Miten uskottomuuden (jota ei koskaan myönnetty) aiheuttamasta tuskasta ja ahdistuksesta pääsee lopullisesti eroon?

Se ei koskaan unohdu. Helpommalla melkein pääsisitte kun mies tunnustaisi. Puhukaa!!

Teet väärin miestäsi kohtaan, että hyväksyit tilanteen alkujaankin ja silti hiillostat asiasta vuosienkin jälkeen. Ulkopuolisen korvaan kuulostaa, että tuo on mahdollinen tapa myös käyttää valtaa mieheen, sillä esim. tiettyihin persoonallisuushäiriöihin kuuluu ilman faktoja epäileminen.

Henkisesti tasapainoinen ja itseään arvostava ihminen ei olisi jatkanut suhteessa vaikka ei olisikaan kuullut miehen myöntävän asiaa. Ainoa mikä merkitsee oma oma tulkintasi, oli se lopulta oikea vai ei.

Järkevä mies...Älä ikinä tunnusta!

En päässyt yli. Tosin yritinkin vain vuoden verran. Mies väitti "suhdetta" pelkäksi ystävyydeksi, mutta merkit kertoivat muuta. Yritin antaa anteeksi ja unohtaa. Mutta juuri tuo jatkuva, aaltoina tuleva epäluuloisuus oli tehdä mut hulluksi. Ero tuli. Eron jälkeen mies löysi nopeasti uuden naisen eikä jäänyt perääni itkemään. Joten oikea päätös oli.

Tämä toinen nainen sanoi, että mieheni petti hänen kanssaan. Mieheni kiisti asian. Asia puitiin silloin ja päätin uskoa miestäni. Silti epäilys jäi, joka pulpahtaa pintaan aina joskus. Mutta tuskailen itseni kanssa, miehelle olen ottanu asian puheeksi vain muutaman kerran näiden vuosien aikana.

Vierailija kirjoitti:

Tämä toinen nainen sanoi, että mieheni petti hänen kanssaan. Mieheni kiisti asian. Asia puitiin silloin ja päätin uskoa miestäni. Silti epäilys jäi, joka pulpahtaa pintaan aina joskus. Mutta tuskailen itseni kanssa, miehelle olen ottanu asian puheeksi vain muutaman kerran näiden vuosien aikana.

tuo siis ap

Kysy uudestaan siltä joka sulle kertoi alunperin? Kysy tarkkoja tietoja ja jos muistaa niin päivämäärät kans. Mutta sitten jos et edelleenkään ole varma niin anna anteeksi ja unohda tai jätä mies. Mutta et voi vetää tota asiaa esiin vuosikausia.

Typerää vatvoa jotain tuollaista. So what vaikka olisi miehesi vehdannut jonkun lorton kanssa, hän valitsi lopulta sinut. Tosin jos vielä jaksat jankata ja marista jostain vuosien takaisesta jutusta, tee teille molemmille palvelus ja lähtekää eri teille.

Vierailija kirjoitti:

Typerää vatvoa jotain tuollaista. So what vaikka olisi miehesi vehdannut jonkun lorton kanssa, hän valitsi lopulta sinut. Tosin jos vielä jaksat jankata ja marista jostain vuosien takaisesta jutusta, tee teille molemmille palvelus ja lähtekää eri teille.

Kyseessä oli rakkaudentunnustus tälle toiselle naiselle.

En voisi luottaa, jos koen miehen valehtelevan. Jos hän pettäisi ja tunnustaisi rehellisesti, voisin antaa anteeksi. Vaikeaa olisi siis epäluottamus ja tunne, että toinen ei kunnioita mua niin paljon, että viitsisi puhua mulle totta vaan pitäisi mua niin tyhmänä, että uskoisin sen sepitykset.

Vierailija kirjoitti:

En voisi luottaa, jos koen miehen valehtelevan. Jos hän pettäisi ja tunnustaisi rehellisesti, voisin antaa anteeksi. Vaikeaa olisi siis epäluottamus ja tunne, että toinen ei kunnioita mua niin paljon, että viitsisi puhua mulle totta vaan pitäisi mua niin tyhmänä, että uskoisin sen sepitykset.

Mutta eikö olis vaikeaa, jos et kuitenkaan voisi olla varma valehteleeko mies vai tämä toinen nainen?

Eli jos tilanne oikeasti olisi se, että se toinen nainen valehtelee, niin sitten olisi väärin olla uskomatta miestäsi? Mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä, jossa varsinaisia todisteita ei ole - vain puheenlätinää. Ketä uskoa?

Älä jaksa! VUOSIA sitten ehkä tapahtunut jotain, millä ei ole mitään merkitystä tähän hetkeen! Jatka vaan märehtimistä niin mies lähtee lätkimään, ja ihan syystä!

Kaikkien ihmisten kohdalle voi pitkän elämän aikana osua toinen tai kolmaskin ihastus.

Niin voi käydä myös sinulle itsellesi. Ehkä jonain päivänä ymmärrät paremmin miestäsi.

Jos mies on muuten ok, yrittäisin vaan jatkaa.

Olennaista on että miehesi haluaa olla kanssasi. Vaikka olisikin ollut ihastunut toiseen välillä.

Sellaista sattuu kaikille joskus.

Yksin ei ole kivaa, eikä helppoa.

Jossain Ranskassa on itsestään selvää että menestyneellä miehellä on rakastajar.

Kasva isoksi ja nauti sitten itsekin elämästä.

Mä en muuten jaksa eronneita työkavereita ja kavereita jotka vuodesta toiseen haukkuu ex-miestään jonka ovat jonkun turhan syrjähypyn vuoksi jättäneet ja valittavat sitten vuosia kuinka vaikeaa elämä yksin on.

Eronneen naisen elämä on kauhean raskasta varsinkin jos on lapsia, että en kyllä suosittele sellaista.

Hanki oma elämä ja jotain ihan muuta ajateltavaa. Esim.uusi harrastus. Pidä huolta ulkonäöstäsi, hoida itseäsi.

Ja lopeta toisen vahtiminen ja kuulustelu.

Kukaan ihminen, ei vanha eikä uusi mies tai nainen kestä jatkuvaa kyttäämistä ja kyyläämistä.

Ihmisellä täytyy olla omaa tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Päätin aikoinaan uskoa miestäni, kun sanoi, että ei ole pettänyt minua. Tilanne oli siis kertomus kertomusta vastaan. Tämä tapahtui suhteen alkuvaiheissa (noin puolen vuoden tiiviin seurustelun jälkeen). Luottamuksen takaisin saanti kesti kauan. Välillä on aikoja, jopa vuosia, etten ole asiaa ajatellut, mutta välillä asia ahdistaa paljon ja saan jo ihan fyysisiä oireita, kun ahdistaa niin. Koko tämä aika on tosin tuntunut, ettei mikään voi olla niin kuin oli ennen tätä juttua, jotain perustavanlaatuista särkyi mun sisälläni silloin, olin silloin rakkaudenhuumassa täysin, kun tämä mahdollinen pettäminen tuli ilmi ja putosin korkealta ja kovaa, menin lähes toimintakyvyttömäksi muutamaksi kuukaudeksi. Koskaan ei asiat ole palautuneet täysin ennalleen. Ja nyt on jo lapsetkin tehty. Asiaa on puitu vuosien varrella vain pari kertaa ja edelleen kiistää, ettei pettänyt silloin. En siihen kykene täysin uskomaan. Lähteekö tää tuska koskaan, vaan tuleeko se aaltoina aina välillä pintaan taas kadotakseen jonnekkin vuosiksi?

Kokemuksia teiltä, joiden puoliso on tavallaan jäänyt kiinni uskottomuudesta, muttei ole myöntäny etkä ole pystyny varmasti asiaa todistamaankaan.

Et sinä luultavasti siitä pääse koskaan yli ja tiedät hyvin että hän ei aio tunnustaa.

Joten joko hyväksyt asian tai eroat hänestä uskoen tuohon mututunteeseen vaikka mitään todisteita tai tunnustusta ei ole eikä tule. Ehkä olet kuvitellut kaiken ja mitään ei ole oikeasti

Lopullisesti siitä pääsee eroon kuolemalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Typerää vatvoa jotain tuollaista. So what vaikka olisi miehesi vehdannut jonkun lorton kanssa, hän valitsi lopulta sinut. Tosin jos vielä jaksat jankata ja marista jostain vuosien takaisesta jutusta, tee teille molemmille palvelus ja lähtekää eri teille.

Kyseessä oli rakkaudentunnustus tälle toiselle naiselle.

Siis onko tämä ap? Jos, niin miksi tuo toinen nainen sulle sellaisen kertoisi? Kuullostaa enemmän siltä että hän halusi kylvää epäluuloa ja näköjään onnistuikin yli odotusten.