Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu että olen tyhjän päällä, eksyksissä
08.04.2016 |
Minulla on periaatteessa kaikki asiat hyvin. Opiskelut on vielä jonkin verran kesken, mikä ei ahdista. Hyvä että on tekemistä. Tuntuu kuitenkin, että olen jotenkin eksyksissä. Moni opiskelukaveri on muuttanut jo pois ja tunnen jääneeni tavallaan yksin, vaikka kavereita muuten on. Ahdistaa tulevaisuus ja tuntuu, etten oikein tunne itseäni. Mitä sitten kun valmistun? Saanko töitä, ja mitä jos en saa, millä täytän päiväni? Jokin ihmeellinen 26-vuotiskriisi on iskenyt päälle. Onko kellään ollut samoja tuntemuksia?
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tunne, menneisyydestä. Opiskelukaverit hajaantuu, mutta myös uusia kavereita tulee.
Tämä suoraan sanoen tuntuu aika pahalta. Toivottavasti tulee uusia kavereita. Tällä hetkellä en oikein luota itseeni ja näyttää synkältä, vaikka mitään järkisyytä siihen ei ole.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla samaa ja olen päälle 40-vuotias. Ekaa kertaa elämässä tuntuu sille. Elämässäni on tapahtunut paljon muutoksia, siksi käyn läpi asioita, joita varmaan ihminen normaalisti käy läpi aikaisemmin. Tai olen mä jotain käynyt aiemminkin läpi tästä, mutta ne eivät selvinneet :(
Vierailija kirjoitti:
Selvä tuleva 30v. kriisi
Eikä oo! Älä pelottele! En mitenkään tahdo ajatella sinne asti! Pari opiskelukaveria selvisi 30v-päivistään hyvin ja näyttää yhtä nuorilta kuin ennenkin, se antoi uskoa minuunkin. Mutta pakko myöntää, tuntuu että pitäisi alkaa saavuttaa asioita, kuten parisuhde, vaikka ei ne ykskaks tilaamalla tapahdu.
ap
Oletko päättänyt muutatko muualle vai jäätkö nykyiselle paikkakunnalle? Tuo tunne on pahimmillaan, kun ei vielä tiedä minne asettuu aloilleen. Toki nykyaikana on vielä hankalampaa, kun paikkakuntaa voi joutua vaihtamaan useinkin töiden perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikille tulee vastaavia fiiliksiä elämän varrella.. eka kriisi yleensä on just se 30v seuraava kriisi lähempänä 40v jne.
Kyllä ne ohi menee..ja varmasti tulet pärjäämään hyvin elämässäsi. Tsemppiä :)
Perustappa perhe niin hups kohta oletkin 40 ja taas mietit minne menossa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikille tulee vastaavia fiiliksiä elämän varrella.. eka kriisi yleensä on just se 30v seuraava kriisi lähempänä 40v jne.
Kyllä ne ohi menee..ja varmasti tulet pärjäämään hyvin elämässäsi. Tsemppiä :)
Kiitos paljon! Mukava kuulla se jonkun sanomana :) Kai tää on ohimenevää...
ap
Lopeta het alkuunsa moiset pitäisi alkaa saavuttaa ajatukset!Missäköhän kirjassa niin sanotaan että asioille on jokin ikä jolloin oltava näin ja noin.EI missään,elä itsesinäköistä elämää äläkä yhteiskunnan odotusten mukaista tai vanhempien toivoman kaavan mukaan lapsenlapsineen jos se ei ole oma halusi.Tsemppiä,kyllä se oma polkusi vielä löytyy ja mielenrauha =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko päättänyt muutatko muualle vai jäätkö nykyiselle paikkakunnalle? Tuo tunne on pahimmillaan, kun ei vielä tiedä minne asettuu aloilleen. Toki nykyaikana on vielä hankalampaa, kun paikkakuntaa voi joutua vaihtamaan useinkin töiden perässä.
Haluaisin kovasti jäädä nykyiselle paikkakunnalle. Se on "kotipaikkakuntani" ja hyvä paikka elää. Nyt tällä hetkellä tuntuu vaan kovin autiolta, kun läheisimmät opiskelukaverit lähtivät kuka mistäkin syystä.
ap
Menet töihin ja perustat perheen. Mistä ihmeestä te naiset haaveilette?!?
Tuttu tunne, menneisyydestä. Opiskelukaverit hajaantuu, mutta myös uusia kavereita tulee.