Ärsyttää puolison aamuäreys!

Lomilla tuntuu, että se vaan jatkuu ja jatkuu. Velloo aamukiukussaan ja tiuskii.

Vuosien varrella olen opetellut ns. pysymään jaloista pois, kun hän herää ja saa sen kupposensa minun keittämään kuumaa kahvia. Eli herään kun herään teen aamupalaa kaikille ja lasten kanssa jutustelen. Vien koiran yms.

Tänään siirryin sitten aamulenkin jälkeen koneelle ja tässä olen nyt pari tuntia napottanut ja nauttinut rauhassa kahvini.. Äsken hän vihdoin(on ollut myös pari-kolme tuntia hereillä) piipahti keittiössä vinkumassa, miksei ole sitä, miksei ole tätä, eikö muka ole puhtaita astioita.. Kaikkihan on siinä ihan hänen edessään, mutta "ei näe, kun kaikki on pitänyt jemmata".
Auta armias, jos tuosta sanot jotain ääneen, niin sitten on helvetti irti, kun en osaa käyttäytyä, että aina pitää ilkeillä heti aamusta.
Arkena näitä hetkiä ei ole, kun hän saa hoitaa aamunsa yksin kiukutellessa. Hän tietää aamuhankaluutensa, mutta tuntuu pahemmaksi vaan menevän vuosien vieriessä. Tässä jo kauhulla odotan kesälomaa. Se on ekaa kertaa vuosiin samaan aikaan. Tosin reissussa ei tule lojuttua, että se kuppikahvia tulee suht nopeella aikataululla nautittua.

Lapset lähti jo treeneihinsä, joten harvoin ne tuota mörökölliä joutuvat kohtaamaan.

Kunhan puhisen.