Kertokaa ns. "vääristä elämäntilanteista", joihin teillä on syntynyt vauva, miten pärjäsitte?

Olin eronnut muutamaa kuukautta aiemmin kun tapasin juhlissa kivan miehen. Nähtiin muutaman kerran ja sitten olinkin hups heijaa raskaana.

Muutin melko kauas ja kokeilimme yhteiseloa ennen lapsen syntymää.

Kaikki on sujunut hyvin. Olemme naimisissa ja onnellinen perhe.

Mä olen syntynyt kun äiti oli alaikäinen, koulut kesken, töissä kyllä, ja isä oli varusmiespalveluksessa. Mellä oli aina aika vähän rahaa, mutta muut oikein onnellista. Kun olin alakoulusa, äiti kävi myös lukion loppuun ja amkin.

Tulin raskaaksi yhden illan jutusta, opinnot olivat jatkumassa seuraavassa tammikuussa (raskaus alkoi loppukesästä) ja asuin kaverin kanssa kimppakämpässä. Isä ei halunnut tuolloin olla lapsen kanssa kuvioissa.

No, jo ennen syntymää isä muuttikin mielensä, olin löytänyt ihanan kaksion minulle ja tulevalle vauvalle, opiskelin laskettuun aikaan saakka jolloin jäin äitiyslomalle (vauva syntyi 40+4).

Nykyään lapsi on 2, palasin kouluun kun lapsi oli 1v4kk, lapsen isä on edelleen (ja ollut alusta asti) todella aktiivisesti mukana ja on erittäin hyvä isä. Emme kokeilleet yhteiseloa, mutta tulemme toimeen hyvin ja lapsi viettää säännöllisesti aikaa isällään, joka viikko 2-3 päivää (yleensä putkeen 2 yötä). Asumme sen verran lähekkäin, että arkenakin onnistuu kun isä voi viedä lapsen hoitoon.

Hyvin menee, hetkeäkään en ole päätöstäni katunut. Toki hetkittäin opiskelu ja pienen lapsen yksinhuoltajuus tuntuu rankemmalta, mutta tukiverkko on erittäin hyvä - lapsen isä, hänen vanhempansa ja sisaruksensa, minun vanhempani ja sisarukseni.

Lapsi voi myös hyvin ;)

Olimme opiskelijoita, tulot koostuivat opintotuesta ja asumislisästä, satunnaisia työpäiviä. Pärjättiin oikein mainiosti siitä huolimatta.

Olin opiskeluiden loppusuoralla, ei tietenkään vakituista työsuhdetta siis. Tein gradun raskausaikana ja pahvit kolahtivat postiluukusta laskettuna aikana. Valmistuin suoraan äitiyslomalle siis. Kun lapsi oli vuoden ikäinen sainkin viran. Ei käynyt siis hullummin. Kaikki työnantajat kun eivät välttele työntekijöitä tuollaisten syiden takia kuin lapset.

Tarkemmin siis lapsi oli vuoden kun siin tiedon työn saamisesta. Työn alkamiseen meni luonnostaan sen muutama kuukautta. Kyllä työnantaja oli miettinyt, että ottaahan riskin siinä, etten jatka suoraan hoitovapaalle, mutta oli luottanut siihen millaisen kuvan annoin itsestäni. Lapsella alkoi hoito perhepäivähoitajalla oikein hienosti.