Koulukiusaajani tuli samaan paikkaan töihin, minä olen hänen ohjaajansa
Kuntouttavaan työtoimintaan siis. Olen yrittänyt olla asiallinen ja neuvoa häntä kuten muitakin mutta vaikeaa se todellakin on. Hän pilasi kolme vuotta elämästäni.
Onko minun velvollisuuteni unohtaa kaikki se paska mitä hän aikanaan teki? Tehnyt pari kertaa mieli ärjäistä että et voi olla niin vajaa ettet osaa käyttää tiskikonetta tai keittää kahvia ilman apua.
Tiedän että kuulostan kamalalta, mutta minäkin olen vain ihminen ja ne kuulemani loukkaukset tulen muistamaan hautaan saakka.
Kommentit (17)
Ei sun auta muu kuin toimia ammattimaisesti. Mutta pyydä työnantajaa järjestämään työnohjausta tai ainakin keskustelumahdollisuus että saat purettua asiaa.
3 vielä.
Minä tarkoitan keskustelua ilman kiusaajaa.
Sulla on siinä koston avaimet käsissäsi. Itselläni taas meni sillain päin, että koulukiusaajani ovat pankinjohtajia, yritysjohtajia ja menestyviä liikemiehiä.
He ovat niitä, jotka tuomitsevat ihmisiä kuntouttavaan työtoimintaan...
Kyllä se on nöyryyttävämpää kun opetat lempeästi (voit puhua korostetun hitaasti) joka kerta uudelleen samat asiat. Vähän voit ilmeillä näyttää mitä oikeasti ajattelet niin että vain kiusaaja näkee.
Mä en onneksi tiedä missä mun kiusaajani menevät, en ole kuullut mitään koulun jälkeen.
Silloin kouluaikoihin olitte kersoja, nyt aikuisena pitää osata käyttäytyä. Todella typerää olisi lähteä mihinkään naurettaviin kostoihin.
Keskusteluja tulee olemaan kerran kuukaudessa, mutta siellä on tarkoitus että hän saa purkaa ajatuksiaan minulle ja minä olen se kuunteleva osapuoli. En tiedä miten tulen niistä selviämään.
Ap
No nyt näät miksi oli kiusaaja = heikkolahjainen
Niin haluatko olla samanlainen kuin kiusaajasi? Luultavasti olet erilainen ja ylpeä siitä. Eli älä alenna itseäsi kiusaajaksi.
Menneisyydestä huolimatta sinun täytyy pystyä käyttäytymään asiallisesti ja ammattimaisesti. Muuten voit saada varoituksen työpaikkakiusaamisesta ja sillä voi olla ikävät seuraukset.
Mikä koulukiusattu täällä fantasioi näistä "hahah, olen parempi kuin kiusaaja" -tilanteista? Tämän samankaltaisia aloituksia on tullut kuin sieniä sateella
Hoidat työsi ammattimaisesti tietenkin etkä todellakaan ala kostamaan mitään menneitä kiusaamisia. Ihmiset muuttuvat, ehkä sinunkin olisi jo aika antaa anteeksi, vaikka sinulta ei anteksi olisi pyydetykään? Ei tee hyvää roikkua negatiivisissa tunteissa vuodesta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Mikä koulukiusattu täällä fantasioi näistä "hahah, olen parempi kuin kiusaaja" -tilanteista? Tämän samankaltaisia aloituksia on tullut kuin sieniä sateella
Alkoko wt:tä pelottaa että menneisyyden pahoista teoista voi joutua tilille?
Vierailija kirjoitti:
Hoidat työsi ammattimaisesti tietenkin etkä todellakaan ala kostamaan mitään menneitä kiusaamisia. Ihmiset muuttuvat, ehkä sinunkin olisi jo aika antaa anteeksi, vaikka sinulta ei anteksi olisi pyydetykään? Ei tee hyvää roikkua negatiivisissa tunteissa vuodesta toiseen.
Tälläinen ihminen ei ole ikinä itse joutunut rankan koulukiusaamisen uhriksi. Sitä asiaa ei vaan pysty unohtamaan, vaikka kuinka haluaisi. Juuri siinä vaiheessa kun pitäisi rakentaa identiteettiä ja itsetuntoa ne molemmat murskataan ja tallotaan lyttyyn, ei sellaista voi koskaan antaa anteeksi.
Yläasteella eräs tyttö piinasi minua totaalisella mykkäkoululla (+muutamat ilkeät pistelyt ja silmäilyt) parin vuoden ajan. Hän tuli samaan lukioon toiselle luokalle käytyään ensin vuoden koulua muualla. Meinasin pyörtyä koulun pihalle ensimmäisenä kouluaamuna, kun näin hänet. Muutamat päivät kuitenkin osoittivat, että minulla ei ole enää pelättävää; tyttö oli oikein ystävällinen ja mukava.
Tuo ihminen on nykyään myös facebook-kavereissani ja kommentoimme ystävälliseen tapaan toistemme julkaisuja tai "tykkäilemme".
Aika ajoin menneisyys kuitenkin pulpahtaa mieleeni ja mietin, mahtaakohan tuo ihminen tietää, mitä kauhua minussa herätti aikoinaan? Voi olla ettei hänellä ole siitä käsitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoidat työsi ammattimaisesti tietenkin etkä todellakaan ala kostamaan mitään menneitä kiusaamisia. Ihmiset muuttuvat, ehkä sinunkin olisi jo aika antaa anteeksi, vaikka sinulta ei anteksi olisi pyydetykään? Ei tee hyvää roikkua negatiivisissa tunteissa vuodesta toiseen.
Tälläinen ihminen ei ole ikinä itse joutunut rankan koulukiusaamisen uhriksi. Sitä asiaa ei vaan pysty unohtamaan, vaikka kuinka haluaisi. Juuri siinä vaiheessa kun pitäisi rakentaa identiteettiä ja itsetuntoa ne molemmat murskataan ja tallotaan lyttyyn, ei sellaista voi koskaan antaa anteeksi.
Älä tee oletuksia toisista ihmisistä niin herkästi. Tarkoitus ei ole unohtaa vaan antaa anteeksi ja saada noista muistoista vähemmän negatiivisia. Pitää ymmärtää, että on tapahtunut vääryys, jolle ei enää voi saada oikeutta. Anteeksi annetaan antajan itsensä, ei kiusaajan takia.
Jos pitäisit tämän kanssa joskus keskustelutuokion aiheesta. Ihmiset muuttuu, ehkä häntäkin nykyään hävettää menneisyytensä?