Lue keskustelun säännöt.
Haluan aina jonkun ihmisen "itselleni" jonka kautta elää
26.03.2016 |
Koska minulla ei ole ns. omaa elämää. En ole kiinnostunut mistään ja minua masentaa, ahdistaa ja olen usein hyvin turhautunut. Kiitos tämän av-palstan, en enää ole niin turhautunut kuin ennen. En tiedä kuinka enää selviäisin ilman tätä palstaa. Mutta jatketaan siitä mihin jäätiin. Minulla ei siis ole elämää, ei ystäviä, ei harrastuksia. Vapaa-aikani vietän yksin tai minulle hyvin läheisen ja rakkaan äitini kanssa.
Olen seurustellut lähes koko aikuisikäni mutta nyt olen ollut parisen vuotta yksin. Tämä aika on opettanut minulle paljon. Tänä aikana olen tajunnut että eräs mies johon ihastuin ensisilmäyksellä olisi minulle se oikea. Tiedän että tällaiset "oikeat" kuulostaa joidenkin korviin hyvin naiivilta, mutta en voi sille mitään, että tämä mies todella tuntuu sellaiselta. Mutta koska olen kasvanut paljon tämän parin vuoden sisällä, olen alkanut tiedostaa paremmin sen, mitä haen toisesta ihmisestä - Haen hänestä jatketta omalle minuudelleni ja tarkoituksen elää. Minulla ei ole mielestäni tarkoitusta ilman toista ihmistä. Olen perässävedettävä ja se sopii minulle kunhan toinen hyväksyy minut sellaisena.
Olenko säälittävä? Tarvitsenko hoitoa (psykoterapiaa?)
Kommentit (8)
Terapiasta voisi olla apua. Jotain tuossa on taustalla, miksi toimit noin ja kun tuo noin elämääsi hallitsee, niin jostain vähän isommasta jutusta siellä on kyse. Lapsuudessasi mennyt varmaan jotain pieleen äitisi ja isäsi kanssa, niinhän se usein näissä ja vastaavissa tilanteissa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempasi eivät ole auttaneet sinua rakentamaan omaa minuutta. Vanhempasi eivät ole ehkä lähteneet tutustumaan todelliseen sinuun, kyselleet mistä sinä pidät ja mitä tahdot tehdä, vaan sinun puolestasi ollaan päätetty kaikki, olet ollut ikään kuin vanhempiesi jatke.
Kuulostaa ankealta, ettei ole omia kiinnostuksenkohteita, harrastuksia, kavereita. Onko sinulla olut joskus aikaisemmin ja ovatko nämä elämänalueet näivettyneet parisuhteen tieltä vai eikö koskaan mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vanhempasi eivät ole auttaneet sinua rakentamaan omaa minuutta. Vanhempasi eivät ole ehkä lähteneet tutustumaan todelliseen sinuun, kyselleet mistä sinä pidät ja mitä tahdot tehdä, vaan sinun puolestasi ollaan päätetty kaikki, olet ollut ikään kuin vanhempiesi jatke.
Tämä on siis yksi tällainen mahdollisuus, ei mikään julistus siitä miten asiat ovat, vaan yksi arvuuttelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin muka toivottomasti rakastunut ja obsessoin yhtä ihmistä vuosikaudet. Vaikka kuinka tuntui siltä että kysymys oli rakkaudesta ja että tämä ihminen oli minulle oikea, niin kyllä se on näin myöhemmin pakko todeta että minä vain toivoin että joku muu toimisi ns. laastarina omalle rikkinäisyydelleni. Ratkaisu on se että ne ominaisuudet jotka tällä toisella ihmisellä on, toimivat rikkinäisyyteni eheyttäjänä ja minun on tarkoitus ottaa oppia tuolta toiselta ihmiseltä ja kehittää näitä piirteitä itsessäni, ei niin että toinen ihminen tekee sen puolestani. Joten, toivotan tälle toiselle ihmiselle onnea nykyisessä suhteessaan, ja pyrin tekemään kaiken sen minkä koen eheyttävänä, yksin.
Harva ihminen haluaa olla toisrn pelastaja. Jos sellaisen löydät niin älä ihmettele jos hänelläkään ei ole "kaikki ok"
En ymmärrä ihan motiiviasi, mutta hienosti analysoit.