En voi ymmärtää, miten jotkut tulevat kisatuiksi

KISATUKSI

ÖHÖHÖÖÖÖ

OOTKO VÄHÄN LISSU

Mikä ihmeen sarjakiusaaja täällä tänään suoltaa paskaa?

Vierailija kirjoitti:

KISATUKSI

ÖHÖHÖÖÖÖ

OOTKO VÄHÄN LISSU

ap, joko ymmärrät? :)

Niin... opena olen nähnyt niin lihavaa, laihaa, vammaista, puhevikaista kuin huonoja varallisuusoloja. Ja en näe juuri korrelaatioita näiden ominaisuuksien ja kiusatuksi tulemisen välillä. 

Mutta niin päin näen kyllä, että reilu, ystävällinen, avoin ja oikeudenmukainen lapsi ei tule kiusatuksi. Harvoin on osoitettavissa suoraa "syytä" kiusatuksi tulemiselle. Ja sitä harvemmin se on mikään ulkoinen seikka.

Arkuus, huumorintajuttomuus, toisten yläpuolelle asettuminen, ikätasoon nähden "väärä" käytös" saattavat helposti törmäyskurssille muiden kanssa. Jos lähipiiriin osuu joku, joka tähän kunnolla tarttuu, niin asetelma on valmis. 

Jos tulee kiusatuksi, kiusatulla on todennäköisesti ärsyttävä ja itsekäs luonne, veikkaisin. Ellei satu joutumaan täysin käsittämättömien ääliöiden silmätikuksi, jotka ei hyväksy mitään erilaisuutta.

ap

Mitä itse olen katsellut, niin sellaisia joilla on joku ihan oikeasti selkeä "vika", kiusataan harvemmin muuten kuin ihan pikkulasten parissa. Mutta koululaisetkaan harvemmin enää kiusaavat kehitysvammaista, puhevikaista, kampurajalkaista, tai ihonväriltään poikkeavaa, ja jos kiusaavat, jopa toiset lapset valistavat että niin ei saa tehdä.

Sen sijaan sellainen lapsi, jolla ei ole mitään selkeää ulkoista vikaa, mutta joka on jotenkin luonteeltaan tai taustaltaan erilainen, on se joka joutuu maalitauluksi helposti. Itse olin kouluiän kiusattu ,ja syiksi olen tunnistanut taustani hyvin erilaisesta sosioekonomisesta ryhmästä kuin koulun muut oppilaat (muut luokallani oli pääosin kaupungin vuokrataloista, me asuimme isossa omakotitalossa vähän syrjemmällä), sekä sen että olen aina ollut introvertti ja vakavan luonteinen, en niin kovin kiinnostunut lasten koohotuksista.

Vierailija kirjoitti:

Mutta niin päin näen kyllä, että reilu, ystävällinen, avoin ja oikeudenmukainen lapsi ei tule kiusatuksi. Harvoin on osoitettavissa suoraa "syytä" kiusatuksi tulemiselle. Ja sitä harvemmin se on mikään ulkoinen seikka.

Arkuus, huumorintajuttomuus, toisten yläpuolelle asettuminen, ikätasoon nähden "väärä" käytös" saattavat helposti törmäyskurssille muiden kanssa. Jos lähipiiriin osuu joku, joka tähän kunnolla tarttuu, niin asetelma on valmis. 

Toivottavasti et ole sitä mieltä, että mainitsemasi asiat OIKEUTTAVAT kiusaamisen. Minusta kun ihmisellä, myös lapsella, on myös oikeus olla arka, sulkeutunut, pikkuvanha tms, eikä siinä ole mitään vikaa, eikä se oikeuta kiusaamista. Se on aina väärin tekevä se kiusaaja, silti vaikka toinen olikin erilainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta niin päin näen kyllä, että reilu, ystävällinen, avoin ja oikeudenmukainen lapsi ei tule kiusatuksi. Harvoin on osoitettavissa suoraa "syytä" kiusatuksi tulemiselle. Ja sitä harvemmin se on mikään ulkoinen seikka.

Arkuus, huumorintajuttomuus, toisten yläpuolelle asettuminen, ikätasoon nähden "väärä" käytös" saattavat helposti törmäyskurssille muiden kanssa. Jos lähipiiriin osuu joku, joka tähän kunnolla tarttuu, niin asetelma on valmis. 

Toivottavasti et ole sitä mieltä, että mainitsemasi asiat OIKEUTTAVAT kiusaamisen. Minusta kun ihmisellä, myös lapsella, on myös oikeus olla arka, sulkeutunut, pikkuvanha tms, eikä siinä ole mitään vikaa, eikä se oikeuta kiusaamista. Se on aina väärin tekevä se kiusaaja, silti vaikka toinen olikin erilainen. 

Eihän tuossa niin sanottukaan, vaan oli ihan hyviä huomioita. Itse olin koulukiusattu ja voin allekirjoittaa tuon. Olin ujo ja arka, introvertti, sosiaalisesti erittäin kömpelö. Loistavaa matskua kiusaajille. Sosiaalisesti taitavat ja ulospäin suuntautuneet harvoin tulevat kiusatuksi, ihan sama vaikka olisi lihava tai vääränlaiset vaatteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta niin päin näen kyllä, että reilu, ystävällinen, avoin ja oikeudenmukainen lapsi ei tule kiusatuksi. Harvoin on osoitettavissa suoraa "syytä" kiusatuksi tulemiselle. Ja sitä harvemmin se on mikään ulkoinen seikka.

Arkuus, huumorintajuttomuus, toisten yläpuolelle asettuminen, ikätasoon nähden "väärä" käytös" saattavat helposti törmäyskurssille muiden kanssa. Jos lähipiiriin osuu joku, joka tähän kunnolla tarttuu, niin asetelma on valmis. 

Toivottavasti et ole sitä mieltä, että mainitsemasi asiat OIKEUTTAVAT kiusaamisen. Minusta kun ihmisellä, myös lapsella, on myös oikeus olla arka, sulkeutunut, pikkuvanha tms, eikä siinä ole mitään vikaa, eikä se oikeuta kiusaamista. Se on aina väärin tekevä se kiusaaja, silti vaikka toinen olikin erilainen. 

Eihän tuossa niin sanottukaan, vaan oli ihan hyviä huomioita. Itse olin koulukiusattu ja voin allekirjoittaa tuon. Olin ujo ja arka, introvertti, sosiaalisesti erittäin kömpelö. Loistavaa matskua kiusaajille. Sosiaalisesti taitavat ja ulospäin suuntautuneet harvoin tulevat kiusatuksi, ihan sama vaikka olisi lihava tai vääränlaiset vaatteet.

Joo, tajusin itsekin että ei siinä niin sanota, jäin vaan miettimään sanotaanko siinä niin sivumerkityksenä vai eikö. Olen samaa mieltä tuosta mitä sanotm ja saman kokenutkin.

Minä vaan koen todella tärkeäksi puolustaa introverttien lapsien oikeutta saada olla juuri sellaisia, ja kokea että aikuiset puolustaa heidän oikeuttaan puolustaa olla introverttejä. Itse jouduin ihan kaikkien, vanhempien, opettajien, jopa koulupsykologin, taholta painostetuksi muuttua erilaiseksi kuin oikeasti olin, siksi että kelpaisin muille. Tajusin jo lapsena, että se on aivan väärin, että minun täytyy saada olla sellainen kuin olen, niin kauan kun en muita häiritse teoillani tai sanoillani. Ja aikuisena olen entistä vahvemmin sitä mieltä, että introverttien oikeutta kokea olevansa ihan ok ihmisiä jo lapsesta asti pitäisi puolustaa, eikä aina vaan ihannoida niitä avoimia ja sosiaalisia lapsia. Meillä introillakin kun on omat vahvuutemme, jota aikuisten maailmassa tarvitaan.

Minua kiusattiin siksi että oli outo, kömpelö, rillipäinen nörtti, helposti vietävissä ja ujo uusi tulokas ihan narsisteja ja kiusaajia täynnä olevassa luokassa. Siis nykyään ihan tiedän että muutama näistä luokallani olevista kiusaajista on oikeasti vain pelkkiä kusipäitä ihmisinä joiden maailman näkemys on hyvin suvaitsematon ja pieni. :) Sellainen harmistus. Sain paremmin kavereita kouluni alemmilta ja ylemmiltä luokilta, minun luokallani vaan sattui olemaan nuo kiusaajatyypit. Jännä muuten miten kiusaaminen alkoikin vasta kun muutettiin suuresta kaupungista pikku tuppukyläseen, ei minua koskaan aikasemmin oltu kiusattu ja kavereita riitti silloin ennen vaikka ne samat "vikani" mussa aina olikin. Olisko se totta sitten että pikkukylissä ne piirit pienet pyörii vaan? :D

Nytkin sua kisataan täällä urakalla, vaikka väitit ettei sua ole koskaan kisattu. Ehkä et edes tajua, että kisataan. Muut kisaavat hullun lailla ja sinä et älyä. Mahtaa niitä kisaajia vtuttaa. Hyvä sinä!

Vierailija kirjoitti:

Niin... opena olen nähnyt niin lihavaa, laihaa, vammaista, puhevikaista kuin huonoja varallisuusoloja. Ja en näe juuri korrelaatioita näiden ominaisuuksien ja kiusatuksi tulemisen välillä. 

Mutta niin päin näen kyllä, että reilu, ystävällinen, avoin ja oikeudenmukainen lapsi ei tule kiusatuksi. Harvoin on osoitettavissa suoraa "syytä" kiusatuksi tulemiselle. Ja sitä harvemmin se on mikään ulkoinen seikka.

Arkuus, huumorintajuttomuus, toisten yläpuolelle asettuminen, ikätasoon nähden "väärä" käytös" saattavat helposti törmäyskurssille muiden kanssa. Jos lähipiiriin osuu joku, joka tähän kunnolla tarttuu, niin asetelma on valmis. 

Itse olen aina ollut reilu, ystävällinen, avoin ja oikeudenmukainen.

Koin kiusaamista koko yläasteen.

Hieman kummastelen kommenttiasi.

Ite luulen, että se on useamman sattuman summa, jos joutuu kiusatuksi. En usko, että yksi piirre riittää (esim introverttiys, lihavuus..) vaan niitä piirteitä tulee olla useampi, minkä lisäksi ne riitelee ryhmän muiden henkilöiden piirteiden kanssa. Itse oon esim introvertti ja todella ujo, mutta ei mua oo ikinä kiusattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin... opena olen nähnyt niin lihavaa, laihaa, vammaista, puhevikaista kuin huonoja varallisuusoloja. Ja en näe juuri korrelaatioita näiden ominaisuuksien ja kiusatuksi tulemisen välillä. 

Mutta niin päin näen kyllä, että reilu, ystävällinen, avoin ja oikeudenmukainen lapsi ei tule kiusatuksi. Harvoin on osoitettavissa suoraa "syytä" kiusatuksi tulemiselle. Ja sitä harvemmin se on mikään ulkoinen seikka.

Arkuus, huumorintajuttomuus, toisten yläpuolelle asettuminen, ikätasoon nähden "väärä" käytös" saattavat helposti törmäyskurssille muiden kanssa. Jos lähipiiriin osuu joku, joka tähän kunnolla tarttuu, niin asetelma on valmis. 

Itse olen aina ollut reilu, ystävällinen, avoin ja oikeudenmukainen.

Koin kiusaamista koko yläasteen.

Hieman kummastelen kommenttiasi.

Mä taas en. Tyypillinen opettajan kommentti, jolla yrittää luistaa vastuusta ja vierittää syyn kiusatulle.

Mikä on kisatuki?

Vierailija kirjoitti:

Jos tulee kiusatuksi, kiusatulla on todennäköisesti ärsyttävä ja itsekäs luonne, veikkaisin. Ellei satu joutumaan täysin käsittämättömien ääliöiden silmätikuksi, jotka ei hyväksy mitään erilaisuutta.

ap

Minua ainakin kiusattiin perheeni köyhyydestä ja autottomuudesta, isän juopottelusta, ujoudesta, arkuudesta, aikaisin tulleista naisellisista muodoista... Varmaan tosi itsekästä olla ujo, arka ja köyhä?

Yleensä niitä kehitysvammaisia ynnä muita ei kiusatakaan. Ainakaan meiän luokalla ei kukaa kiusannut yhtä vajaamielistä tyyppiä, joskus koitettiin jutella mutt ei se vastannu.

Itse asiassa oon ehkä vähän huono puhumaan tästä asiasta kun en koskaan oo törmänny kiusaamiseen. Toki sellasta pientä naureskelua on ollut, minuakin kohtaan. Ap, sanoit olevas outo, niin ootko varma ett kukaan ei oo ikinä kattonu sua oudosti, nauranu sun jutuille (ilkeästi) tai vastannu sulle töykeeseen sävyyn? Eihän sellasesta tarvii pahoittaa mieltään, mutt kyll tollaset kusipäät pitäis osata tunnistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin... opena olen nähnyt niin lihavaa, laihaa, vammaista, puhevikaista kuin huonoja varallisuusoloja. Ja en näe juuri korrelaatioita näiden ominaisuuksien ja kiusatuksi tulemisen välillä. 

Mutta niin päin näen kyllä, että reilu, ystävällinen, avoin ja oikeudenmukainen lapsi ei tule kiusatuksi. Harvoin on osoitettavissa suoraa "syytä" kiusatuksi tulemiselle. Ja sitä harvemmin se on mikään ulkoinen seikka.

Arkuus, huumorintajuttomuus, toisten yläpuolelle asettuminen, ikätasoon nähden "väärä" käytös" saattavat helposti törmäyskurssille muiden kanssa. Jos lähipiiriin osuu joku, joka tähän kunnolla tarttuu, niin asetelma on valmis. 

Itse olen aina ollut reilu, ystävällinen, avoin ja oikeudenmukainen.

Koin kiusaamista koko yläasteen.

Hieman kummastelen kommenttiasi.

Minä ymmärsin tuon niin, että tarkoitettiin sellaista sosiaalista ja avointa kaikkien kaveri -tyyppiä. Minäkin olin ja olen kaikkia noita, mutta auttamattoman ujo ja arka silloin kouluaikaan. Joskus tuntuu että jos olisin ollut vähän kusipäisempi niin ujouteni ei ehkä olisi niin paljon haitannutkaan. Ujous yhdistettynä ystävällisyyteen ja oikeudenmukaisuuteen oli huono yhdistelmä.

Vierailija kirjoitti:

Niin... opena olen nähnyt niin lihavaa, laihaa, vammaista, puhevikaista kuin huonoja varallisuusoloja. Ja en näe juuri korrelaatioita näiden ominaisuuksien ja kiusatuksi tulemisen välillä. 

Mutta niin päin näen kyllä, että reilu, ystävällinen, avoin ja oikeudenmukainen lapsi ei tule kiusatuksi. Harvoin on osoitettavissa suoraa "syytä" kiusatuksi tulemiselle. Ja sitä harvemmin se on mikään ulkoinen seikka.

Arkuus, huumorintajuttomuus, toisten yläpuolelle asettuminen, ikätasoon nähden "väärä" käytös" saattavat helposti törmäyskurssille muiden kanssa. Jos lähipiiriin osuu joku, joka tähän kunnolla tarttuu, niin asetelma on valmis. 

Mimä jouduin kiusatuksi juurikin, koska olin arka muiden lasten kanssa. Olin ollut kotona siihen ekaluokkaan asti ja olin ainoa lapsi eikä mulla ollut lapsena oikeastaan yhtään oman ikäistäni seuraa, yksi serkku vain jota näin pari lertaa viikossa. Ei mua viety puistoihin eikä mihinkään. En siis aluksi oikein tiennyt miten päin olisin kun oli kauheasti muitakin lapsia ja vetäydyin. Kun alettiin kiusata vetäydyin vielä enemmän mikä pahensi kiusaamista. Vuoden lopussa en puhunut kellekään enää sanaakaan, koska en uskaltanut mikä tietysti oli taas uusi kiusaamisen aihe. Omani olen laittanut viimeistään viisi vuotiaina tarhaan oppimaan ryhmässä toimimista ja sosiaalistumaan. Samat lapset kun on niitä tulevia ekaluokankin kavereita pikkupaikkakunnalla.

Itkettää ja herättää vihaa kaikki kommentit ja viestit joissa lässytetään että ei joudu kiusatuksi jos on hyvä ja hieno ihminen tai kiusatuissa on jotain vikaa.

Halveksin tuollaisia ihmispiruja.