Tekisittekö itsemurhan, jos teillä olisi aivosyöpä, joka johtaisi vammautumiseen ja kuolemaan vuoden sisällä?
Jos teillä diagnosoitaisiin esim. glioblastooma multiforme, joka tunnetaan myös nimellä "terminaattori", joka vammauttaisi teidät kuukausien kuluessa ja kuolisitte, niin tekisittekö itsarin, jos teillä olisi melko helpot välineet siihen?
Kommentit (18)
En. Nauttisin loppuajasta. Ja siinä loppuvaiheessa en tajuaisi mitään, saisin jotkut tropit sairaalassa.
En tiedä. Haluaisin sanoa että tekisin, mutta en tiedä "uskaltaisinko" loppujenlopuksi.
Eikö voi leikata ja antaa sädehoitoa?
ottaisin vitusti lainaa ja menisin trooppiselle rannalle kuolemaan.
Vierailija kirjoitti:
Eikö voi leikata ja antaa sädehoitoa?
Ei.
Se on nykyään ihan glioblastooma vaan.
Jos asuisin yksin niin varmaankin tekisin. Kerta on puoliso niin en usko. Luulisin että hänelle olisi helpompi sopeautua ajatukseen kuolemastani ajan kanssa ja surua siitä voitaisiin käydä läpi myös yhdessä, kuin että kertarysäyksellä tappaisin itseni ja hän mahdollisesti vielä löytäisi ruumiini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö voi leikata ja antaa sädehoitoa?
Ei.
Ei se noin yksiselitteistä ole. Lähiomainen leikattiin kahdesti, ja eli loppuun saakka lähes normaalisti ja kaatui ns. saappaat jalassa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Haluaisin sanoa että tekisin, mutta en tiedä "uskaltaisinko" loppujenlopuksi.
Sama. Herran pelko on viisauden alku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö voi leikata ja antaa sädehoitoa?
Ei.
Ei se noin yksiselitteistä ole. Lähiomainen leikattiin kahdesti, ja eli loppuun saakka lähes normaalisti ja kaatui ns. saappaat jalassa.
Tapaukset ovat yksilöllisiä. Glioblastooma voi olla kehittynyt aivojen alueelle, jossa sitä ei voi leikata. Lähiomaisesi oli onnekas.
Miksi tekisin moista kun kerran aikaa olisi vielä jäljellä?
No jos olis helpot välineet. Ei junan alle tai katolta hyppäämistä eikä hirttäytymistä, kiitos.
Onko tämä ap:lle ajankohtaista, vai muutenko vaan pohdiskelet? Eläisin päiväni loppuun saakka.
En usko, mikä into siinä nyt sitten olis itseensä tappaa jos se kuolema kuitenkin olisi vuoden sisään tulossa. Siinä vaiheessa voisi harkita jos olisi kovat kivut ja jostain syystä niihin ei saisi tarpeeksi lääkkeitä. Vaikka siinäkin tapauksessa kyllä kokeilisin kannabiksen vaikutuksen ennen sitä ittensä tappamista.
Ottaisin niin paljon lainaa kuin ikinä saisin ja realisoisin kaiken kiinteän omaisuuteni. Sitten ostaisin kaikista nettikaupoista kauhean vuoren elektroniikkaa luotolla ja myisin huuto.netissä pois 20 % alennuksella. Tämän jälkeen lähtisin kiertelemään Pohjois-Amerikkaa vuokra-Camarolla. Kiertelisin maata niin kauan ja nauttisin elämästäni, kunnes olisin siinä kunnossa, että ainoaksi vaihtoehdoksi jäisi ajaa 100 mph Grand Canyoniin.
No varmaan joo!! Tai sitten on kanttia ei löytyis, niin siinä vaiheessa kun alkaisi voimat ehtymään, niin hakeutuisin jonnekkin minne ei läheiset enää pääsisi katsomaan. Mitään kuolinkamppailuani en haluaisi kenenkään läheisen näkevän, siitä ei heille ole muutakuin surua ja huolta. Ja haluaisin heidän muistavan minut elinvoimaisena, eikä kuolemansairaana,
Ja onneksi vielä on olemassa vakuutukset jotka pitäisi huolen siitä että mies ja lapsi voisivat taloudellisesti jatkaa elämäänsä huolettomasti.
Näin olen itse asian ajatellut. Tiedä sitten toimisinko toisin jos tilanne oikeasti osuisi kohdalle?
Siinä vaiheessa, kun näyttäisi, että joutuisin toisten hoidettavaksi, ostaisin pullon typpeä ja kytkisin sen muovikassiin ja tekisin itsarin. Sitä ennen tulppaisin anuksen (tai olisin tyhjentänyt suolistoni muuten) ja virtsaisin. Hautaustestamentti on kyllä noin muuten jo laadittuna (uskonnottomat hautajaiset).