Lue keskustelun säännöt.
Ystävän "petollinen" käytös: pahoitanko mieleni turhasta?
13.04.2016 |
Ystäväni käytös mietityttää. Kuvio on monimutkainen ja teksti pitkä, pahoittelut siitä jo etukäteen.
Olimme aiemmin läheisiä ystäviä, olemme miehinemme mm. toistemme lasten kummiperheitä. Ystävyys on kuitenkin aina ollut jotenkin "vinksallaan": ajattelemme elämästä perinjuurin eri tavoin, ja se aiheuttaa ristiriitoja. Olemme niistä kuitenkin matkan varrella puhuneet, ja ainakin minun mielestäni välimme ovat ihan kunnossa. Viime kuukausina emme kuitenkaan ole jostain syystä olleet juurikaan tekemisissä.
Uskouduimme aiemmin molemmat toisillemme kipeimpien elämänsolmujen osalta. Hän puhui mm. parisuhdeongelmistaan avoimesti, minä taas itkin hänelle monet kerrat erään tärkeän ystävyyssuhteen päättymistä. Tuo päättynyt ystävyyssuhde suisti koko perheemme elämän hetkeksi raiteiltaan, sillä myös lapsemme menettivät välirikon myötä ystävän, joka oli heille kuin sisarus. Välirikkoon oli useita syitä, joista osa oli omiani, mutta osa johtui toisen osapuolen käytöksestä.
Tämä minun suruani myötäelänyt ystävä tunsi kyllä etäisesti tämän ystäväni, mutta he eivät olleet tekemisissä. Koinkin tuolloin, että hän oli "minun puolellani", niin kuin ystävän kuuluukin olla. Siksi uskalsin olla hänen edessään niin rikki. Tietysti teimme myös muitakin juttuja yhdessä, eli mikään "terapiasuhde" ystävyys ei ollut minun vaikeinakaan aikoina.
Nyt olen kuitenkin joutunut huomaamaan, että ystäväni onkin yllättäen muuttunut läheiseksi tuon minua satuttaneen ihmisen kanssa. He ovat aktiivisia toistensa someissa sydämillä höystetyin kommentein. En tiedä miten ja kumman aloitteesta he ovat toisensa "löytäneet". Minusta tuo tuntuu todella pahalta: ystäväni ikään kuin puukottaa minua selkään kaveeraamalla hänen kanssaan.
Ymmärrän sen, etten omista ketään enkä voi säädellä sitä kuka kenenkin kaveri on, mutta väistämättä tulee tunne, että luottamukseni on petetty. Ehkä tämä "ystäväni" kertoilee asioitani tuolle ihmiselle, kun kerran ovat nyt niin hyvää pataa? Vähintäänkin koen niin, että minut on hylätty ja syrjäytetty, ja tilalleni on otettu juuri se ihminen, jonka vuoksi olen ollut pitkään ihan maassa. Etenkin, kun tuo ystäväni ei ole enää ollut halukas viettämään aikaa minun kanssani, lapseni synttäritkin hän jätti väliin. Johtuukohan se siitä, mitä tuo kolmas osapuoli on minusta puhunut? En tiedä.
Miten te muut kokisitte tilanteen? Kuten sanottua, minua tämä loukkaa tosi paljon ja tekee hyvin surulliseksi. Oman reaktioni vahvuus saattaa kuitenkin vääristyä siksi, että olen vasta toipunut tuon edellisen tärkeän ihmisen menettämisestä. Nyt pelkään, että tämä toinenkin ihminen lähtee elämästäni, vieläpä tuon minua satuttaneen ihmisen matkaan.
Ja ennen kuin ehditte kysyä: olemme kaikki aikuisia ja perheellisiä ihmisiä, emme mitään teinejä. Siksi tämmöinen "leirinvaihto" ihmetyttää, sillä jotenkin sitä haluaisi uskoa, että aikuinen ihminen osaisi olla lojaali ystävilleen.
Kommentit (27)
Tervemenoa vaan molemmille on mun neuvo! :)
Harmia on vaan luvassa, jos jatkat tuota ystävyyttä. Hän on valintansa tehnyt.
Mulla tökkäsi jo aloituksessa mainittu erilaisuus. Ei tule toimimaan, jos liian erilaisia ihmisiä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista.
En tiedä kuinka "syvällistä" tuo heidän ystävyytensä on. Somekirjoittelut näen tietenkin, mutta muuten en heidän yhteydenpidostaan tiedä.
Joku kysyi "ensimmäisen ystävän" kanssa sopimisesta (kuulostaa tosi wt-touhulta omaankin korvaan). Tuo ihmissuhde on lopullisesti päättynyt, riidan seuraukset olivat niin vakavia. Mm. omat asumisjärjestelymme menivät uusiksi, kun emme voineetkaan muuttaa tuon ihmisen naapuriin. Myös tämä asia on ollut tämän toisen ystävän tiedossa, joten hänellekään ei voi olla mitenkään epäselvää, kuinka iso juttu tuo aiempi välirikko on ollut.
Kyllähän minä taidan itsekin tietää mitä tässä voi tehdä. Eli ei mitään. :( En voi mitenkään vaatia ystävääni olemaan minulle lojaali, jos hän ei niin itse tahdo. En myöskään koe, että voisin jotenkin "vaatia häntä tilille" tämän uuden ihmisen kanssa olemisesta. En voi saavuttaa sillä yhtään mitään. Taitaa siis käydä niin, että menetän molemmat.
Näin minulle kävi. Ystävän kanssa tuli välirikko, toiselle kerroin tuntoni, myös sen etten voi enää luottaa tähän "ekaan" ystävään (ihan syystä!). Tämä toinen alkoi kaveeraamaan myöhemmin "ekan" kanssa, ja myös muuttui ynseäksi minua kohtaan. Yritin selvittää asiaa ihan suoraan, mutta minkäänlaista vastausta en saanut kysymyksiini. Joten siinä meni molemmat, hyvänpäivän tuttuina jatkuu suhde molempien kanssa, en voi luottaa kumpaankaan.
Tulee menemään poikki jokatapauksessa. Merkit on jo ilmassa!
Nyt kun katkaiset välit, vältyt isolta melodramaattiselta riidalta! Been there done that..
Parempi lasten kannalta, ettei tule isoa riitaa ja ylilyöntejä tunnekuohuissa.. Kamalaa kuunneltavaa lapsille.. T. Koko lapsuuden riitelyä kuunnellut.
Ap, tiedän niin tunteen. Yhtäkkiä hyvänä ystävänä pitämäni henkilö kääntyi minua vastaan ja alkoi levitellä täysin perättömiä asioita minusta. Tämä johti siihen, että minua vastaan tehtiin rikosilmoituksia mm. kunnianloukkauksista, jotka eivät luonnollisesti koskaan edenneet tutkintaan. Entinen ystävä halusi kostaa minulle omien sanojensa mukaan, koska hän ei kestänyt omassa elämäntilanteessani minun joitakin onnistumisiani. Ajattelin ystäväni ilostuvan puolestani, kun löysin hyvän miehen, sain uuden työpaikan ja olin suosiollisessa asemassa perinnönjaossa.
Nyt tämä entinen ystävä on ystävystynyt erään kaverini kanssa ja huomaan kaverini olevan todella vaivautunut. Emme voi jutella tietyistä aihepiireistä ollenkaan.
Oma omatuntoni on täysin puhdas, koska olen joutunut keskittymään aivan eri asioihin (esim. äitini syöpä) kuin naisten väliseen kiukutteluun. Siksi tämmöinen selkäänpuukotus vaikeassa elämäntilanteessa on tuntunut ihan järkyttävän pahalta. Mikä saa ihmisen olemaan niin kateellinen, että haluaa vahingoittaa toista?
Kyllä mäkin olen asunut nuoruuden "ystävän" kanssa naapureina, mutta se johtui vain siitä, että ajattelin, että se olisi ollut hauskaa.
Normaaleilla bestiksillä on tapana tehdä asioita yhdessä, eikä se liity mitenkään stalkkaamiseen. Vaikka mun tapauksessa siihen olisi ollut aihettakin.
En mä sentään seurustelukumppaniani ystävien kanssa jaa. Se on sairasta kuvitella niin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille viesteistä! Minua suoraan sanottuna vähän huolestutti kirjoittaa tänne, kun aika usein aloittajaa mollataan. Sainkin teiltä pääsääntöisesti kivoja viestejä, joissa loukkaantumistani ymmärrettiin ja annettiin myös hyviä neuvoja. Asia on toki kipeä, mutta usko ihmisiin tai itseeni ei teidän ansiosta mennyt ihan kokonaan! :)
Ap
Se on juurikin just näin. Et voi pakottaa ketään olemaan seurassasi tai kieltää viettämästä aikaa jonkun kolmannen kanssa. Ymmärrän hyvin, että varsinkin kun ystäväsi eivät ennestään ole viettäneet aikaa toistensa kanssa, nykyinen tilanne loukkaa. Mutta aikansa kutakin. Et voi asialle mitään tehdä. Ja jos nro kaksi nyt haluaisi taas viettää kanssasi aikaa, voisitko luottaa häneen, vai tuntisitko itsesi varautuneeksi? Niinpä. Eiköhän se ole aika haistella uusia tuulia. En nyt sano että mikään dramaattinen välien poikki pistäminen olisi fiksua, mutta kyllähän tuollainen "ystävän" toiminta väkisinkin välejä viilentää. Tai ainakin siinä ystävyys vähitellen hiipuu. Mikä sinänsä on ihan luonnollistakin pitkissä ystävyyssuhteissa.