Onko joku parisuhde selvinnyt 1-2 vuoden erillään asumisesta opiskelun tai työn takia?

Tuttavapariskunta (2 lasta) on asunut eri mantereilla 4 vuotta ja nyt eri maissa toisen mokoman. Hyvin näyttävät pärjäävän.. Mutta tuo on kyllä harvinaislaatuinen pari muutenkin. Työtä se vaatii ja tahtoa, teiltä molemmilta.

Olin kolme vuotta koulussa toisella paikkakunnalla ja vain viikonloppuisin kotona ja hyvin kesti!

Nuorena oltiin opiskelujen vuoksi vuosi eri maassa, vain lomilla nähtiin. Eikä silloin ollut edes Skypeä, tai edes nettiä kotona ja puhelut kalliita, joten kommunikaatiokin oli aika vähäistä.

Jos olette olleet yhdessä jo yli 20 vuotta, mihin se teidän suhde nyt siitä yhtäkkiä kaatuisi vuoden parin aikana? Näettehän te viikonloput ja lomat ja nykyään on hyvät kommunikaatioyhteydet kauempaakin. Näin pikkulapsiperheen vanhempana tuntuu, että eihän me nytkään puolison kanssa kovin paljon ehditä oikeasti näkemään. Pari tuntia illassa ja sekin menee kotitöissä ja lasten kanssa. Ja sama homma aika pitkälti viikonloppuisin. Lomatkin on vietetty eri aikaan melkein koko lapsiperhe-elämän ajan, kun ei ole haluttu viedä lapsia varahoitopaikkoihin. Jos suhde tämän kestää, niin kai se kestäisi lasten ollessa isompiakin, kun olisi oikeasti viikonloput puolison kanssa ja iltaisin voisi vaikka soitella ja oikeasti jutella. Tuntuu, että noin olisi paljon enemmän yhteistä aikaa kuin nykyään.

Olen kokenut, erossa asuminen kesti kaksi ja puoli vuotta. Juurikin näin että viikonlopuiksi kotiin ja lomat sitten tottakai myös kotona. Mutta kyllä se reissaaminen oli raastavaa, mutta toisaalta ihan mukava oli saada myös omaa aikaa. Laitoimme joka päivä jotain kuulumisviestejä, emme soittaneet ihan joka päivä. Aluksi soittelimme paljon ja pitkiä puheluita, mutta kun pahin ikävä kausi oli mennyt ohi ja totuimme tilanteeseen, puhelut vähenivät. Mutta aina oli kiva palata kotiin (paitsi sotkuiseen asuntoon!!!!!!)

Kestää se jos on kestääkseen. Ette ole yksi yksilö, kyllä teillä omat elämät pitää olla ja omat kehityksenkohteenne. Ei saa pelätä omaa elämää.

Kiitos vastauksista. Jotenkin jännittää se, että muutos on niin iso. Mies joutuu ottamaan ihan eri tavalla vastuuta kotitöistä, tekemään ruokaa ja siivoamaaan enemmän kun minä olen poissa. Yleensä minä teen ruoan, koska olen aiemmin kotona. 

Lapset ovat isoja ja he osaavat hoitaa omat läksynsä ja harrastuksensa itsenäisesti. Mietityttää kuitenkin niiden puolesta, äiti lähtee yhtäkkiä kokonaan pois arjesta.

ap

Ei tuossa ongelmaa ole. Itse olen ollut kahteen otteeseen Yhdysvalloissa töissä yli vuoden kerrallaan. Vaimo kävi kerran kuussa siellä ja parin kuukauden välein kävin itse Suomessa.

Itsellä ei ole kokemusta, mutta naimisissa oleva ystäväpariskunta asui melko pitkään töiden takia (1,5 vuotta) toinen Itä-Suomessa ja toinen pääkaupunkiseudulla. Ymmärtääkseni siinä ei ollut mitään ihmeellistä heille, molemmille työurat on tärkeitä ja viikonloppuisin tapasivat, ei joka viikonloppu aina edes. Nyt asuvat molemmat Helsingissä, koska myös toinen sai sieltä hyvän työpaikan.

Me selvittiin hyvin se erossa oleminen takaisin yhteen muuttaminen oli sitten lopun alkua.

Olin puoli vuotta kerrallaan pois kolmekin kertaa ja viimeisen kerran jälkeen piti olla kaikki kunnossa muutimme isoon uuteen asuntoon.

Mutta vaimopa oli oppinut pettämisen taidon.

Vierailija kirjoitti:

Me selvittiin hyvin se erossa oleminen takaisin yhteen muuttaminen oli sitten lopun alkua.

Olin puoli vuotta kerrallaan pois kolmekin kertaa ja viimeisen kerran jälkeen piti olla kaikki kunnossa muutimme isoon uuteen asuntoon.

Mutta vaimopa oli oppinut pettämisen taidon.

Voihan sitä sopia, että erillään asumisen ajan vaimo saa imeä vierasta lekaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me selvittiin hyvin se erossa oleminen takaisin yhteen muuttaminen oli sitten lopun alkua.

Olin puoli vuotta kerrallaan pois kolmekin kertaa ja viimeisen kerran jälkeen piti olla kaikki kunnossa muutimme isoon uuteen asuntoon.

Mutta vaimopa oli oppinut pettämisen taidon.

Voihan sitä sopia, että erillään asumisen ajan vaimo saa imeä vierasta lekaa.

Mutta kun se jatkui senkin jälkeen. Olin aina kuitenkin viikon loput kotona.

Homma tulee kaatumaan siihen, että sinä et malta pitää näppejäsi irti virolaismiehistä kun tylsistyt arkipäivinä, alle 3kk sisällä sinulla on joku viikkorakastaja ja vuoden loppupuolella puhut sielunkumppanista ja puhut lapsille kuinka kivaa olisi, jos hekin muuttaisivat Viroon.

Avaat ketjuja palstalla siitä, kuinka hankala ex sinulla on, kun ei yhtään ymmärrä kun sinä toteutat naiseuttasi.

Vierailija kirjoitti:

Nuorena oltiin opiskelujen vuoksi vuosi eri maassa, vain lomilla nähtiin. Eikä silloin ollut edes Skypeä, tai edes nettiä kotona ja puhelut kalliita, joten kommunikaatiokin oli aika vähäistä.

Jos olette olleet yhdessä jo yli 20 vuotta, mihin se teidän suhde nyt siitä yhtäkkiä kaatuisi vuoden parin aikana? Näettehän te viikonloput ja lomat ja nykyään on hyvät kommunikaatioyhteydet kauempaakin. Näin pikkulapsiperheen vanhempana tuntuu, että eihän me nytkään puolison kanssa kovin paljon ehditä oikeasti näkemään. Pari tuntia illassa ja sekin menee kotitöissä ja lasten kanssa. Ja sama homma aika pitkälti viikonloppuisin. Lomatkin on vietetty eri aikaan melkein koko lapsiperhe-elämän ajan, kun ei ole haluttu viedä lapsia varahoitopaikkoihin. Jos suhde tämän kestää, niin kai se kestäisi lasten ollessa isompiakin, kun olisi oikeasti viikonloput puolison kanssa ja iltaisin voisi vaikka soitella ja oikeasti jutella. Tuntuu, että noin olisi paljon enemmän yhteistä aikaa kuin nykyään.

Psst. ette ole parisuhtessa, olette kämppiksiä, jotka mahdollisesti harrastavat seksiä.

On tietysti eri asia olla erillään suhteen alussa kuin ap:n tilanteessa, mutta näin jälkikäteen ajatelleen noin 3,5 v enemmän tai vähemmän erillään olovaihe kummankin töiden takia oli melkein parasta parisuhdeaikaa vaimon kanssa. 

Arkipäivät oltiin töissä tahoillamme ja viikonloput ja lomat oltiin yhdessä. Ei kummankaan tarvinnut stressata toisen suhtautumista siihen, onko ylitöissä viikolla. Naama ei kulunut ja seksiä tiesi saavansa kun nähtiin.

Vierailija kirjoitti:

On tietysti eri asia olla erillään suhteen alussa kuin ap:n tilanteessa, mutta näin jälkikäteen ajatelleen noin 3,5 v enemmän tai vähemmän erillään olovaihe kummankin töiden takia oli melkein parasta parisuhdeaikaa vaimon kanssa. 

Arkipäivät oltiin töissä tahoillamme ja viikonloput ja lomat oltiin yhdessä. Ei kummankaan tarvinnut stressata toisen suhtautumista siihen, onko ylitöissä viikolla. Naama ei kulunut ja seksiä tiesi saavansa kun nähtiin.

Komppaan tätä. Ihan hyvä pitkässä suhteessa olla välillä erillään, ei pidä toista itsestäänselvyytenä. Nykyään skypeaikakaudella lasten kanssa pystyy osallistumaan arkeen, vaikka kokeisiinvalmistumisiinkin ihan hyvin. Jos opiskelet voit varmaan vaikuttaa omaan aikatauluusi, pidennettyjä viikonloppuja silloin tällöin, osa etänä?

Vierailija kirjoitti:

Komppaan tätä. Ihan hyvä pitkässä suhteessa olla välillä erillään, ei pidä toista itsestäänselvyytenä. Nykyään skypeaikakaudella lasten kanssa pystyy osallistumaan arkeen, vaikka kokeisiinvalmistumisiinkin ihan hyvin. Jos opiskelet voit varmaan vaikuttaa omaan aikatauluusi, pidennettyjä viikonloppuja silloin tällöin, osa etänä?

Pystyn suorittamaan osan etänä ja joka tapauksessa joulun aikaan olen noin kuukauden kotona ja kesällä ei ole opintoja ollenkaan. Käytännössä siis syyskuusta joulukuun puoleenväliin ja tammikuun puolesta välistä toukokuun alkuun olen Tallinnassa. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Komppaan tätä. Ihan hyvä pitkässä suhteessa olla välillä erillään, ei pidä toista itsestäänselvyytenä. Nykyään skypeaikakaudella lasten kanssa pystyy osallistumaan arkeen, vaikka kokeisiinvalmistumisiinkin ihan hyvin. Jos opiskelet voit varmaan vaikuttaa omaan aikatauluusi, pidennettyjä viikonloppuja silloin tällöin, osa etänä?

Pystyn suorittamaan osan etänä ja joka tapauksessa joulun aikaan olen noin kuukauden kotona ja kesällä ei ole opintoja ollenkaan. Käytännössä siis syyskuusta joulukuun puoleenväliin ja tammikuun puolesta välistä toukokuun alkuun olen Tallinnassa. 

ap

Helsinkiin voi Tallinnasta helposti pistäytyä ihan päivämatkalla ja toisinpäin.

t. Tallinnassa asuva

Meillä eri maissa asuminen teki hyvää parisuhteelle. Alkuaikojen intohimo palasi ja rakkaus syveni. Näimme max kerran kuussa, useimmiten kuuden viikon välein. 

Vierailija kirjoitti:

Pelottaa. Joudun muuttamaan syksyllä Tallinnaan eroon perheestäni opiskelemaan. Meillä on kaksi pian täysi-ikäistyvää lasta ja yhdessä ollaan oltu 21 vuotta.

Asuisin Tallinnassa ma-pe ja olisin viikonloput kotona, lomilla pidempään.

Pelottaa yksin asuminen ja se, ettei olla arkea yhdessä. Onko joku kokenut samanlaista?

Elettiin etäsuhteessa 1,5 vuotta. Tavattiin viikonloppuisin, joskus oli muutama viikko väliä. Tuosta nyt 9v aikaa ja yhdessä edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tietysti eri asia olla erillään suhteen alussa kuin ap:n tilanteessa, mutta näin jälkikäteen ajatelleen noin 3,5 v enemmän tai vähemmän erillään olovaihe kummankin töiden takia oli melkein parasta parisuhdeaikaa vaimon kanssa. 

Arkipäivät oltiin töissä tahoillamme ja viikonloput ja lomat oltiin yhdessä. Ei kummankaan tarvinnut stressata toisen suhtautumista siihen, onko ylitöissä viikolla. Naama ei kulunut ja seksiä tiesi saavansa kun nähtiin.

Komppaan tätä. Ihan hyvä pitkässä suhteessa olla välillä erillään, ei pidä toista itsestäänselvyytenä. Nykyään skypeaikakaudella lasten kanssa pystyy osallistumaan arkeen, vaikka kokeisiinvalmistumisiinkin ihan hyvin. Jos opiskelet voit varmaan vaikuttaa omaan aikatauluusi, pidennettyjä viikonloppuja silloin tällöin, osa etänä?

Olen kyllä eri mieltä. Meillä mies on viikot aina poissa ja tulee viikolopuiksi kotiin. Näin kotiin jäävän osapuolen näkökulmasta tämä ei ole mitenkään kivaa. Olen todella yksin lasten kanssa eli jos jotain tapahtuu tai joku sairastuu tai itse olen sairaana, minun on pakko selvitä siitä yksin. Koen sen niin, että juuri arjessa tarvitsisin sitä kumppania jakamaan elämäni. Pyhät ja viikonloput kun muutenkin ovat niitä rennompia, pärjäisin hyvin yksinkin. Seksiäkään ei jaksa viikonloppuisin niin paljoa kun arjessa olen jatkuvasti siinä oman jaksamisen rajalla. 

AP:lle: Teillä on isot lapset, joten tilanne on toisenlainen. Itse tiedät millainen parisuhde teillä on ja kuinka paljon se kestää. Lähtökohtaisesti ajattelisin, että kahden aikuisen suhde kyllä kestää erossa olemisen jos viikonloput kuitenkin vietetään yhdessä. Tämä on vain vaihe teidän pitkässä parisuhteessanne tai näin ainakin itse ajattelen.