Lue keskustelun säännöt.
Ystävän "petollinen" käytös: pahoitanko mieleni turhasta?
13.04.2016 |
Ystäväni käytös mietityttää. Kuvio on monimutkainen ja teksti pitkä, pahoittelut siitä jo etukäteen.
Olimme aiemmin läheisiä ystäviä, olemme miehinemme mm. toistemme lasten kummiperheitä. Ystävyys on kuitenkin aina ollut jotenkin "vinksallaan": ajattelemme elämästä perinjuurin eri tavoin, ja se aiheuttaa ristiriitoja. Olemme niistä kuitenkin matkan varrella puhuneet, ja ainakin minun mielestäni välimme ovat ihan kunnossa. Viime kuukausina emme kuitenkaan ole jostain syystä olleet juurikaan tekemisissä.
Uskouduimme aiemmin molemmat toisillemme kipeimpien elämänsolmujen osalta. Hän puhui mm. parisuhdeongelmistaan avoimesti, minä taas itkin hänelle monet kerrat erään tärkeän ystävyyssuhteen päättymistä. Tuo päättynyt ystävyyssuhde suisti koko perheemme elämän hetkeksi raiteiltaan, sillä myös lapsemme menettivät välirikon myötä ystävän, joka oli heille kuin sisarus. Välirikkoon oli useita syitä, joista osa oli omiani, mutta osa johtui toisen osapuolen käytöksestä.
Tämä minun suruani myötäelänyt ystävä tunsi kyllä etäisesti tämän ystäväni, mutta he eivät olleet tekemisissä. Koinkin tuolloin, että hän oli "minun puolellani", niin kuin ystävän kuuluukin olla. Siksi uskalsin olla hänen edessään niin rikki. Tietysti teimme myös muitakin juttuja yhdessä, eli mikään "terapiasuhde" ystävyys ei ollut minun vaikeinakaan aikoina.
Nyt olen kuitenkin joutunut huomaamaan, että ystäväni onkin yllättäen muuttunut läheiseksi tuon minua satuttaneen ihmisen kanssa. He ovat aktiivisia toistensa someissa sydämillä höystetyin kommentein. En tiedä miten ja kumman aloitteesta he ovat toisensa "löytäneet". Minusta tuo tuntuu todella pahalta: ystäväni ikään kuin puukottaa minua selkään kaveeraamalla hänen kanssaan.
Ymmärrän sen, etten omista ketään enkä voi säädellä sitä kuka kenenkin kaveri on, mutta väistämättä tulee tunne, että luottamukseni on petetty. Ehkä tämä "ystäväni" kertoilee asioitani tuolle ihmiselle, kun kerran ovat nyt niin hyvää pataa? Vähintäänkin koen niin, että minut on hylätty ja syrjäytetty, ja tilalleni on otettu juuri se ihminen, jonka vuoksi olen ollut pitkään ihan maassa. Etenkin, kun tuo ystäväni ei ole enää ollut halukas viettämään aikaa minun kanssani, lapseni synttäritkin hän jätti väliin. Johtuukohan se siitä, mitä tuo kolmas osapuoli on minusta puhunut? En tiedä.
Miten te muut kokisitte tilanteen? Kuten sanottua, minua tämä loukkaa tosi paljon ja tekee hyvin surulliseksi. Oman reaktioni vahvuus saattaa kuitenkin vääristyä siksi, että olen vasta toipunut tuon edellisen tärkeän ihmisen menettämisestä. Nyt pelkään, että tämä toinenkin ihminen lähtee elämästäni, vieläpä tuon minua satuttaneen ihmisen matkaan.
Ja ennen kuin ehditte kysyä: olemme kaikki aikuisia ja perheellisiä ihmisiä, emme mitään teinejä. Siksi tämmöinen "leirinvaihto" ihmetyttää, sillä jotenkin sitä haluaisi uskoa, että aikuinen ihminen osaisi olla lojaali ystävilleen.
Kommentit (27)
usko puolet mitä näet, älä mitään mitä kuulet.
Onko viestittely faktaa vai huhupuhetta?
Onko ystävyys tasa-arvoista? Eli molemmat "hyötyvät" ystävyydestä? Et ole vain likasanko jota tarvitaan kuuntelemaan surut.
On kaksi vaihtoehtoa. Kysyt asiasta tai annat ystävyyden loppua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun naisista on kyse, lojaalius on usein vieras asia. Voihan olla, että välirikkoystävä on tietoisesti houkutellut myötätuntoystävää puoleensa. Etsi sinäkin uutta seuraa, niin saat hiukan vaihtelua kuvioihin.
Kysy siltä kaveriltasi miksi toimii noin. Kerro, että hänen käytöksensä loukkaa sinua
Minusta hän toimii väärin, mutta kokeeko hän ehkä kuitenkin sinun alun perin toimineen väärin ja siksi on mennyt tuon toisen puolelle?
Asiat selviää, kun ne selvittää. Voi olla että joudut luopumaan tuosta toisestakin "ystävästä", mutta ei ehkä ollutkaan aito sellainen ja saakin mennä jos noin toimii. Oikeitakin ystäviä on olemassa. Onko sinusta ihan mahdotonta sopia välisi sen ensimmäisen ystävän kanssa?
Ystävät ovat vieraita ihmisiä, joiden kanssa ollaan tekemisissä monenlaisista eri syistä: on tunnettu hiekkalaatikolta asti, tutustuttu harrastuksen parissa, oltu naapureita, tavattu sattumalta ja tykätty olla yhdessä. Ihan yhtä monenlaisisten seikkojen vuoksi ystävyys loppuu joko kerrasta tai vain riutuu pois. Sukulaisuussuhteita pitää yllä se näkymätön sukulaisuus, mutta ystävät valitaan ja niistä luovutaan jostain syystä. Kaverillasi vain on enemmän syytä olla tuon toisen ihmisen kanssa kuin sinun kanssasi. Eivät aikuiset ole suhteissaan sen kummempia kuin lapsetkaan, vaikka osaavatkin piilottaa motiivinsa paremmin.
Harmittaahan se, tiedän kyllä tunteen oikein hyvin. Minulla on ollut kaksi parasta kaveria, siis sellaista sydänystävää. Ensimmäinen, lapsuudenystävä, kertoi minulle valitsevansa naapurikaupungin lukion sen vuoksi, että neljän kaveruksen ryhmästämme se kivoin oli menossa sinne. Oli aika raastavaa. Myöhemmin pääsykokeissa tapasin seuraavan parhaan ystäväni, joka kutsui minua bestiksekseen seuraavat parikymmentä vuotta, kunnes hän miehineen huijasi minua pienessä liikeyrityksessä, siis puukotti selkään. Hän joutui käytännössä valitsemaan joko miehensä (joka inhosi minua ja oli minulle valtavan mustasukkainen ystävästäni) tai minut, ja totta kai minä hävisin siinä kisassa.
Ystäviä tulee ja menee. Et voi mitään sille, mitä nuo kaksi keskenään puhuvat ja puuhaavat. Voit toivoa, että tilanne palaa ennalleen tai kahvitella silloin tällöin ja teeskennellä, ettei mikään ole muuttunut, tai sitten voit jättää koko ihmisen taaksesi. Aika parantaa hitaasti, mutta parantaa kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Kun naisista on kyse, lojaalius on usein vieras asia. Voihan olla, että välirikkoystävä on tietoisesti houkutellut myötätuntoystävää puoleensa. Etsi sinäkin uutta seuraa, niin saat hiukan vaihtelua kuvioihin.
Lojaalius ja sen puute ei ole sukupuolikysymys. Miehillä on vain useammin tapana olla puhumatta näistä asioista, ainakaan muille kuin omalle tuopilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ei saisi olla myös sen toisen kaveri??? Vain siksi, että ap:lla on se suhde katkennut, niin toinenkaan ei saa olla väleissä? En oikein ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kommenteista.
En tiedä kuinka "syvällistä" tuo heidän ystävyytensä on. Somekirjoittelut näen tietenkin, mutta muuten en heidän yhteydenpidostaan tiedä.
Joku kysyi "ensimmäisen ystävän" kanssa sopimisesta (kuulostaa tosi wt-touhulta omaankin korvaan). Tuo ihmissuhde on lopullisesti päättynyt, riidan seuraukset olivat niin vakavia. Mm. omat asumisjärjestelymme menivät uusiksi, kun emme voineetkaan muuttaa tuon ihmisen naapuriin. Myös tämä asia on ollut tämän toisen ystävän tiedossa, joten hänellekään ei voi olla mitenkään epäselvää, kuinka iso juttu tuo aiempi välirikko on ollut.
Kyllähän minä taidan itsekin tietää mitä tässä voi tehdä. Eli ei mitään. :( En voi mitenkään vaatia ystävääni olemaan minulle lojaali, jos hän ei niin itse tahdo. En myöskään koe, että voisin jotenkin "vaatia häntä tilille" tämän uuden ihmisen kanssa olemisesta. En voi saavuttaa sillä yhtään mitään. Taitaa siis käydä niin, että menetän molemmat.
Kuulostaa aika ikävältä, että molempien aikuisten aiheuttaman riidan annetaan vaikuttaa myös lapsiin. Mikä on niin vakava asia, ettei voi pyytää anteeksi, kätellä ja jatkaa sen verran asiallisissa suhteissa, että lapset saavat olla kavereita?
Nyt vielä haluat riistää "vihamieheltä" kaikki muutkin kaverit, myös aikuiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat tosi jyrkältä ja ehdottomalta ihmiseltä. Riita on "lopullinen" ja "pilasi ja tuhosi kaiken". Nyt toinen ystävä on suhteissa tähän "vihamieheen", jolloin päätät tämänkin suhteen edes yrittämättä keskustella ja selvittää. Vain koska somessa vaihdetaan hymiöitä. Jesus!
no ensinnäkin minä EN IKINÄ itkisi hajonneen bestiystävyyden perään TOISELLE ystävälleni. Se vaan on jotenkin loukkaus, koska selvästikin teet tästä ekasta bestiksestäsi nro. YKKÖSEN, ja tokasta kaveristasi likakaivon , jonka pitää kuunnella ekan bestiksesti ylistämistä tai loppuunen ystävyyden itkemistäsi, se se vasta on epälojaalia sinnulta kakkosta kkohtaan, käytät tokaa ystävääsi vain likakaivonasi ja hyväksesti, ikäänkuin hän ei olisi yhtätärkeä. miksi et tuossa tillanteessa vain lähentynyt tokan kaverisi kanssa.
Ja, miksi oikeestaan olit muuttamassa kaverisi naapuriksi? Kuulostaa todelliselta stalkkerilta? Oliko riippuvuutesi tästä bestiksestä syy ystävyytenne loppumiseen, oisi pitänyt olla!! sairasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestä tässä on nyt pointti se että nuo ap:n kaverit eivät olleet kavereita ennestään, vaan ovat nyt vasta lähentyneet. Jos heillä olisi ollut ystävyyssuhde jo aiemmin, ajattelisin itsekin että olisi vähän lapsellista (vaikka tavallaan ymmärrettävää) toivoa etteivät he kaveeraisi enää kun ap:lla ja toisella heistä on menneet välit. Mutta kun sellaista ystävyysuhdetta ei ole ollut niin on mielestäni varsin ymmärrettävää että ap:tä epäilyttää ja harmittaa tämä kuvio.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat tosi jyrkältä ja ehdottomalta ihmiseltä. Riita on "lopullinen" ja "pilasi ja tuhosi kaiken". Nyt toinen ystävä on suhteissa tähän "vihamieheen", jolloin päätät tämänkin suhteen edes yrittämättä keskustella ja selvittää. Vain koska somessa vaihdetaan hymiöitä. Jesus!
En ole kertaakaan sanonut, että entinen ystäväni on "vihamieheni" ja että tuo välirikko olisi "pilannut ja tuhonnut kaiken". Nämä asiat muka päättelit rivien välistä ihan itse. Välirikko on sen sijaan siinä mielessä lopullinen, että kavereita meistä ei enää tule. Moikkausväleissä ollaan toki.
En myöskään ole päättämässä yhtään ihmissuhdetta. En tehnyt niin tämän entisen ystävänikään kohdalla, vaan päinvastoin yritin pitkään, kuukausia, selvittää asiaa puhumalla. Hänen kanssaan se ei kuitenkaan onnistunut, eikä välejämme voitu korjata. Sen sijaan lapsemme ovat tekemisissä jonkin verran. Tosin aiemmin vietimme liki kaikki viikonloput ja lomat yhdessä, joten siihen verrattuna lasten kyläilyt 1-2kk välein on pientä.
Ystävyys tämän vielä toistaiseksi ystävänäni pitävän ihmisen kanssa on hiipunut hänen aloitteestaan, jos niin voi sanoa. Synttärikutsuun hän ei reagoinut mitenkään. Opin tuosta edellisestä ikävästä kokemuksesta sen, että ristiriitojen purkaminen keskustelemalla on yliarvostettua. Siksi en tällä kertaa aio "vaatia" ketään "tilille" toimistaan, vaan nielen tappioni.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Somessa ystävien välinen hymistely ja sydämien lähettely on mielestäni täysin päälleliimattua ja teennäistä. Sama juttu parisuhteessa. Jos sitä oikeen pitää toisten silmien edessä korostaa ja toitottaa niin pistää miettimään kuinka todellista se on.
Sinuna kysyisin ystävältä, mutta pitäisin sit etäisyyttä ja seuralisin vähän mitä siitä seuraa siitä heidän 'ystävyydestään'. Ottaisin tarkoituksella vähän etäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
no ensinnäkin minä EN IKINÄ itkisi hajonneen bestiystävyyden perään TOISELLE ystävälleni. Se vaan on jotenkin loukkaus, koska selvästikin teet tästä ekasta bestiksestäsi nro. YKKÖSEN, ja tokasta kaveristasi likakaivon , jonka pitää kuunnella ekan bestiksesti ylistämistä tai loppuunen ystävyyden itkemistäsi, se se vasta on epälojaalia sinnulta kakkosta kkohtaan, käytät tokaa ystävääsi vain likakaivonasi ja hyväksesti, ikäänkuin hän ei olisi yhtätärkeä. miksi et tuossa tillanteessa vain lähentynyt tokan kaverisi kanssa.
Ja, miksi oikeestaan olit muuttamassa kaverisi naapuriksi? Kuulostaa todelliselta stalkkerilta? Oliko riippuvuutesi tästä bestiksestä syy ystävyytenne loppumiseen, oisi pitänyt olla!! sairasta!
Jospa ap ei kuitenkaan puhunut tuosta välirikkoystävästä "bestiksenä" toiselle kaverilleen? Ei tuommoisen asian puiminen nyt niin kovin oudolta kuulosta. Kyllä mä ainakin koen asian niin että ystävälle voi "itkeä itkut" asiasta kuin asiasta (kunhan ei itse koe asiaa liian yksityiseksi) - ja sama toimii myös toiseen suuntaan. Toki me ei tiedetä kuin se mitä ap on kertonut, mutta hänhän sanoi ettei kyseessä ollut kuitenkaan mikään terapiasuhde.
Minua kiinnostaa mikä ekan ystävän kanssa tapahtui ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no ensinnäkin minä EN IKINÄ itkisi hajonneen bestiystävyyden perään TOISELLE ystävälleni. Se vaan on jotenkin loukkaus, koska selvästikin teet tästä ekasta bestiksestäsi nro. YKKÖSEN, ja tokasta kaveristasi likakaivon , jonka pitää kuunnella ekan bestiksesti ylistämistä tai loppuunen ystävyyden itkemistäsi, se se vasta on epälojaalia sinnulta kakkosta kkohtaan, käytät tokaa ystävääsi vain likakaivonasi ja hyväksesti, ikäänkuin hän ei olisi yhtätärkeä. miksi et tuossa tillanteessa vain lähentynyt tokan kaverisi kanssa.
Ja, miksi oikeestaan olit muuttamassa kaverisi naapuriksi? Kuulostaa todelliselta stalkkerilta? Oliko riippuvuutesi tästä bestiksestä syy ystävyytenne loppumiseen, oisi pitänyt olla!! sairasta!
Jospa ap ei kuitenkaan puhunut tuosta välirikkoystävästä "bestiksenä" toiselle kaverilleen? Ei tuommoisen asian puiminen nyt niin kovin oudolta kuulosta. Kyllä mä ainakin koen asian niin että ystävälle voi "itkeä itkut" asiasta kuin asiasta (kunhan ei itse koe asiaa liian yksityiseksi) - ja sama toimii myös toiseen suuntaan. Toki me ei tiedetä kuin se mitä ap on kertonut, mutta hänhän sanoi ettei kyseessä ollut kuitenkaan mikään terapiasuhde.
Juuri näin. En ole puhunut "bestiksistä" sitten ala-asteen, ja sitä on jo liki 30 vuotta. En siis todellakaan mitenkään vertaillut tai laittanut paremmuusjärjestykseen näitä ihmisiä keskenään kummankaan kanssa, en hyvässä enkä pahassa. Ei kai kukaan aikuinen niin teekään?
Kumpikaan meistä tämän "kakkosen" kanssa ei myöskään ollut toisilleen likakaivona. Ystävyys ei ollut mitään terapiaa, vaan ihan normaalia kanssakäymistä. Välillä "puhuttiin syvällisiä", jolloin mm. tämä päättynyt ystävyyssuhde tuli puheeksi. Päättymisen syihin en halua sen kummemmin mennä, mutta vikaa oli minussakin, paljonkin. Myös niistä asioista puhuttiin tämän toisen ystävän kanssa.
Tämä täällä purkautuminen auttoi kyllä selvittämään omia ajatuksiani. Ensinnäkin, minulla on oikeus kokea toiminta loukkaavana. Mutta kokonaan toinen juttu on se, voinko tehdä asialle mitään, mistä olisi apua.
Ap
Kyllä se on esimerkiksi niin vakava syy, ettei väleissä haluta olla, jos toinen on vaikka maannut sun aiempien kumppaneiden kanssa salassa.
Sivuhuomiona tämä. Joitakin asioita ei voi sopia. Välit poikki vain mentaliteetilla: Olet siirtynyt vihollisen leiriin.
Ymmärrän hyvin tunteesi, ap. Minäkin olisin todella hajalla tuosta.
Mutta on aika vaikea arvioida, mitä tuossa on takana. Varmaan paras hakea apua omien tunteiden käsittelyyn jostain muualta (puoliso, muut ystävät) ja jatkaa elämää normaalisti, eli esim, kutsua edelleen tätä läheistä ystävääsi kutsuille.Pyydä myös kahden kesken jonnekin, jos kyse on siitä, että hän ei jostain syystä jaksa lapsitapaamisia. Jos aina kieltäytyy/peruu, niin sitten voi ajatella jotain olevan vialla. Mutta jos ystäväsi todella uskoi tuon toisen jutut sinusta ja etääntyi siksi, niin ikävä sanoa, mutta häntä ei ehkä kannata murehtia. tai siis tietysti täytyykin murehtia, mutta ei kannata väkisin yrittää pitää kiinni tällaisesta ihmisestä.
Se, että ovat lähestyneet ei tarkoita, että ystäväsi kertoisi tälle sun tuntemuksia.