työnsaannin kannalta osata, hän osaa vain rääkyä, että maailma on epäoikeudenmukainen, koska se vaatii jonkin sellaisen osaamista, mitä hän ei nuorena viitsinyt opetella. Kyllä se on niin VÄÄÄÄÄRIN! Yhyy! Kun hänelle sanotaan, että jotain muitakin kieliä kannattaisi osata kuin englantia, hän on liian laiska tai tyhmä elvyttämään esim. ruotsiaan, saati tunnustamaan mokanneensa, kun ei aikoinaan opetellut sitä jo koulussa kunnolla.

Ehei. Syy ei koskaan ole hänessä itsessään eikä hänen itsensä ahkeruudella korjattavissa, vaan syytä haetaan aina siitä PAKKORUOTSISTA! Kaikki olisi reilassa, palkka juoksisi, pimppaa piisaisi ja pemari olisi vielä autotallissa, jollei kauhea PAKKORUOTSI olisi pilannut Juuson elämää.

Mitä tästä opimme? Henkilöt, jotka valmistuvat muodikkaan alan huippuosaajiksi ja laiminlyövät sen takia monipuolisten yleistietojen hankkimisen, eivät oikeasti ole mitään huippuosaajia, vaan kertakäyttöisiä fakki-idiootteja, ja on koulutuspoliittisesti ehdottoman väärä linjaus ruveta muuttamaan kaikille yhteistä peruskoulua heidän kuviteltujen tarpeittensa mukaiseksi. Pikku-Juuso ei oikeasti ole lahjakas - hän on presiis yhtä lahjaton kuin se urheilutähti joka ei osaa muuta kuin urheilla, ja häntä voidaan pitää samantyyppisenä koulutuslaitoksen epäonnistumana kuin niitä syrjäytyneitä, jotka pärjäsivät ojankaivajina, kunnes ojankaivuu (kaivin)koneistettiin ja heiltä meni ammatti.

Henkilö, joka suppean tietokone-, matematiikka- tai luonnontiedeinnostuksen elähdyttämänä laiminlyö esim. ruotsin kielen kaltaisten yleistietojen omaksumisen, on tietoyhteiskunnan ojankaivaja, ja on ehdottoman turmiollista väittää, että koulutuslaitosta pitäisi muokata näiden ojankaivajien pärjäämistä helpottavaan suuntaan. Päin vastoin. On täysin legitiimiä ja jopa suotavaa vaatia hyviä ruotsin tms. yleissivistävien aineiden arvosanoja tietoyhteiskunnan "ojankaivajakouluihin" pyrkijöiltä ja jättää rannalle ne pikku-Juusot, jotka ovat loistavia "ojankaivuussa", mutteivät osaa mitään muuta. On heidän omaksi parhaakseen pakottaa heidät ymmärtämään, että elämä ei ole pelkkää "ojankaivuuta", sillä jos "ojankaivuu" ammattina rationalisoidaan pois alta - mikä on varsin todennäköistä kaikkien niiden muotiammattien kohdalla, joita markkinoidaan "tulevaisuuden ammattina", koska uusien ammattien kohdalla toimenkuva ei ole vielä hahmottunut lopulliseen muotoonsa - heille on hyötyä yleissivistyksestä, myös ruotsin taidosta, heidän hankkiessaan uutta ammattia.

Pikku-Juuson ja muiden samanlaisten kapea-alaisten "huippuosaajien"

kohdalla on muistettava, että on olemassa henkilöitä, jotka osaavat yhden asian - esimerkiksi musiikin, shakkipelin ja matematiikan - todella hyvin eivätkä tajua yhtään mitään yhtään mistään muusta. Tällaiset henkilöt eivät ole arvostettuja neroja, vaan laitokseen pantavia idiootteja - heistä käytetään yleensä ranskankielistä termiä "idiot savant", osaava idiootti. Juuri kapea-alaisen osaamisensa vuoksi nämä henkilöt ovat normaaliin elämään soveltumattomia vammaisia, ja tietoyhteiskunnassa, joka kehittyy yhä enemmän elämänpituisen oppimisen suuntaan, idiot savant on kaikkein virheellisin kuviteltavissa oleva kasvatus- ja koulutustavoite.

Entäs tämä "Håkan" sitten, hänen vanhempansa terottivat hänelle jo lapsena ruokapöydässä kuinka hienoa on olla ruotsinkielinen. Ja kuinka erinomaisen tärkeää on osata ruotsia, koska sitä puhuu peräti joka 20:s vastaantuleva kansalainen, ja sitä opetetaan peräti muutamassa yliopistossa, ympäri pohjolaa. He sanoivat hänelle myös, että jos opit ruotsia niin opit samalla matematiikkaa, fysiikkaa, taiteita ja muita tieteitä, eikä tarvitse opetella ADB:tä koska se tulee automaattisesti kunhan vain muistaa aktiivisesti puhua ruotsia.

He terottivat myös sitä, että yleissivistys kasvaa koska opettelee ruotsia. "Ruotsin opiskelu lisää järkeä" - sanoi Håkanin faija Håkanille. Vanhemmat kertoivat myös ettei Håkanin tarvitse koskaan olla nöyrä, eikä tehdä kauheasti töitä, eikä hävetä mitään koska hänellä on niin hieno ja kansainvälinen nimi ja komea suku ja että hänen ei tarvitsisi tehdä mitään paskahommia, koska on ruotsinkielinen. Ja pääsee heittämällä Hankkenille tai Ååbuun.

No Håkan sitten opetteli ruotsin peruskoulussa ja siinä sivusssa vähän pakkosuomeakin. Lopulta Håkan sitten valmistui peruskoulusta hieman keskimääräistä huonommin paperein. Hän rupesi katsomaan jatko opintoja, mutta saikin huomata, että puuttellisen suomentaitonsa ja laiskuutensa takia ei tulisi pärjäämään maan suurimmissa oppilaitoksissa tai yliopistoissa. Häntä pelotti puhua suomea, ja hän hakikin Åbooon ja Hankenille koska niissä kuulema opiskelee kaikki ne jotka eivät päässeet oikeisiin yliopistoihin. Niissä opiskelee (Kuten Åbossa) myös ne suomenkieliset jotka eivät pääseet muualle, mutta koska he oppivat siellä ruotsia oppivat siinä samalla kaiken muun kuten yleissivistyksen suuren tieteenhaaran, tekemättä juuri lainkaan työtä (paitsi ruotsintunneilla). Parasta Åbossa oli se ettei siellä ollut ollenkaan aateekoota, koska siellähän opetettiin jo ruotsia.  Se että Åboon mennään huonoilla papereilla ei haittaa koska nehän täytetään ruotsiksi.

No työelämässä Håkan joutui sitten suuren ruotsalaisen firman palvelukseen ja saikin heti huomata, että siellähän puhutaan ruotsia eikä hänellä ole mitään erityisiä etuja enää puolellaan. Näin Håkanista tuli sitten konttoristi, jolle kasvoi iso maha, siksi, että hän voisi ainakin näyttää kaikille suomenkielisille, että rahaa riittää ruokaan. Hän lainaili myös faijansa bemaria, että voisi näyttää vaurauttaan. Mutta totuus oli, että Håkan oli keskinkertainen kansalainen, vailla mitään sen kummempia avuja. Ja lopulta Håkanin faijankin perintö tuhlattiin elvistelyyn ja hölmöilyyn: "Näyttämisen ja asioiden oikean laidan osoittamisen tarpeeseen".