Olen ollut 16 vuotta naimisissa, josta 15 vuotta ihastunut toiseen (yhteen ja samaan).
Oma avioliitto on ihan ok, ei ole koskaan ollut mikään järisyttävä. Riidellään varmaan ihan yhtä paljon kuin kuka tahansa muukin, arki pyörii, mutta jotenkin se on pelkkää suorittamista. Tuo toinen vei jalat altani 15 vuotta sitten, se on ollut sinkku koko tämän ajan ja vaikka yhteydenpito onkin harventunut, se tunne ei ole hävinnyt mihinkään 15 vuoden aikana.
Kiva kiva. Tätä varmaan seuravaat 30 vuotta sitten.
Kommentit (15)
Tunteeko 15 vuoden ihastuksesi samoin sinua kohtaan ja on siksi ollut sinkkuna koko tuon ajan?
Et ole sitten ajatellut koskaan asialle mitään tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Ja eroa et siksi, koskaaaaaaaa..?
Koska miksi pitäisi erota ihan ok-liitosta, jossa ei ole mikään varsinaisesti vialla? En usko, että elämä tuon ihastukseni kanssa olisi yhtään sen ihanampaa. Olisi vain erilaiset ongelmat. En vain pääse tuosta ihastumisen tunteesta millään eroon.
ap
Vierailija kirjoitti:
Tunteeko 15 vuoden ihastuksesi samoin sinua kohtaan ja on siksi ollut sinkkuna koko tuon ajan?
Oli silloin 15 vuotta sitten ihastunut minuun ja sen kiinnostuksesta se omakin ihastuminen lähti. Mutta tiedän, ettei se halua rikkoa kenenkään liittoa, eikä siksi yrittänyt tehdä mitään. Enkä minäkään. En tiedä, miksei se ole löytänyt rinnalleen ketään, muttei olla puhuttu meidän tunteista mitään.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja eroa et siksi, koskaaaaaaaa..?
Koska miksi pitäisi erota ihan ok-liitosta, jossa ei ole mikään varsinaisesti vialla? En usko, että elämä tuon ihastukseni kanssa olisi yhtään sen ihanampaa. Olisi vain erilaiset ongelmat. En vain pääse tuosta ihastumisen tunteesta millään eroon.
ap
Sittenhän sun ei tarvitse kuin unohtaa tuo ihastus. Haha good luck with that. :D
Vierailija kirjoitti:
Et ole sitten ajatellut koskaan asialle mitään tehdä?
Olen, miljoona kertaa. Ja sitten mietin omia lapsiani ja sitä, miten idiootti olisin, jos pilaisin lasteni elämän ja oman avioliittoni ihan vain sen takia, että haluan kokeilla toista. Eihän sen toisen kanssa olemisesta ole mitään taetta, että olisi yhtään parempi elämä kuin mitä elän jo nyt.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja eroa et siksi, koskaaaaaaaa..?
Koska miksi pitäisi erota ihan ok-liitosta, jossa ei ole mikään varsinaisesti vialla? En usko, että elämä tuon ihastukseni kanssa olisi yhtään sen ihanampaa. Olisi vain erilaiset ongelmat. En vain pääse tuosta ihastumisen tunteesta millään eroon.
ap
Sittenhän sun ei tarvitse kuin unohtaa tuo ihastus. Haha good luck with that. :D
Niinpä. Yritetään, yritetään..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunteeko 15 vuoden ihastuksesi samoin sinua kohtaan ja on siksi ollut sinkkuna koko tuon ajan?
Oli silloin 15 vuotta sitten ihastunut minuun ja sen kiinnostuksesta se omakin ihastuminen lähti. Mutta tiedän, ettei se halua rikkoa kenenkään liittoa, eikä siksi yrittänyt tehdä mitään. Enkä minäkään. En tiedä, miksei se ole löytänyt rinnalleen ketään, muttei olla puhuttu meidän tunteista mitään.
ap
Vaikea tilanne. Pitäisiköhän teidän puhua? Harmillisen paljon olette antaneet aikaa kulua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja eroa et siksi, koskaaaaaaaa..?
Koska miksi pitäisi erota ihan ok-liitosta, jossa ei ole mikään varsinaisesti vialla? En usko, että elämä tuon ihastukseni kanssa olisi yhtään sen ihanampaa. Olisi vain erilaiset ongelmat. En vain pääse tuosta ihastumisen tunteesta millään eroon.
ap
Sittenhän sun ei tarvitse kuin unohtaa tuo ihastus. Haha good luck with that. :D
Niinpä. Yritetään, yritetään..
Unohtaminen on varmasti hankalaa. Parempi olisi yrittää ehkä keskustella asiat läpi ja siten saada jonkinlainen piste asialle, jos et siis halua miehestäsi erota ihastuksesi takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunteeko 15 vuoden ihastuksesi samoin sinua kohtaan ja on siksi ollut sinkkuna koko tuon ajan?
Oli silloin 15 vuotta sitten ihastunut minuun ja sen kiinnostuksesta se omakin ihastuminen lähti. Mutta tiedän, ettei se halua rikkoa kenenkään liittoa, eikä siksi yrittänyt tehdä mitään. Enkä minäkään. En tiedä, miksei se ole löytänyt rinnalleen ketään, muttei olla puhuttu meidän tunteista mitään.
ap
Vaikea tilanne. Pitäisiköhän teidän puhua? Harmillisen paljon olette antaneet aikaa kulua.
En tiedä. Ollaan aika vanhoillisista piireistä molemmat, se varmaan estää aika paljon.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunteeko 15 vuoden ihastuksesi samoin sinua kohtaan ja on siksi ollut sinkkuna koko tuon ajan?
Oli silloin 15 vuotta sitten ihastunut minuun ja sen kiinnostuksesta se omakin ihastuminen lähti. Mutta tiedän, ettei se halua rikkoa kenenkään liittoa, eikä siksi yrittänyt tehdä mitään. Enkä minäkään. En tiedä, miksei se ole löytänyt rinnalleen ketään, muttei olla puhuttu meidän tunteista mitään.
ap
Vaikea tilanne. Pitäisiköhän teidän puhua? Harmillisen paljon olette antaneet aikaa kulua.
En tiedä. Ollaan aika vanhoillisista piireistä molemmat, se varmaan estää aika paljon.
ap
Suosittelisin kuitenkin yrittämään jotain, sillä selvästi ajatus samanlaisesta elämästä seuraavan 30 vuoden ajan ahdistaa sinua. Kadut samaa tilannetta varmasti vähintäänkin yhtä paljon 30 vuoden päästä kuin nytkin. Tällaiset tilanteet on aina ikäviä ja johonkin sattuu väistämättä. Jos et tee mitään niin itse siitä eniten kärsit.
15v sinkkuna, ilmeisesti komea panomies, ellei jopa jännämies. Turhaan sä siitä unelmoit. Sillä on parempaakin pesää tarjolla ja vaihtelua sen arkeen.
Ymmärrän sinua!
Itselläni kovin samanlainen tilanne. 15 vuotta olen ollut enemmän tai vähemmän ihastunut mieheen, jonka näen päivittäin työni yhteydessä. Olemme molemmat naimisissa tahoillamme, mutta aika väljähtyneissä liitoissa. Yhdessä oleminen täysi mahdottomuus (en jaksa selitellä tarkemmin). Järjetön halu saada tuo mies lähelleni. Uskon, että kipinät sinkoilisivat puolin ja toisin. Koskaan ei ole siis tapahtunut yhtään mitään. Haaveilen kyllä suuresti, että ehkä joskus saamme nauttia toistemme lämmöstä - edes yhden kerran. Valitettavasti olemme kumpainenkin liian lojaaleja kumppaneillemme. Oma mies ei ole sytyttänyt enää vuosikausiin. Pieni tylyys, joka on mieheni valitettava luonteenpiirre aika ajoin, on saanut tunteeni lopahtamaan. Monessa muussa asiassa hän on ihan kelpo mies, mutta tuo ryppyotsaisuus on vuosien saatossa saanut minun tunteeni häntä kohtan väljähtymään.
Tiedän, eihän tässä kärvistelyssä ole mitään järkeä, mutta olen aina ajattelut muiden tunteita enemmän kuin itseäni. Ehkä joskus opin olemaa terveesi itsekäs!
Ja eroa et siksi, koskaaaaaaaa..?