Voisitko seurustella ihmisen kanssa, jos tämä ei halua osallistua sukujuhliisi juuri koskaan?

Hyvin mielelläni, kun en itsekään halua pitää random sukulaisiin yhteyttä

Meillä seurustelukumppanit ei tule sukujuhliin, joten mitä merkitystä?

Voisin hyvin. Osaan minä sukulaisiini itsekin pitää yhteyttä sen, minkä täytyy. Voitollehan tuossa jää, kun ei tarvitse itsekään tutustua toisen sukuun.

Ei kyllä tulisi kauppoja! Meillä suku tulee kaupan päälle!

Tottakai! Tuohan on hyvä piirre! Sitten ei itsekkään tarvitsisi rampata miehen sukulaisilla.

En ymmärrä mikä ihmisillä on kun melkeen sukurutsataan joka välissä!

Seurustelen paraikaa. Heidän suvussaan häät, hautajaiset tms. on ystäville ja keiden kanssa ollaan tekemisissä. Mies ei ole juuri kenenkään. Omassa taas on niin päin, että suku kokoontuu yllämainittuihin juhliin eikä niinkään suvun ulkopuoliset. Tapaa vanhempiani ja muita sukulaisia silloin tällöin. Ei kyllä ole ollut kuin kahdet juhlat seurustelumme aikana, toisiin en osallistunut itsekään.

Ei onnistuisi meillä. Isovanhemmat, sedät, tädit, enot ja puolisot kuuluvat samaan kalustoon. Pitäisin omituisena, ellei kumppani haluaisi edes tutustua heihin.

Minun mies on juuri tuollainen. Ei halua omankaan sukunsa juhlii, vaikka suku asuu ihan lähellä. Laistaa kaikki juhlat ,kuten sisarusten lasten rippijuhlat ja lakkiaiset. Ja minun suvun juhliin ei lähde koskaan, paria poikkeusta lukuunottamatta ja niiltä reissuilta kun on palattu,on aina sanonut,että siellähän oli ihan mukavaa. (minun suku  asuu kaukana ) En vaadi miestä lähtemään , vaan menen yksin. Miehen suvun juhlat on jääneet väliin, mitä nyt olen pakottanut yksiin häihin ja pariin lakkiaisiin.  Muuten juhlin kaikki juhlat lastek kanssa tai sitten menen ihan yksin. Tuskin suku enää ihmettelee. sanoin aina kaikille suoraan kun kyselivät,ettei mies halua tulla,enkä ala pakottamaan aikuista ihmistä. Naimisissa on oltu vuosikymmeniä.

Voisin jos se ei rajoittaisi mun omaa yhteyden pitoa rakkaisiin serkkuihin,tätiin ja setään...nykyään välillä ärsyttää ku mennään kylään ja mies jutustelua rauhassa mun sukulaisten kanssa ja mä juoksen taaperon perässä..

Voisin. Tosin tapaan sukulaisiani niin usein, että seurustelukumppanin olisi ymmärrettävä, että en ehdi tavata häntä kovin usein.

Vierailija kirjoitti:

Tyyppi voisi kyllä tavata vanhempiasi, mutta etäisempiin sukulaisiin ei koe tarvetta tutustua. Ei halua osallistua sukujuhliin, koska pitää niitä ahdistavina tilaisuuksina. Ei myöskään pidä omiin sukulaisiinsa yhteyttä. Muuten hyvä.

Olen itse tällainen. Periaatteeni on etten tuhlaa aikaani sellaiseen mitä en koe mielekkääksi tai tarpeelliseksi. Minun ei tarvitse esittää kenellekkään mitään. Tulen juhliin jos huvittaa, jos ei huvita, mies voi vallan mainiosti mennä ilman minua.

Olen itse tuollainen ihminen, joten en näkisi mitään ongelmaa.

Tuskinpa. En itsekään pidä sukulaisiini yhteyttä kovin aktiivisesti, mutta haluaisin kumppanilta kuitenkin löytyvän ihan perussosiaalisuutta ja käytöstapoja.

Sukujuhliin mieheni ei halua tulla, yleensä keksimme jonkun tekosyyn. Joskus harvoin tulee niin ettei ihmiset ala kysellä, olemme kuitenkin naimisissa eli meidän suvussa pidettäisi outona jos kukaan ei olisi miestä nähnytkään :D

Ei tykkää perheestänikään eli yleensä skippaa myös perheeni tapaamisen, mutta rakkaan pappani luo tulee kylään kerran parissa kuukaudessa (itse käyn n. 3 kertaa kuussa). 

Hyvin toimii, toki jotkut paheksuvat kun mies ei tule mukaan mutta se nyt ei heille kuulu. Ja kyllä tämän tiesin kun alettiin seurustella, mies on aina ollut aika antisosiaalinen eikä pidä yhteyttä edes omiin kavereihinsa kovin aktiivisesti.

Ah, kuulostaa ihan minulta. Olen tosin niin peruskohtelias, että tapaan mieheni sukulaisia tästä huolimatta, ja mieheni kyllä tietää, että en viihdy, ja on sanonut sen omalle äidilleenkin, että miksi X ei ole aina mukana. Sain jopa jonkinlaista myötätuntoa osakseni.

Ensin miehet eivät pidä minkäännäköistä yhteyttä suhteen aikana sukulaisiinsa ja kavereihinsa. Sitten kun ero tulee, syrjäydytään ja aletaan ryyppäämään.

Ainakaan itsellä yksikään kaveruussuhde ei ole kestänyt niin  pitkään kuin mitä olen sukulaisten kanssa ollut tekemisissä.

En ymmärrä, miksi sukulaisuus tarkoittaisi automaattisesti sitä, että ne ihmiset on "tyhmiä". Mulla on ainakin kivoja sukulaisia. Ne, jotka eivät ole kivoja, niin niihin en pidä yhteyttä. Ei ole niin vaikea asia.

Kyllä. Sitten minunkaan ei tarvitse olla hänen sukunsa kanssa tekemisissä.

Eksäni oli sukurakas. Aivan h****in rasittavaa.

Mä (ikävä kyllä) en tunne etäisempiä sukulaisia, eikä meillä ole sukujuhlia, joten eipä haittaa vaikkei puoliso sellaisissa viihtyisikään. 

En itse oikein viihdy puolison sukujuhlissa, joihin pitäisi mennä "koska se on sukua", vaikka niiden ihmisten kanssa ei muuten olla koskaan missään tekemisissä, eikä juhlissakaan välttämättä tule vaihdettua muutamaa sanaa enempää. Tutustun muuten kyllä mielelläni miehelleni tärkeisiin ihmisiin, olivatpa sukua tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Ei kyllä tulisi kauppoja! Meillä suku tulee kaupan päälle!

Todella ahdistava ja vieras ajatus. Minä kun en pidä elämässäni kuin sellaisia ihmisiä, joiden kanssa haluan oikeasti olla tekemisissä. En kestäisi sellaista, että pitäisi käydä moikkailemassa jotakin puolison isotätiä, koska se nyt vain kuuluu tapoihin.

Vierailija kirjoitti:

Ensin miehet eivät pidä minkäännäköistä yhteyttä suhteen aikana sukulaisiinsa ja kavereihinsa. Sitten kun ero tulee, syrjäydytään ja aletaan ryyppäämään.

No tuota, minä ainakin tapaan kavereita pari kolme kertaa viikossa. Sukulaisiani (muuta kuin lapsuuden perhettä) en tapaa koskaan. Ihan veraita ihmisiä minulle. Se, ettei ole sukurakas, ei mitenkään tarkoita, etteivätkö ystävät olisi tärkeitä. Melkeinpä päinvastoin!