Lue keskustelun säännöt.
Kuinka moni muu (pikku)lapsen vanhempi tunnustaa ajattelevansa, että: "Huh! Taas yksi päivä ohi! Ihanaa! Taas yksi päivä illassa"?
13.04.2016 |
Meillä on 2 pientä viluvilperttiä 2- ja 4-vuotiaat. Kyllä meidän arki ainakin on sellaista eloonjäämistaistelua, että joka ilta olen kiitollinen siitä, että yksi päivä takana, mä selviydyin siitä! Jess!!!
Mies mulle motkottaa aina siitä, että mulla on väärä ajattelutapa, että pitäs enemmän elää hetkessä ja nauttia näistä päivistä.
Mutta ainakin tässä elämäntilanteessa kyllä ne päivät on yhtä pakertamista aamusta iltaan, vähemmän löytyy niitä hetkiä, mistä oikeasti jaksan nauttia. Tai, tokihan niitä varmasti löytyy, jos niinkseen tulee.
Mutta tällä hetkellä päällimmäinen ajatus aina illalla on, että ihanaa, selvisin taas yhdestä päivästä. Varmaan samalla tavalla ajattelen silloinkin, kun lapset menevät kouluun. "Jess! Taas yksi koulupäivä takana! Enää niin ja niin monta päivää kesälomaan". 😅
Ja kyllä mä pohjimmiltani uskon, että mieskin huokaisee aina illalla samalla tavalla kuin mäkin. 😴
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika harvoin niin ajattelen mutta kyllä joskus illalla kieltämättä tulee mieleen "jes, nyt se nukahti ja ihana hiljaisuus" :D
Pikkulapsivaihe on helppo. Teinien kanssa kyllä välillä tulee ajatelleeksi noin...
Ehkä sulla on jotain elämänhallinnassa pielessä jos arki on eloonjäämistaistelua.
Olen samaa mieltä miehesi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mäkin huokaisen joka ilta syvään ja olen kiitollinen että selvittiin taas yhdestä päivästä. Olen kotona puolivuotiaana kanssa. Oletko kotona lasten kanssa? Ja mies töissä? Miehet ei voi varmaan tajuta millaista se on olla kokoajan, joka päivä kotona ja hoitaa lapset ja koti. Sulla vielä kaksi ja varmasti vauhdikkaassa iässä vielä, nostan hattua! Ja saat huokaista todellakin! :)
Mä mielestäni nautin todella paljon lapsistani ja yhdessäolosta heidän kanssaan. Mutta kyllä silti on tietyllä tavalla päivän paras hetki, kun lapset ovat nukkumassa, tiskikone hyrisee keittiössä, nostaa jalat sohvalle, ottaa ehkä lasin punaviiniä ja kysyy mieheltä että mitä kuuluu.
Tämän palstan mielestä olen varmaan kylmä äiti ja alkoholisti, mutta nähdäkseni nautintoni ei ole millään lailla pois lapsilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan ajatellut. Pikemminkin, että voi kun voisi ajan pysäyttää. Ainoastaan joku kevään ja valon odotus saa toivomaan, että aika kuluisi nopeampaan. t: neljän äiti
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mäkin huokaisen joka ilta syvään ja olen kiitollinen että selvittiin taas yhdestä päivästä. Olen kotona puolivuotiaana kanssa. Oletko kotona lasten kanssa? Ja mies töissä? Miehet ei voi varmaan tajuta millaista se on olla kokoajan, joka päivä kotona ja hoitaa lapset ja koti. Sulla vielä kaksi ja varmasti vauhdikkaassa iässä vielä, nostan hattua! Ja saat huokaista todellakin! :)
Kotona olen lasten kanssa. Olen vielä vuoden, kunnes pienempikin täyttää kolme. Vanhempi lapsi käy parina päivänä viikossa kerhossa, että saa ikäistänsä seuraa. Muuten ollaan kotona vaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset on ihania silloin, kun ne nukkuu. T: vielä kuukauden kepeillä kävelevä kahden pienen kotiäiti.
Sama! Mulla 2- ja 3-vuotiaat vilivilpertit, huokaisen helpotuksesta kun menevät nukkumaan. :D
Mä ihan kyllä viihdyn kotona lasten kanssa, ei siinä mitään, mutta iltapäivästä alkaa jo kyllä yleensä tuntumaan, että tää päivä riittäisi jo ja alan laskemaan tunteja nukkumaanmenoaikaan. "JES, enää kaksi tuntia", "JES, nyt tunti" ja vihdoin ahhh, saan levätä ja ihanan hiljaista ja rauhallista. :)
Ei kai siinä mitään ihmeellistä ole, sama homma monella lapsettomalla esim. koulu- tai työpäivän aikana, mutta lastenhoito on kirjaimellisesti kokopäivätyötä ja mahdollisesti vielä yötyötä lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette oikeastaan molemmat oikeassa. Kieltämättä tuli silloin tällöin ajateltua noin ja päivän paras hetki oli se, kun sai vähän omaa aikaa. Meidän lapset oli noin kahden vuoden ikäeroilla ja kyllähän siinä vilinää, hammastenpuremista ja hiustenrepimistä (siis itseltä) riitti. Milloin oli maitolasi pitkin lattioita, milloin piirretty seinään tai vauvan naamaan, mäjäytetty kaveria, kakalla vähän väritelty pinnasänkyä ja sitä rataa. Jos oli naurua, oli kyllä riitojakin ja itkua ja sotkua. Oli siinä illan päätteeksi ihan sippi. Mieheni tiesi asian myös, koska piti hoitovapaata joka mukelosta.
Mutta nyt kun ne on 16 v, 14 v ja 11 v ja notkuvat kavereillaan ja harrastuksissaan, niin vähän jo kaipaan noita aikoja, ja katselen kotivideoita, kun ne oli pieniä ja kaikkea hullunkurista tapahtui.....että kyllä miehelläsikin on pointti. Nauti hetkestä. Ne ei tule takaisin, vaikka nyt väsyttääkin.
Todella inhimillistä. Ja kyllä se muuten helpottaa, kun lapset ovat koulussa. Silloinkin piisaa kiirettä, mutta se on erilaista. Näin on ainakin käynyt meillä. Nykyään osaan nauttia arjesta enemmän, kun lapset koululaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi, oi MIKSI täytyy vääntää penskat noin lyhyellä ikäerolla?! Olisit voinut jättää ikäeroksi +5v.
Mulla on vain yksi lapsi, puolitoista vuotias poika jota hoidan kotona. Minä oikeasti nautin arjesta, touhutaan kaikkea hauskaa ja lapsi on hyvin innokas auttamaan kotitöissä. Hän on muutenkin todella helppohoitoinen ja aika tottelevainen kaveri.
Mutta kyllä minä muistan vuosi sitten ajatelleeni juuri samalla tavalla kuin sinä. Ja varmasti yhden lapsen kanssa on aivan erilaista kuin useamman. Vauvakuumetta pukkaa mutta en ole varma haluanko luopua tästä elämän helppoudesta.
Meillä on ihanat lapset, olemme miehen kanssa lapsirakkaita ja molemmat duunissa lapsiin liittyvillä aloilla, eli ollaan hulluna lapsiin ja lapsiperheen elämään. Silti on illalla ihanaa ajatella, kun lapset (4kpl 2-11v) ovat nukkumassa, että huh taas yksi päivä takana ja kyllä niin tulee ajateltu lähes joka ilta. Päivät ovat kuitenkin aika vauhdikkaita meidän kokoonpanolla ja päivän menoilla. Onni on, että on mies joka ajattelee samoin :D
Omapa on vikanne kun olette päättäneet hankkia lapset noin lyhyellä ikäerolla, ihan täysin omaa tyhymyyttä. Ja jos mies nauttii ajasta niin miksei hän voisi hoitaa sinunkin osuuttasi?
En ajatellut sillon kun lapsi oli pienempi, alle 5v kanssa oli leppoisaa. Mutta nyt tuon tokaluokkalaisen kanssa huokaisee helpotuksesta kun sen illalla saa sänkyyn ja taloon tulee hiljaisuus. Kauhulla odotan kun lapsen unentarve vähenee ja hän alkaa valvoa "mun omalla ilta-ajalla".
Minä ajattelin noin jossain vaiheessa - mutta nyt kun lapset on vähän isompia, niin yritän nauttia enemmän joka hetkestä - ehkä muutoksen toi myös se, että menin osa-aikaisesti töihin ja nyt niistä hetkistä lasten kanssa nauttii. Toki väsynyt on illalla, ja siitä omasta hetkestä nauttii, mutta lopetin tuon tuntien laskemisen nukkumaanmenoon. Esikoinen on 7 ja se on jo kohta niin iso, olisi aina vaan kavereillaan ja kavereiden kanssa - hurjan nopeasti se aika on mennyt. Toinen, minkä jossain vaiheessa tajusin, oli että tämä on mun elämää ja jos koko ajan odotan iltaa, niin mitä mulle tästä elämästä jää käteen - huomenna jos kuolisin, niin olisinko onnellinen niistä hetkistä, jotka olin lasten kanssa vai niistä illalla vauvapalstaa selailluista.
Ei viluvilperttiä vaan vilivilperttiä... 😂