Millaista oli lapsuus ja teini-ikä maalla?

Minä asuin koko lapsuuteni ja teini-ikäni maaseudulla. Sittemmin kaupunkilaistuneena nuorena aikuisena huomaan yllättävän usein havahtuvani siihen, miten erilaista elämäni oli verrattuna muualla kasvaneisiin samanikäisiin tuttaviini .

Koulussa ei ollut valinnanvaraa minkään suhteen. Harrastusmahdollisuuksia ei ollut. Omanikäisiä ihmisiä oli hyvin niukasti. Kaikkialle oli pitkä matka, jopa maitotölkki piti hakea 20 km:n päästä. Kylässä ei ollut edes pyörätietä. Yläasteella ja lukiossa koulukavereihin ei oikein tutustunut, kun ei voinut osallistua mihinkään vapaa-ajan juttuihin huonojen kulkuyhteyksien vuoksi. Vähän myöhemmin teininä ei voinut samasta syystä käydä ulkona. En tavannut ketään missään (some ei ollut vielä vallannut alaa). Sellainen tietynlainen "verkostojen puute" vaivaa edelleen, eikä teini-iästä ole oikeastaan lainkaan sellaisia kavereihin ja sosiaalisuuteen liittyviä muistoja kuin mitä niin monella on. Minulla oli kotipaikassa vain yksi kaveri, joka hänkin asui julkisen liikenteen saavuttamattomissa ja muutti pois kun lukio alkoi. Me emme asuneet maatilalla, vaan ihan omakotitalossa keskellä peltoa ja metsää. Vanhempani eivät antaneet hankkia lemmikkejä. Kesällä oli ihan kaunista ja rauhallista, mutta talvella auraamatonta ja pimeää.

Olen miettinyt asiaa toisinaan, kun luen juttuja maallemuutosta. Mielipide niissä tuntuu olevan se, että maalla on ihanaa ja rauhallista. Tarkoitukseni ei ole missään tapauksessa arvostella tai tuomita maalle muuttaneiden tekemiä valintoja (se mikä on minulle oikein, ei välttämättä ole sitä muille). Mutta olen myös pohtinut, millaista muilla maalla kasvaneilla on? Olisi mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia. Oliko maalla asuminen etenkin lapsena ja nuorena kärsimystä vai yhtä auvoa?