Lue keskustelun säännöt.
Suuttuisitteko te tästä? Vai oonko kamala pirttihirmu
07.04.2016 |
Seurustelin ennen hyvin mieleltään sairaan miehen kanssa, oli väkivaltaa, pettämistä ja psykoosikierteitä. Suhde on nyt onneksi ohi, mutta kova ahdistus vaivaa toisinaan.
Mulla on nyt uus mies, jolle oon luottamuksellisesti avautunut asiasta (kenellekään muille en ole) ja eilen kun riideltiin, niin tää mies oli soittanut äidilleen ja avautunut näistä mun asioista sille!! "Pirkolla oli niin vaikea suhde takana niin nyt sitä ahdistaa olla mun kanssa" tyyliin.
Ei juma että ärsyttää! Noi on sellasia asioita mitä en todellakaan halua minkään puolituntemattoman ihmisen tietää, kun ei edes mun paras ystäväni tiedä. Miehelle kerroin koska luotin häneen. Nyt siellä anoppi varmaan sukujuhlissa päivittelee että mimmoinen ahdistuneen psykopaatin kanssa se meidän Pauli seurustelee.
Hemmetin mammanpoika.
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti minä suuttuisin naiselle jos menisi kertomaan luottamuksella kerrottuja juttuja. Ei liity mitenkään sukupuoleen. M38
Kertoiko mies siis itse, että on puhunut äitinsä kanssa?
En minä tuota paheksuisi, jos ei ole mihinkään yksityiskohtiin mennyt. Ihan hyvin voi äidillensä puhua uudesta suhteesta yleisluontoisesti.
Ei se mammanpoikaa tee, vaan pikemminkin on osoitus hyvistä ja avoimista suhteista. Ihan tarpeeksi on niitä, jotka pitävät kaiken sisällään, kunnes räjähtää.
Mä tavallaan ymmärrän kumpaakin. Ei tietenkään ole kiva, että omat yksityisasiat leviää sellaisille, joille niitä ei ole halunnut kertoa. Mutta toisaalta asioiden kuuleminen on voinut olla miehellesi "vaikea tilanne", hän ei ehkä ole oikein tiennyt, miten reagoida ja miten ottaa kokemuksesi huomioon parisuhteessanne. Hänelle on ehkä ollut luontevinta kysyä neuvoa ja jakaa itseä mietityttänyt kokemus äidin kanssa, tuskin kyseessä on ollut mikään juoruamistarve.
Vierailija kirjoitti:
Kertoiko mies siis itse, että on puhunut äitinsä kanssa?
En minä tuota paheksuisi, jos ei ole mihinkään yksityiskohtiin mennyt. Ihan hyvin voi äidillensä puhua uudesta suhteesta yleisluontoisesti.
Ei se mammanpoikaa tee, vaan pikemminkin on osoitus hyvistä ja avoimista suhteista. Ihan tarpeeksi on niitä, jotka pitävät kaiken sisällään, kunnes räjähtää.
Kertoi itse. Ja joo, onhan se hyvä että on noinkin avoimet välit äitiinsä. Mutta silti ottaa pattiin, kyse on mulle kuitenkin niin arasta asiasta, niin jotenkin jännittää jo valmiiksi seuraava kerta kun tapaa tän äidin. Tuntuu kuin äiti katsoisi mua tavallaan uusilla silmillä, vaikka enhän minä varsinaisesti oo sekoillut vaan tuo eksä, toivottavasti äitikin ymmärtää sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on vain sanonut että sulla on vaikea suhde takana niin mielestäni olisi ihan hyväksyttävää. Jos taas on enemmän lähtenyt avaamaan niin menisi kyllä luottamuksen rikkomiseksi.
Suuttuisi, todella paljon. Ei toisen luottamuksellisia arkoja asioita levitellä kenellekään ulkopuoliselle, ikinä. Olisi kyllä hyvin vaikea luottaa kumppaniin tuollaisen tempun jälkeen :(.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole.
Omaan äitiini en pidä yhteyttä, koska sain lapsena tarpeeksi turpaa ja kiusasi henkisestikin itsemurhan partaalle.
Isäni oli parempi vanhempi, mutta sairastui alkoholismiin ja tuon seurauksena on nyt maksakirroosi.. Juominen jatkuu diagnoosista huolimatta ja kuolinpäivä voi olla tänään, huomenna tai kuukauden päästä..
Vaikeita asioita, enkä todellakaan halua appiperheen noista jutuista kuulevan. Anoppikin kun ei tosiaan tajua, missä tilanteissa kannattaa pitää nassunsa kiinni, niin ei menisi varmaan viikkoakaan kun alkaisi "tahattomat" typerät kommentit.
Suuttuisin aivan helvetisti! Mun henkilökohtaisi asioita ei todellakaan saa kertoa eteenpäin eikä todellakaan kukaan Mies mene märisemään äidilleen parisuhteensa asioista!!! Aivan kammottava ajatuskin!
Mä en pystyisi jatkamaan suhteessa noin epäluotettavan ihmisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen oppinut, että älä kerro mitään kumppanillesi.
Alkuvuosina erehdyin miehelleni kertomaan entisestä elämästäni asioita ja vielä vuosia vuosia sen jälkeen mies otti niitä asioita esille riidan keskellä. Kehtasi syyllistää siitä, että olin elänyt ja kokenut asioita ennen häntä.
Olen nyt sitten oppinut olla kertomatta mitään, mitä voisi edes teoriassa käyttää lyömäaseena minua vastaan.
No ei se sinua huononna ihmisenä vaikka sulla minkälainen historia.Ole avoin ja puhu asiasta
Salailu ja peittely tekee ihmisestä sairaan.
Siinä sulle haastetta,ole vahva ja menesty ja pärjää historiastasi huolimatta niin voit ylpeästi kertoa että pärjäät vaikka elämä potki.Vain siten eheydyt.Älä anna menneen määrittää sua.
Jos miehellä tarve purkaa tilannetta vois olla hyvä selvittää asiat ja lopettaa peittely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaatteko sanoa, että mitä mun kannattais nyt jatkoa ajattellen tehdä, mitä te tekisitte? Sit seuraavan kerran (jos.. Sanoin miehelle että en kehtaa enää ikinä nähdä äitiäs) kun nään tän mamman, niin oonko ku mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan? Voi kurjuus ku ahdistaa ajatella sitä kiusallista tilannetta, ja vielä jos se äiti rupee siitä puhumaan tai vielä pahempi, lässyttämään jotain "mulle voit aina puhua:)" juttuja.
Ja mies oli siis ilmeisesti ihan kunnolla avautunut siitä mun edellisestä suhteesta, että kuinka siellä tapahtuneet asiat vaikuttaa vielä tänäpäivänä meidänkin suhteeseen. Kiva.
Ap
Vierailija kirjoitti:
No ei se sinua huononna ihmisenä vaikka sulla minkälainen historia.Ole avoin ja puhu asiasta
Salailu ja peittely tekee ihmisestä sairaan.
Siinä sulle haastetta,ole vahva ja menesty ja pärjää historiastasi huolimatta niin voit ylpeästi kertoa että pärjäät vaikka elämä potki.Vain siten eheydyt.Älä anna menneen määrittää sua.
Jos miehellä tarve purkaa tilannetta vois olla hyvä selvittää asiat ja lopettaa peittely.
Miehen kanssa ollaan kyllä juteltu nää asiat ihan juurta jaksaen, koska tosiaan luotin mieheen ja ajattelin että tämmöiset luurangot kaapissa tuhoisi suhteen jossain vaiheessa. Nyt mies ymmärtää miksi saatan ahdistua jostain asiasta jne, ajattelematta että oon joku kauhea psyko.
Pitää vaan toivoa, että äitikin on yhtä ymmärtäväinen kun poikansa... Eikä rupea painostaa mun miestä jättämään tätä hullua lehmää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siinäpä se et nyt sulla mahdollusuus näyttää olevas ihan okei ja terve ja vahva.Ne ihmiset jotka tajuaa käyttää vastoinkäymistä vahvistamaan itseään on niitä upeimpia.Ne jotka uskaltaa oöla avoimia ja vahvoja ja menestyä vaikka on koitettu nujertaa on vahvimpia!!
Ne jotka pystyy ja uskaltaa kulkee ylpeenä ja pää pystyssä vaikka olisi "hävettävää" on niitä joille sanotaan et vau kyllä oot vahva kun kestät ja jaksat!Tsemppiä sulle!Ole arvoisesi ja lopeta peittely!puhu avoimesti!
Just moni lähtee omien kpkemustensa takia vapaaehtoistyöhön et voi näyttää et on päässy tapahtumista yli ja on vahva ja selviää aina!!
Oletko itse päässyt yli siitä edellisestä suhteesta? Vaikuttaa, ettet ole ihan sinut tuon asian kanssa, jos kerran pelottaa että ihmiset saavat tietää siitä. Yksityiskohtia ei tietenkään tarvitse kenellekään retostella, mutta menneisyytensä kanssa täytyy olla sinut ennen kuin voi jatkaa eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Oletko itse päässyt yli siitä edellisestä suhteesta? Vaikuttaa, ettet ole ihan sinut tuon asian kanssa, jos kerran pelottaa että ihmiset saavat tietää siitä. Yksityiskohtia ei tietenkään tarvitse kenellekään retostella, mutta menneisyytensä kanssa täytyy olla sinut ennen kuin voi jatkaa eteenpäin.
Hemmetin hyvä kysymys! Mistä sen tietää, koska on päässyt yli? Ja voiko noin traumaattisesta suhteesta päästäkään koskaan kunnolla yli? Ennenkun nykyisen tapasin, niin ajattelin että olin jo päässyt yli, mutta nyt kun on taas parisuhteessa niin jotkut pienetkin asiat saattaa laukaista sen ahdistuskohtauksen, vaikka sisimmissäni tiedän että nykyinen ei voisi koskaan olla yhtä julma mitä eksä oli. Ap
Ainiin, ja numero 15 kiitos kauniista sanoista! <3
Kannattaa pitää se psykoterapia ja parisuhde erillään. Eli mene uskoutumaan jonnekin muualle, älä käytä kumppania sylkykuppina.