Lue keskustelun säännöt.
Mitä sitten, kun menneisyys ja tulevaisuus on pilalla?
29.03.2016 |
Muistot, huonot sellaiset, ahdistaa ja harmittaa, tulevaisuus on pilalla menneisyyden takia. Harmittaa kaikki se, mikä jäi kokematta ja saamatta. Yhtä pettymystä ja surua kaikki se.
Olen vasta parikymppinen, mutta kaikki tuntuu olevan jo ohi. Menneisyyttä ei voi korjata, eikä muistoja vaihtaa tai muuttaa.
Miten ihmiset yleensä toimii tällaisessa elämäntilanteessa?
Kommentit (32)
Olen hyväksynyt menneisyyteni ja olen myös kiitollinen kaikesta siitä pahasta jonka olen kokenut. Ne ovat tehneet minusta viisaamman.
Tulevaisuus taas on jokaisen omissa käsissä. Älä keksi tekosyitä, vaan tee tulevaisuudestasi sellainen kuin haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulevaisuus on edessä, ja voit tehdä siitä tasan sellaisen kuin haluat.
Vierailija kirjoitti:
Olen hyväksynyt menneisyyteni ja olen myös kiitollinen kaikesta siitä pahasta jonka olen kokenut. Ne ovat tehneet minusta viisaamman.
Tulevaisuus taas on jokaisen omissa käsissä. Älä keksi tekosyitä, vaan tee tulevaisuudestasi sellainen kuin haluat.
Minä en ole kiitollinen. Inhoan kaikkea sitä paskaa sydämeni pohjasta, niin paljon että oksettaa, kun ajattelenkin sitä.
Tulevaisuuteen vaikuttaa menneisyys ja nykytilanne, joten en voi.
Tuossa elämäntilanteessa ihmiset yleensä tajuaa, etä vaikka vanhija muistoja ei voi vaihtaa, uusia voi kuitnkin tuottaa. Ts. Se menneisyys EI pilaa sun tulevaisuutta, vaan tulevaisuus - ja nykyhetki - on vielä kokonaan kokematta.
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuus on edessä, ja voit tehdä siitä tasan sellaisen kuin haluat.
Totta kai voisin, jos olosuhteet olisi toiset. Mutta kun ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noo mitä on parikymppiselle ehtiny tapahtunut. Just lukiosta päässy.
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuus on edessä, ja voit tehdä siitä tasan sellaisen kuin haluat.
Älä viitsi liioitella ja puhua p*skaa. Tulevaisuudesta ei kukaan voi tehdä sellaista kun haluaa, jos on jo pilannut mahdollisuutensa. Kaikkea kun ei voi aloittaa alusta ja saada uutta mahdollisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sun ikäisellä ei mitenkään voi olla tulevaisuus pilalla!
Nyt kuule asennemutosta kehiin!
Vaihda piirit kokonaan ja mieti, mitä oikeasti haluaisit. Sulla on ihan kaikki mahkut siihen, vaikka tähän asti olis tapahtunut mitä tahansa!
t. 48-v kaiken kokenut täti-ihminen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuus on edessä, ja voit tehdä siitä tasan sellaisen kuin haluat.
Älä viitsi liioitella ja puhua p*skaa. Tulevaisuudesta ei kukaan voi tehdä sellaista kun haluaa, jos on jo pilannut mahdollisuutensa. Kaikkea kun ei voi aloittaa alusta ja saada uutta mahdollisuutta.
No mitä 20-vuotias olisi pilannut, jota ei voisi saada takaisin? Ei kai mitään, jos ei ole tappanut ketään sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuus on edessä, ja voit tehdä siitä tasan sellaisen kuin haluat.
Älä viitsi liioitella ja puhua p*skaa. Tulevaisuudesta ei kukaan voi tehdä sellaista kun haluaa, jos on jo pilannut mahdollisuutensa. Kaikkea kun ei voi aloittaa alusta ja saada uutta mahdollisuutta.
Parikymppinen voi kuule aloittaa vaikka alusta. Opiskella jos se on tekemättä, vaihtaa asuinpaikkaa, työtä, ulkonäköään, vaikka nimeään jos haluaa.
Ei oo pennut jalassa kiinni eikä velvollisuuksia vielä.
Uhriutuminen tuossa iässä on typerää.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa elämäntilanteessa ihmiset yleensä tajuaa, etä vaikka vanhija muistoja ei voi vaihtaa, uusia voi kuitnkin tuottaa. Ts. Se menneisyys EI pilaa sun tulevaisuutta, vaan tulevaisuus - ja nykyhetki - on vielä kokonaan kokematta.
Mutta mitä jos ei pysty?
Olen ollut lähes koko elämäni yksinäinen, minulla oli kavereita viimeksi 9-vuotiaana, silloinkin vain muutama. Sen jälkeen täysin yksinäinen. Kotona pelkäsin koko lapsuuteni väkivaltaista vanhempaa, hyvän perheen kulisseja pidettiin yllä koko ajan(siksi ei muutettu pois). Kärsin yksinäisyydestä varsinkin teini-ikäisenä, siinä vaiheessa olin täysin yksin muun muassa kiusaamisen seurauksena. Toisinaan oksenkin silkasta yksinäisyydestä, se sattui oikeasti.
Koulu meni huonosti, vaikka olinkin hyvä koulussa, ysit ja kympit putosi seiskoihin, ylioppilaaksikaan en päässyt samaan aikaan ja samoin kuin muut(suoritin kurssit, minua ei koskaan edes lakitettu eikä pidetty juhlia).
Aloin 12-vuotiaana purkaa pahaa oloani syömättömyydellä ja laihduttamalla. Kärsin syömishäiriöstä 19-vuotiaaksi asti, kunnollista apua tai terapiaa en saanut ikinä. Tämän seurauksena en voi saada lapsia koskaan. En ole kertonut koskaan kenellekään, että eräs miespuolinen sukulainen käytti minua hyväksi kun olin ala-asteikäinen. Tosin ymmärsin vasta vanhempana hänen tekonsa.
Koen, että elämässäni niin moni asia on menneisyydessä mennyt pieleen, että en jaksa tai pysty näiden muistojen ja taustojen kanssa rakentaa itselleni ihanaa tulevaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset menevät terapiaan. Niin itsekin tein ja sain tulevaisuuden. Pystyn jopa elämään parisuhteessa, mikä oli täysin mahdoton ajatus sinun ikäisenäsi. Vieläkin nelikymppisenä harmittaa se kaikki, mitä menetin, mutta toisaalta en varmaan luopuisi niistä vaikeuksista, koska silloin en olisi sama paljon elämässä oppinut ja pienistäkin asioista iloa saava ihminen. Elämä ei ole myöhemminkään kohdellut silkkihansikkain, mutta en usko että masennun ikinä, kun mikään vaikeus ei ole yhtä paha kuin se lapsuuden ja nuoruuden helvetti. Elämä on nyt minun käsissäni ja keksin aina jonkun keinon selviytyä, koska olen aikuinen ja sinut itseni kanssa :)
Vaikutat masentuneelle. Mene lääkäriin ja sieltä ohjataan eteenpäin.
Sun iässä kaikki on edessä. Kaipaat selvästi apua asioiden käsittelyyn. Joskus se vaatii toisen apua.
Koskaan ei kannata luovuttaa.
T. 39v täti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No sun ikäisellä ei mitenkään voi olla tulevaisuus pilalla!
Nyt kuule asennemutosta kehiin!
Vaihda piirit kokonaan ja mieti, mitä oikeasti haluaisit. Sulla on ihan kaikki mahkut siihen, vaikka tähän asti olis tapahtunut mitä tahansa!
t. 48-v kaiken kokenut täti-ihminen
Haluan siedettävän elämäntilanteen ja menneisyyden, jonka kanssa voin elää.
Menneisyyttä et voi muuttaa. Hanki terapiaa ja lopeta itsesäälissä kieriskely tai jatka itsesi voivottelua ja pilaa myös tulevaisuutesi.
Vierailija kirjoitti:
Menneisyyttä et voi muuttaa. Hanki terapiaa ja lopeta itsesäälissä kieriskely tai jatka itsesi voivottelua ja pilaa myös tulevaisuutesi.
Miten luulet, että ap voisi saada terapiaa kun sitä ei saa Suomessa vaikka olisi työkyvyttömässä tilassa?
Kaikilla ei ole varaa terapiaan yksityisellä puolella. Minulle ainakin tuli paha olo kun luin tuon tasoisen kommenttisi, jossa taas joku OIKEISTA ongelmista tietämätön länkyttää itsesäälissä kierimisestä. Empaattinen ja aidosti hyvä ihminen ei voi noin puhua toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Menneisyyttä et voi muuttaa. Hanki terapiaa ja lopeta itsesäälissä kieriskely tai jatka itsesi voivottelua ja pilaa myös tulevaisuutesi.
Ihana tämä empatia kannustusmieli!
Totta kai minua harmittaa asiat, jotka on jäänyt kokematta. Mutta kun ahdistaa, harmittaa ja surettaa. Olen vain niin totaalisen pettynyt, enkä vähiten itseeni. Miksi en saanut kerrottua asioistani kenellekään aikaisemmin?
Sitten kaikki olikin jo ihan solmussa.
Tää ininä ei kuulosta miltään muulta kuin teiniangstilta.. yhyyy yhyy menneisyys yhhyyyy yhyy ei voi tehdä mitään yhyyy.
Hidas hiipuminen, kun ei muutakaan uskalla tehdä.