Tuntuuko teistä koskaan että olette vain "tavan vuoksi" kumppaninne kanssa?

Kokeilkaa asua hetki eri osoitteissa.

ero joskus vielä edessä.

Totta kai. Miten muuten pystyisi keskittymään mihinkään arkielämään? Tosin ero tuli :(

Totta kai yhdessä ollaan pitkälti tavan vuoksi. Sama pätee kaikkiin pitkäaikaisiin ihmissuhteisiin. Ja totta kai toisen naama joskus ärsyttää.  Ei sellaista parisuhdetta olekaan, jossa vuosikymmeniä pällistellään aurinkoisina kumppanin kanssa joka ikinen hetki. Se, että on hetkiä ettei tykkää toisesta, on eri asia kuin rakastaminen.

On normaalia, että kun parisuhde vakiintuu, energiaa vapautuu muihin asioihin. Elämä kuitenkin on melko pitkälle rutiinia. Nykyään vaan ihmiset on hysterisoitu kyttäämään sitä parisuhdetta, itseään ja kumppaniaan koko ajan ja huolestumaan kroonisesti  siitä, jos ei koko ajan ole kivaa ja helppoa ja arki täynnä elämyksiä. Aivan kuin parisuhdekin olisi jonkinlainen kulutushyödyke, ja kumppani jonkinlainen tavara, ei toinen ihminen.

Jos toisen naama ärsyttää ja itsellä on tylsää, pitää etsiä vaihtelua. Elää vähän tätä ainoaa elämäänsä. Lähteä matkalla, tavata ystäviä, opiskella, vaihtaa työpaikkaa, tehdä asioita joista saa mielihyvää. Eikä se tarkoita että pitäisi pettää, vaan päin vastoin pitää tehdä asioita omana itsensään, ilman että koko ajan määrittää itseään suhteessa toiseen ihmiseen ja vastakkaiseen sukupuoleen. Sillä laila parisuhteessa säilyy hyvä pöhinä, kun molemmat huolehtivat siitä että se omakin elämä tulee elettyä. Samalla alkaa arvostaa parisuhteen tuomaa turvallisuutta eri tavalla. Siksihän se seurusteluaika on alussa aina niin ihanaa, että ihmisellä on tuoreessa muistissa vielä ne sinkkuaikojen huonotkin puolet, jos niitä on päässyt kokemaan.

Joo, mutta en näe siinä mitään vikaa.