Lue keskustelun säännöt.
Ihminen tuntee itse itsensä parhaiten.
Tiinamaria
11.04.2016 |
Luin lehdestä tohtoriksi väitelleen, entisen psyykepotilaan Päivi Rissasen jutun ja jaan kyllä hänen kanssaan täysin samanlaisia kokemuksia psykiatreista. Lääkärit tehneet monia vääriä diagnooseja ja lopulta itse löytänyt ne oikeat vaivat. Rissaselle oli diagnosoitu mm. skitsofrenia, jota hänellä ei oikeasti ollutkaan vaan todellisuudessa hänellä oli dissosiatiivinen identiteettihäiriö, jonka hän oli siis itse löytänyt ja todennut.Minulle taas on vuosien aikana diagnosoitu mm. kaksisuuntainen mielialahäiriö, jonka epäilin alusta asti olevan väärä diagnoosi ja myöhemmin sitten otin asian puheeksi eri lääkärin kanssa ja se otettiinkin papereistani pois. Epävakaa persoonallisuushäiriö, joka lukee edelleen papereissa, mutta jonka nyt tiedän myös vääräksi, psykoosi/psykoottinen tila, vaikka tutkimusjakson jälkeen todettiin, ettei varsinaista psykoottisuutta ilmennyt koko aikana, ja vasta myöhemmin itse tajusin, että se psykoottisuudeksi luultu johtui oikeasti traumaperäisestä stressireaktiosta. Ja tuo ei tullut koko muutaman kuukauden jakson aikana ammattilaisille edes mieleen.. Tuohon epävakaaseen persoonallisuushäiriöön viittava oireilu taas johtuu minulla oikeasti dissosiaatiohäiriöstä (ei sama asia kuin Rissasella) ja tuotakaan ei ole koskaan koko psyykepotilaana oloaikanani kukaan ammattilainen ottanut puheeksi. En vaan enää oikein pysty ottamaan lääkäreitä vakavasti, koska olen tajunnut millaista se on. Tuntuu että diagnoosit arvotaan ja lääkityksiä määrätään tuosta noin vaan, ei väliä onko edes todellista tarvetta, kunhan lääkäri saa olon, että on ollut jotenkin konkreettisesti hyödyksi. Itse ei saa tietää itsestään mitään, saa osakseen epäasiallista kohtelua ja vittuilua, jos tuo vähänkään omaa tietämystä ja mielipiteitä esille. "Kumpi meistä tässä on se lääkäri" jne. Se nyt vaan on fakta, että ihminen tuntee aina itse itsensä parhaiten. Eri asia tietysti silloin, jos on vaikkapa psykoosissa ja on täysin sairaudentunnoton tai ei oikeasti ole kunnolla faktatietoa asioista.
Kommentit (7)
Itse olen huomannut että lääkärit ovat monesti innokkaasti diagnosoimassa sairaiksi piirteitä, jotka eivät ole sitä ole. Esim. vähän vilkkaampi mielikuvitus aikuisella, "poikkeavat" (ei siis mitenkään pervot) kiinnostuksen kohteet, halu ja kyky miettiä syvemmin mitä muut tuntevat ja ajattelevat. Aina löytyy psykiatriasta joku sairaus, josta nuo ovat oireita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psyykepotilaana oloon liittyen, se on myös aika erikoista, että minua on kielletty lukemasta tietoja käyttämistäni lääkkeistä, etten vain saisi "kuviteltuja" haittavaikutuksia niistä. Todellakin luen, koska en luota siihenkään, että lääkäri olisi täysin tietoinen voiko jotain uutta määrättyä lääkettä käyttää muiden lääkkeitteni kanssa. Ja minulle on mm. jaettu useamman kerran sairaaloissa ollessani väärät lääkkeet tai väärä annoskoko. Onneksi olen kuitenkin itse huomannut asian, paitsi kerran jolloin sain ihan varmasti oireista päätellen jonkun toisen potilaan lääkkeet, mutta asia jäi selvittämättä, kun ei ollut todisteita. Ja tuollainenkin tuntuu minusta niin käsittämättömältä, koska lääkkeiden jakamisessa on kuitenkin se tuplatarkistuskäytäntö ja en voisi kuvitella, että itsekään jakaisin väärin lääkkeitä, vaikka ei olisi kukaan edes varmistamassa. Kaikenlaista muutakin kokemusta olisi jaettavana, mutta en jaksa tähän aikaan enää tämän enempää. Jotenkin niin naurettavalta sirkukselta alkanut tuntumaan koko psykiatrisen hoidon systeemi, että ei voi käsittää. Tarvittaisiin todellakin tarkempaa valvontaa ja osaavampia, ja alalle paremmin sopivia ihmisiä.
-ap
Jep, ymmärrän lääkäreitä ja hoitajia. Kaikkeen työhön leipääntyy. Aina ei jaksa nähdä ihmisiä ihmisinä, vaan diagnoosina tai jonain oireyhtymänä. Kun päivät pitkät pitää määritellä ja luokitella asioita jotenkin, lopulta normaalikin pitää luokitella jotenkin. Sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen huomannut että lääkärit ovat monesti innokkaasti diagnosoimassa sairaiksi piirteitä, jotka eivät ole sitä ole. Esim. vähän vilkkaampi mielikuvitus aikuisella, "poikkeavat" (ei siis mitenkään pervot) kiinnostuksen kohteet, halu ja kyky miettiä syvemmin mitä muut tuntevat ja ajattelevat. Aina löytyy psykiatriasta joku sairaus, josta nuo ovat oireita.
Juuri tuo! Pitää aina varoa mitä uskaltaa kertoa, ettei heti pamahda joku diagnoosi.
Kyllähän sillekin alalle pääsee ihan tuollasia psyykeltään kyläukkoja ja -akkoja olevia tyyppejä ja vieläkin kummempia, mitä nyt Suomessa yleisesti on liikenteessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tuntuu että diagnoosit arvotaan ja lääkityksiä määrätään tuosta noin vaan, ei väliä onko edes todellista tarvetta, kunhan lääkäri saa olon, että on ollut jotenkin konkreettisesti hyödyksi. I"
Itse olen myös nuorempana tarvinnut psykiatrien apua, ja minä toisaalta ymmärrän tätä. Nimittäin, jos se ihminen tulee hakemaan apua lääkäriltä, niin ainakin jollekin hoidolle lienee halua ja tarvetta. Jos ei olisi, hän tuskin olisi tullut lääkäriin ensinnäkään vaivansa kanssa.
Ja tärkein asia on, että asiakkaan elämänlaatu saadaan taas siedettäväksi ja olo paremmaksi. Ei sillä lopulta niin väliä ole, mikä se diagnoosi-lappu on, tai löydetäänkö sopiva lääke "arpomalla", kunhan löydetään. Loppujen lopuksi usein se on väistämättäkin vähän arpomista, kun ihan esim. yksinkertaisen masennuksenkaan tapauksessa ei pystytä mitenkään mittaamaan aivokemiallista tasapainoa ja määräämään täsmälääkkeitä, vaan pitää vaan kokeilla eri lääkkeitä ja sitten kun löytyy toimiva(t) niin pysytään niissä. Ja aina ne ei ole juuri sen sairauden lääkkeet jotka toimii parhaiten. Esim. masennukseen voi syödä rauhoittavia tai antipsykootteja, ja tiedän jopa epilepsialääkettä käytetyn menestyksellä ihmisellä jolla normi masennuslääkkeet ei auttaneet mitään.
Teksti oli varmaan sekavaa, ja kappalejaot puuttuu, koska en ole aina varma mihin kohtaan ne pitäisi laittaa, niin jätin pois. Olisi kiva saada keskustelua aikaan tästä, jos jollain muullakin olisi vaikka samanlaisia kokemuksia tai ihan mitä vaan kommentoitavaa aiheeseen liittyen.
-ap